Sunnuntai ja päivä numero 11. Vuotta 2026 on takana jo tovi, olen ehtinyt olla töissäkin jo muutaman päivän. Aika kivasti alkoi tämä vuosi, kun oli noita vapaapäiviä sen verran. Tämä vuosi on ilmeisesti yhtä päivää vailla samanlainen, että arkivapaita on ihan mukavasti. Saas nähdä, miten sitä tänä vuonna sitten muodostelee pitkiä viikonloppuja tai muita vastaavia. Ja nyt kun on ollut tuota lattiaprojektia tarjolla, sitä on saanut ihan mukavasti edistettyä lomapäivien aikana. Se on muutenkin ollut kiva tehdä, kun siinä saa näkyvää aikaiseksi. Ja lopptulos on vielä hyvännäköinen. Pidän puulattiasta, ei siitä mihinkään pääse. Vielä eteisestä puuttuu hiukan ja sitten viimeinen makkari. Sen lisäksi tulee uudet listat ovien ympärille ja lattiaan, kun seinän väliin jäävä rako on suurempi - tarvitaan paksumpi lista peittämään. Eli viimeistelyhommia on sitten vielä lattianvaihdon jälkeen.
Töissä on riittänyt uudentyyppistä hommaa, kun on pitänyt miettiä, kuka olisi seuraava tiimiläinen. Saatiin lupa rekrytoida uutta verta tiimiin ja niinpä potkaistiin haku käyntiin. Hakemuksia tuli ihan mukavasti, osalla kokemus ja osaaminen juuri sitä, mitä haettiin. Toisilla taas ei sinnepäinkään. Joka tapauksessa hyviä kandidaatteja on useita ja onkin aika moinen tehtävä valita niistä yksi oikea. Kokemusta tällaisesta ei niinkään ole, mutta kahden ja puolen vuoden aikana, mitä olen ollut tiiminvetohommissa, olen saanut oppia erilaisia ihmisiä ja heidän johtamista, auttamista, kuuntelemista ja suostuttelua, ehdottelua ja tsemppaamista - vielä en ole uhkaillut ketään, eikä se taida olla kovin soveliastakaan nykyään. Ehkä lasten kasvatuksessa se on edelleen yksi keskeisimmistä keinoista yrittää saada lapsi tekemään jotain epämiellyttävää juttua. Mutta siis, parin viikon päästä tietänen, että kuka tuli valittua ja siitä sitten saan kokea seuraukset tulevina kuukausina ja vuosina.
Ja kun talvikin tuli, niin on ollut mukava keli kävellä lähiympäristössä. Meiltä lähtee moneen suuntaan katuja tai kävelyreittejä. Olen pyrkinyt joka päivä tekemään jonkun happihyppelyn kävelyn merkeissä. Kävin shoppailemassa toppahousut pitkästä aikaan. Mustat, eipä paljoa eroa tuulihousuista, vähän väljemmät ja eikä purista. Hyvin myös lämmittää. Olin hetki sitten kävelyllä ja meinasi tulla ihan tuskaisen kuuma. Pitkät kalsarit näiden housujen alla tuollaisessa n. -5 astetta ja vieno pohjoistuuli, oli aivan liikaa. Pitää testailla vähän erilaisia alusasuja ja seurata lämpötilaa. Josko siitä löytyisi sopivat yhdistelmät jatkon kannalta. Mutta ajattelin, että keväällä, kun taas lähdetään ensi kertaa vesille, toppahousut ovat oiva varustus siihen touhuun. Joten käyttöä on muutoinkin, kuin pakkassäällä.
Koulun pihalta, missä Lotta kävi ylä-asteen.
Ja omasta takapihan ovesta otettu kuva.
