Viikko vierähti jälleen, melko reipasta vauhtia vierikin. Töissä mentiin viimeisiä, päivät olivat jo leppoisia, tekemistä vähemmän. Alkaa olla valmis lomailemaan, ottamaan ajatuksiin luontoa, raitista ilmaa, veden ja valon leikkiä, kimallusta meren pinnassa, kaikkia sellaisia asioita ja havaintoja, mitä ei normaalisti arkipäivien tiimellyksessä ehdi taikka edes pysty huomaamaan. Arkena on aina jotain muuta, joista suurin ajanviejä monelle on työ. Sille uhrataan noin kahdeksan tuntia aktiivista aikaa päivässä. Se on paljon se. Ei viitsi edes laskea mitä se on vuodessa tai kymmenessä.
Me oltiin jälleen viikonloppu merellä. Lähdetiin vähän sillä mielin matkaan, että tuleeko esiin vielä sellaisia asioita, joita lomalla kaipaa. Aika usein käy niin, että vaikka kuinka valmistautuu ja suunnittelee kaiken, silti jotain pientä, joskus vähän suurempaakin jää. Toki niihin voi suhtautua aika lailla iisisti, kunhan on maksuvälineet, ruokaa ja juomaa ja vaatteita - pääsee jo pitkälle. Polttoainetta ollaan roudattu vielä rannasta kannulla, kun meriasemia on vähän ja niissä on kesälaatuista dieseliä, ja todennäköisesti alkukaudesta vielä "talven yli seissyttä". Lämppäri on alkanut toimia moitteetta ja todennäköisimmin alkukauden pulmat liittyivät juurikin polttoaineen laatuun. Ja nyt viime yöt sitä on käytetty niin, että laittaa sen illalla päälle ja rajan, esim. +18 astetta. Se ei lähde heti puhaltamaan lämmintä, vaan odottaa, kunnes lämpötila tippuu kolme astetta alle, eli +15, sitten se käynnistyy, lämmittää tilan +18 asteeseen ja samuuu. Hieno peli.
Noh, lämppäristä kohteisiin. Purjehdittiin perjantaina Duvholmiin suojaan. Herättiin tyyneen aamuun ja nautittiin aamupalaa aurinkoisessa merimaisemassa. Vene kulki hyvin, takana muut loittonevivat pikkuhiljaa. Siitä jatkettiin lauantaina matkaa Sandön -hiekkasaareen. Taitetiin matkaa rauhalliseen kolmen solmun vauhtia, kun matka oli lyhyt. Ankkuroitiin keulankkurilla lahden suulle ja nauttiin ensimmäisen kesäpäivän kunniaksi kylmät lonkerot. Hetken päästä Jarno perheineen saapui moottoriveneellä ja he pääsivät alun kommelluksien jälkeen lähes rantaan asti. Köysi puuhun. Näin iltapäivä ja ilta meni mukavissa merkeissä. Jarnon ja Elinan mukana oli myös Elinan sisko, sekä yhteensä neljä lasta. Siinä sitä oli seuruetta. Osa nukkui riippukeinussa, osa veneessä. Me taas ensimmäistä kertaa keula-ankkurin varassa. Yö ei ollut häävi, mutta kokemusta rikkaampi jälleen. Sellainen huomio tuli tehtyä, että kun on lähes tyyni, vene liikkuu sinne tänne tuulenpuuskien voimasta. Ja ankkuriketju pitää jos jonkinnäköistä ääntä. Pieni kolahdus, kun vene kiristää ketjua. Me kun vielä nukkutaan keulassa, äänet tulevat siihen melko vahvana.
Huomenna ensin aamulla hammaslääkäriin. Mulle tehdään uusi muotti hampaista. Muotti tehdään, jotta voidaan valmistaa uusi vähän erityyppinen uniapneakisko. Ensimmäinen malli, kun ei oikein tahtonut kestää mun käsittelyssä. Eli muottihommat ensin, sitten toimistolle muutamaksi tunniksi, huolehtimaan lomavastaajat, yms. kuntoon. Vähiin käy ja tiistaina sitten lähdetään jälleen meriseikkailuuun. Yritetään päästä parina ensimmäisenä päivänä kohtuu pitkälle kohti Maarianhaminaa. Katsotaan, miten voimat riittää ja tuuli vie.
