Sunnuntai 20.9.2020

Täällä taas. Kotona nimittäin. Tultiin hetki sitten mereltä - jälleen. Viime kerrasta oli kahden viikon tauko, ja oliko syy siinä lainkaan, mutta tuntui siltä, että olisi voitu jäädä pidemmäksikin aikaa. Noh, huoli pois sikäli, että olemme jo joskus kesällä lyöneet kalentereihin perjantain ja maanantain vapaaksi ja ne ovat tulossa ensi ja seuraavalla viikolla. Sen lisäksi meillä on ajatus lähteä jo keskiviikkona iltapäivällä. Tehdä torstai etätöitä veneestä ja aloittaa viimeinen lyhytlomapurjehdus tälle kaudelle. Kuinka ollakkaan, atomi-insinööriksi nimetty nainen kertoi kuulleensa ennusteen ensi viikoksi ja se oli jopa kummallisen lämmin. Etelästä puskee lämmintä ilmaa, kuulemma. Uskoako tuota.

Lähdetiiin perjantaina kolmen koplassa, kun mukaan apugastiksi lähti Jani K, ystävällisemmin Kaakku. Oltiin puhuttu joskus keväällä muistaakseni siitä, kuinka Jania kiinnosteli lähteä joskus kyytiin. Nyt viimein saatiin sopiva päivämäärä, sellainen, että se passasi hänelle ja meille. Niinpä lähdimme perjantaina iltapäivällä. Kohde oli Teron kanssa jo viikolla sovittu Dalskär. Tero ja Pirkkokin tuntevat Janin, joten saimme yhteistä kivaa, kunhan juuri pimeän laskettua saimme ankkurin pohjaan ja köydet puuhun. Nuotio paloi, grillattiin ja juteltiin hyvän ruoan ja juoman ääressä pimenevää iltaa. Pakko mainita myös tähtitaivas. Sen näkee niin eritavalla paikoissa, mistä sähkövalot puuttuu. Tähtiä on sanalla sanoen paljon, todella paljon. Sitä oli hienoa töllötellä.

Oltiin lauantain ja sunnuntain välinen yö Granössä. Siellä olikin ennätyspaljon veneitä. Siis siihen nähden, mitä kesällä nähtiin. Oliko 12 venettä. Niinpä saunassakin riitti väkeä. Oikein ruuhkaksi asti. Mukana oli myös atomi-insinööriksi ristitty meriseuran jäsen tai jäsenen puoliso. Tiedä siitä. Oli kiva tutustua jälleen muutamaan uuteen seuralaiseen. Ja muutamaan paremmin, kun näki jo toisen, ehkä kolmannen kerran. Se on sitä ryhmäytymistä, mitä venetouhuissa on hyvä harrastaa. Kavereita ja tuttuja on kiva nähdä ja joskus pyytää ehkä apua. Mene ja tiedä. Meidän seurasa on paljon eläkeläisiä, joten seuran koko saattaa pienentyä tulevina vuosina ihan luonnollisista syistä. Niinpä voi olla, että me edustetaan tulevaisuutta. Osana muita nuorempia jäseniä.

Huomenna jälleen töihin. Mutta tulossa on vain nelipäiväinen viikko, mikä menee huomaamattaan. Bonuksena etätyö veneestä, mikä sekin on mahtava tapa tuoda vaihtelua työpäivään. Ja muutenkin työssäni alkaa olla jälleen imua, kun olen päässyt kiinni tekemiseen ja saanut mielenkiintoisia tehtäviä. Se auttaa siinä, että maanantaina on kiva nousta sängystä, kun jo odottaa tulevaa viikkoa. Se, jos mikä auttaa jaksamaan. Kivaa töissä ja kivaa vapaa-aikana. Kivaa siis lähes alvariinsa.


Aamukävelylenkki vie toisinaan Aurajoen rantaan.


Dalskärin eteläpuoli, vedenalainen patsaspuisto.


Kohtasimme Airistolla suuren laivan. Turussa tehty.