Hyvää uuttavuotta nyt alkuun. Neljäs päivä menossa ja paljon on ehtinyt omassa elämässä tapahtua. Ensinnä todistettiin Turun kaupungin ilotulitusta aurajoen rannalta. Ilma oli kirkas ja kylmä, pakkasta taisi olla siinä kymmenen astetta. Lähdetiin kotoa kävellen matkaan. Ensin semaforiin, lähimpään Poholan puutaloalueen baariin. Istuttiin siellä hetki ja kun oli jälleen lämmin, matka jatkui. Sitten Alvariin, joka löytyy puutarhakadun ja humalistonkadun kulmasta. Siellä jälleen tunti ja vähän toista, kunnes puoli kahdentoista jälkeen lähdettiin kohti jokirantaa. Porukkaa oli paljon. Saatiin hyvät paikat teatterisillan läheltä. Nähtiin ilotulitus, joka oli mustaa taivasta vasten hieno. Ja kun se päättyi, lähdimme lampsimaan kotiin. Tämä matka menikin sitten yhtä soittoa. Vuosi vaihtui talvisessa säässä.
Sen jälkeen en olekaan ollut töissä. Perjantaina lähdin aamulla junalla Helsinkiin. Nähtiin Lotan kanssa. Oli edelleen talvinen keli ja kun Helsingissä tuulee usein, niin se lisää huomattavasti kylmän tuntua. Niin tälläkin kertaa. Jatkoin rautatieasemalta metrolla Lauttasaareen ja kävelin asemalta Lotan oven taakse. Istuskeltiin ja julteltiin, kunnes tultiin siihen tulokseen, että lähdetään syömään. Mentiin Lotan opastuksella bussilla kamppiin ja käveltiin sieltä ravintolaan, jonka olin bongannut hesarin ruokakriitikon artikkelista. Arvio oli positiivinen, niinpä ehdotin Lotalle, että mennään kokeilemaan. Paikka oli melko täynnä ja hälyinen. Se laski vähän fiilistä, kun ei meinannut kuulla mitään. Ruoka oli hyvää, ei mitenkään erityistä, mutta hyvää kuitenkin. Söin hirveä, entrecon muodossa. Ja perunamuusia kaveriksi. Vatsa tuli täyteen. Lotta söi burgerin, sekin hirvenlihasta. Lihapitoista ruokaa, muttei tehotuotettua, kuulemma. Metsästä ammuttua, varmaankin.
Hanna saapui perässä junalla, joten menimme rautatieasemalle vastaan. Turun junasta purkautui jälleen paljon väkeä. Pipo kuulemma paljasti, näkyi sen verran yleisön yli. Suuntamsimme nokkamme kahvilaan. Sielläkin oli aika paljon porukkaa, suuren kaupungin erottaa siitä, että joka paikka täytyy nopeammin. Toki oli perjantai, mutta kello oli about kolme. Lopulta hyvästelin Lotan ja me lähdetiin Hannan kanssa laivamatkalle Helsingistä. Oltiin varattu paria kuukautta aiemmin. Ajateltiin kokeilla pitkästä aikaa. Ja olihan se mukava kokemus. Leppoisa, irti arjesta ja lepoa raksaamisesta. Käytiin eilen Tukholmassa. Avicii-museossa, shoppailemassa ja ravintolassa. Ajettiin metrolla satamasta kaupunkiin, mutta käveltiin takaisin. Siljan terminaali on toisella puolella kapunkia, kuin mulle tutumpi Viikkari. Etäisyys Tukolman ytimestä on varmaan about sama molempiin, noin 3-4 km. Riippuu vähän reitistä. Mutta risteilystä Helsingistä Tukholmaan voisi luonnehtia pitkäksi kokemukseksi. Matka kestää kaksi yötä ja molempiin suuntiin ollaan merellä pitkään. Mikäli on tuulista, myös heilumista on enemmän. Aika lailla avomerellä laiva kulkee pitkän aikaa. Mutta summa summarum - nähtiin ja koettiin yhdessä. Tämän jälkeen on kiva jatkaa remonttia.