Aamupalamaisemaa parhaimmillaan
Uusittiin purjepussi ja sprayhood, Ruskossa tehtiin uudet. Toivottavasti kestävät seuraavat 10v.
Sandön hiekkasärkkä. Sitä käytiin ihemettelemässä useieden veneiden voimalla. Miten hiekka pysyy siinä, vaikka aallot lyövät?
On se, kesä on vihdoin täällä.
Hoh hoijjaa ja haukotuttaa niin perhanasti. Raukea sunnnuntaifiilis, vieraat lähtivät hetki sitten. Sukulaisia kävi kaffella, kun tyttäreni täyttää vuosia. Kesäkuun lapsi. Oikeasti päivä on huomenna, mutta näin sunnuntaina on helpompi järjestää kokoontumisia, varsinkin, kun hän itse asuu Helsingissä. Näissä kohdin tulee mieleen vaiheita oman lapsen kanssa, kuinka joskus hän oli pieni, joskus leikittiin yhdessä, sitten tuli koulut ja pikkuhiljaa itsenäistyminen ja nyt pari viimeistä vuotta on asuttu eri kaupungeissa. Tässä ajassa on erityisen mukava nähdä ihan fyysisesti, kun pääsääntöisesti puhelin toimittaa ja mahdollistaa yhteydenpitoa. On viestejä ja perinteisiä puheluita, mutta paljon vähemmän nähdään ihan oikeasti. Mullakin on mennyt viime kuukaudet niin, että olen käynyt vähemmän työn takia pääkapunkiseudulla. Ja jos olen käynytkin, olen ollut porukassa, jonka mukana lähtenyt saman tien kotimatkalle.
Nukuttiin viime yö Härjänmaankarilla. Oltiin lähdetty torstaina, tehty yksi etätyöpäivä ja kaksi purjehduspäivää. Aamut on erityisen hienoja, kun herää veneestä. Tässä on sattunut viimeaikoina aurinkoisia aamuja. Ensin avataan verhot, sitten aamutoimet ja katsaus ulos. Jos ilma on tarpeeksi lämmin, niin kuin tänäänkin oli, syömme aamupalaa ulkona. Usein aamut ovat myös tyyniä ja vesi seesteinen. Siinä on sellaista rauhaa ja kauneutta, mitä saaristo ja taivas yhdessä luovat. Sitä ei tunnu saavan tarpeeksi, joka kevät se tuntuu, kuin näkisi kauan kahdoksissa olleen ystävän. Kerrassaan hienoa.
Huomenna työmatkalle Riikaan. Lähden junalla kohti Pasilaa ja siitä edelleen kentälle. Lento lähtee iltapäivällä. Menen päivää ennen paikan päälle, jotta saan herätä hotellista ja mennä paikalliselle toimistolle aamupalan syöneenä. Näin sitä jaksaa paremmin, kuin jos matkustaisi Suomesta samana aamuna. Tulen tiistaina illalla kotiin. Sitten on vielä loppuviikko ja seuraava maanantai. 2+4 päivää jäljellä ennen lomaa. Eletään jälleen niitä aikoja vuodesta, kun päiviä voisi hidastaa tai ainakin yrittää nauttia joka hetkestä. Kesäloma on kuitenkin yksi tähtihetkistä ja täynnä kaikenlaisia tapahtumia. On vielä mahdoton sanoa mihin kaikkialle ehdimme, mutta silläkään ei varsinaisesti ole suurta väliä, kunhan matkalle mahtuu palvelusatamia, luonnonsatamia ja karhusatamia sopivassa suhteessa ja tuulet vievät mahdollisimman vaivattomasti paikasta toiseen.
Aurinko paistelee jälleen ylhäältä kahdeksalta illalla.
Tuulensuoja Houtskarissa. Navakka tuuli etsi reittejä ja heilutteli välillä veneitä.
Lauantaina tuuli oli vielä reippaampi, jopa 18m/s, reivattiin purje pienimpään kokoonsa, silti kulki kovaa.