Sunnuntai 13.9.2020

Kumma juttu, mutta jos viime sunnuntaina haukotutti tätä kirjoittaessa, niin tänään tekee ihan samoin. Tai onko se niin kumma juttu, ehkä sitä vaan aloittaa tämän kirjoittelun aamupäivällä, jolloin viikonloppuna on yleensä väsyneempi, kuin arkena. Varsinkin silloin, kun osallistuu nuoren parin hääjuhlintaan. Mentiin kahdelta iltapäivällä, nähtiin videon välityksellä kirkkomenoja ja itse vihkiminen, kun kirkkoon oli kutsuttu vain lähimmät. Koronarajoitukset mielessä. Noh, juhlapaikalla porukkaa oli toista sataa ja vaikka turvaväleistä mainittiin useaan kertaan, niin järjestäjän, kuin käytäväkeskustelujen lomassa, niin valitettavan huonosti se käytännössä toteutuu. Varsinkin kun ihmisiä on paljon pienessä tilassa. Ei se jonottelu ruoan saamiseksi mielestäni poikennut mitenkään siitä, mitä se on aiemmissa hääjuhlissa ollut.

Hääjuhla eteni verkkaisesti, ainakin mikäli se, että kun teimme lähtöä yhdentoista aikaan, oli bändi vasta aloittamassa musisointia, tuntuu rauhalliselta etenemiseltä. Oli miten oli, juhla sisälsi muutaman erittäin hienon hetken. Laulamisen ja soittamisen taito hurmaa ainakin meikäläisen. Kun laulu vielä sopii tilanteeseen, kuin nenä päähän, ei tunnetta ole helppoa enemmän välittää. Nenäliinat olivat tarpeen vieruskavereilla. Ensin morsiamen isä lauloi tuoreelle parille ja hetkeä myöhemmin sulhanen lauloi morsiammelle itse tekemänsä biisin. Olihan se hienoa!

Muuten viikonloppu on kulunut pitkästä aikaa kotona. Veneemme, joka muuten sai viimein tällä viikolla valmiin ankannokan keulaansa, kelluu laiturissa ja odottaa käyttäjiä. Ensi viikonloppuna on määrä lähteä taas, olkoon sitten sadetta tai paistetta. Alkaa olla sitä aikaa vuodesta, että sateiden todennäköisyys on korkea ja pimeä tulee aina vain aiemmin. Veneilykauden ehtoopuolta tässä mennään. Vielä syyskuu ja ehkä vähän lokakuuta, mutta sitten lokakuun aikaan alkaa syyspuuhat, maston lasku, veneen nosto ja varusteiden kuljettaminen kotiin. Saa nähdä, kuinka hyvin onnistumme tällä kertaa mahduttaa kaikki patjat vinttiin. Kyllä isompi vene myös sisältää enemmän varusteita, mitkä on hyvä tuoda pois talven ajaksi, joten se asettaa hieman vaatimuksia asumiselle. Ihan pienessä ei voi asua, jos omistaa purjeveneen. Tai ehkä tarkemmin niin, että ihan pienet varastotilat omaavassa ei voi asua.


Siinä se nyt on. Ankannokka tikkaineen päivineen.


Maalauksella liikkeelle. Yksiön ehostaminen on aloitettu.

Sunnuntai 6.9.2020

Sunnuntai. Haukotuttaa ja polvea kolottaa. Ihan pikkasen, mutta kuitenkin. Pitkä seisominen tekee tehtävänsä. Sama polvi joka kertoo itsestään lumilautaillessakin. Ei kuitenkaan ole koskaan operoitu tai hajonnut mitenkään. Mutta tällä kertaa seioskeltiin tuntikaupalla niin kaltevassa, kuin suorassa pinnassa. Oli nimittäin niin, että veneilyseuramme järjesti jo toisen purjehduskilpailun tähän kauteen. Tällä kertaa kyseessä oli Ruska Regatta 2020. Komee nimi kilpailulle. Mukana oli 11 alusta ja venekuntaa.

Mentiin jo perjantaina seuramme saareen, jotta olimme valmiina pääkallopaikalla homman alkaessa. Kipparikokous järjestettiin aamulla kymmeneltä. Siinä kerrottiin veneen nimi, kippari ja lys-luku. Jokainen kertoi omansa, kuka niistä selville pääsee, kuinka oikea luku kullakin on, mutta niillä mentiin jälleen. Klo 11 startattiin matkaan. Tällä kertaa tuuli oli reipas. Sanotaanko oikein miesmäinen. Lounaasta puhutteli ja kovimmat puuskat pyöri toisella kymmenellä. Pitkiä aikoja tasainenkin tuuli oli kasia. Lähdetiin joukossa matkaan. Kuka mitenkin lähellä lähtöviivaa kello 11. Kukaan ei varastanut kuitenkaan. Ensimmäiset hetket näyttivät kahden veneen karanneen vähän. Ensimmäinen hidas kurvi, missä sivumyötä vaihtui kryssiin, oli aikamoista säätämistä. Kryssin alussa kestää ennen kuin saa vauhtia aikaan. Noh samaan aikaan takaa oikealta ja vasemmalta pyrkii joku ohi. Vedät omaa linjaa kohti rantaa, pakko kääntää, jottei kolise rantakallioon, mutta sitten keula osoittaakin seuraavaa venettä. Hitto, että oli hankala kohta. Koko joukko vielä nipussa ja samassa kohtaa. Noh, siitä se sitten purkautui muutaman tahimisen jälkeen. Siinä kohtaa Teron ja kilpailun johtajan veneet olivat jo karkumatkalla.

Kisareitti oli pidempi kuin viimeksi. Nyt mentiin noin 30 mailia. Aikaa siihen paloi 4h 13min ja 45sek. Tarkkaa, kun tulokset laskettiin näistä itse ilmoitetuista luvuista. Olimme takaa-ajajia koko matkan. Huonon startin jälkeen oli täysi työ nousta kärkitaistoon. Tuuli oli kova, mietittiin kovasti reivausta. Gasti suositteli, kippari kitsasteli. Kun me myöhemmin, toiseen kryssipätkään tultaessa viimein reivattiin, vene toimi paljon paremmin kovassa vastatuulessa. Ei turhia kallistuksia, nopeus oli ainakin sama, ellei parempi. Siinä yksi oppi. Toinen oli purjeiden trimmaus kovassa sivutuulessa. Siinä on jotain kummalista haastetta. Saan veneemme kulkemaan saman paljon pienemmälläkin tuulella. Oisko se reivaus sitten auttanut siihenkin. Mene ja tiedä. Tuloksena oli lopulta jälleen neljäs sija. Niinpä. Toinen kisa elämässä, ja toinen kerta neljäs. Tultiin kolmanten maaliin. Oltiin ajettu toinen karkulainen kiinni. Mentiin ohikin, mutta Tero ehti maalilinjalle puoli veneen mittaa ennen.

Kivaa se oli jälleen kisata. Ja tällä kertaa kisa tuntui vielä enemmän kisalta. Se oli pitkä. Vaati kuntoa ja sitkeyttä. Vaati osaamista purjeiden kanssa enemmän kuin kevyt tuuli. Ja suurin vene näytti toimivan parhaiten. Kovan tuulen vene selkeästi. Tästä on hyvä jatkaa syksyyn ja pitää mielessä purjeiden säätöjen testaaminen. Ensi vuonna osallistutaan taas. Ja pistetään s/y Nina entistä parempaan vauhtiin.


Kohti aurinkoa mentiin perjantaina työpäivän jälkeen.


Kilpailuun osallistuneita veneitä kauniissa rivissä.


Tuulen puolelta ohi. Kovaa menoa.


Kolme nopeinta perillä ja laiturissa. Saimme tutustua jälleen uuteen saareen, missä saamme vierailla.


Kisan alkuhetkillä, olemme kuvassa selkeästi viimeisenä.