Joo joutui armas a-aika ja suuvi suuloinen... Jotenkin näin se menee, kun laulaa lurittelee. Mietin tuossa omia koulukeväitä, miten ala-asteella siihen liittyi kävelyä parijonossa Martin kirkkoon. Saatiin myös usein jätskit kouraan. Oli lämmin. Jotenkin näihin koulujen päättymisiin liittyi aina haikeutta. Eritoten siinä kohtaa, kun yksi taipale tuli päätökseen. Ensin ala-asteen kuudennen luokan kevät. Ei sillä, että mitään sen tarkempaa enää muistan ja varmasti siihen sekoittuu muistoja ala-asteelta yleensä, mutta sillä kertaa piti olla iso, koska oli koulun vanhimipia, mutta samaan aikaan haikeus valtasi mielenmaisemaa. Osin suruun viittaava fiilis. Sen jälkeen tuli ylä-aste, lukio ja viimeisenä insinöörikevät. Viimeksi mainitussa on jäänyt eniten mieleen se, että vain kolme valmistui tavoiteajassa. Työllisyystilanne IT-alalla Turun seudulla oli huono vuonna 2003 ja vain muutamalla oli työsoppari takataskussa. Siinä yhdistyi haikeuden sijaan intoa, saavutuksen tunnetta, ylpeyttä. Fiilis oli kovasti positiivinen ja maailma oli auki.
Tänään olen menossa vieraaksi ylioppilasjuhliin. Samaan taloon, missä kävimme keväällä perheen äidin 50-vuotispäivillä. Se oli ensimmäinen kerta, kun vierailin kyseisessä talossa. Nyt menen, voisiko sanoa saman kevään aikana, jo toista kertaa. Kevät, joka jatkuu ja jatkuu vaan. Mietin tuossa, että mitä muistan omista YO-juhlista. Vanhemmat oli silloin about 50 ja samoin heidän sisarukset, siis minun tädit ja sedät, jne. Silloin en hirveästi miettinyt heitä tai heidän liikkeitään, tai ei ole ainakaan jäänyt mieleen. Mutta ne hetket muistan, kun joku näistä 50-kymppisistä jutteli mun tai paikalla olleiden kaverieni kanssa. Jokin siinä jäi mieleen, kun oltiin kiinnostuineita toisista ja toisten jutuista. Nyt osat on vaihtuneet, olen itse osa tätä 50-kymppisten porukkaa. On mielenkiintoista funtsia, kuinka se ajatus, mitä silloin oli vanhemmista, ei toteutunutkaaan. En tiedä onko se yleistä, mutta ainakin itse mietin asiaa niin, että vuodet vierii vielä nopeammin, kuin oma vanhemeneminen tai muuttuminen. Ehkä sanonta, olet juuri niin vanha, kuin itse päätät, toimii johonkin rajaan asti. Lopulta kaikki vanhenee, se on fakta, mutta matka siihen voi olla monenlainen. Toiset varautuu ajoissa, toiset reagoi omaan viipyilevään tahtiin ja toiset venyttää, kuin viimeistä penniä. Lopulta paljon liittyy siihen, mikä tuntuu parhaalta ja mihin pokka riittää. Mahdollisimman iloista lauantaipäivää itse kullekin. Malja meille ihmisille!
Turku auringonlaskun aikaan. Oli kiva kävellä hiljaisia katuja.
Tein itse ja säästin. Aperol Spritz a'la J Karlsson. Lämmin terassi ja villeä drinksu. Illalla satoi vettä.
Tänään on vuorossa vapaapäivä nimeltä helatorstai. Ja huomenna on lomapäivä, kun usein tämä helatorstai on ollut hyvä pitkän viikonlopun purjehdusloma. Otin lomapäivän tälläkin kertaa, vaikkei me nyt sitten lähdetty merelle ollenkaan. Vaihtelevat kelit jatkaa kulkuaan ja tällä kertaa tarjolla oli sateista säätä lähes tyynellä tuulella ryyditettynä. Tällainen keli tarkoittaa käytännössä moottorilla puksuttelua sadetakki päällä. Ajateltiin näin ollen suunnata katseet tulevaan ja pysyä kotona tämä kerta. Siivottiin aamutuimaan, oli sen verran pölypalleroita kertynyt. Sen lisäksi varasin meille paikat elokuviin, kun Suomessa tällä viikolla virailleen Tom Cruisen tähdittämä Mission Impossible saapui nähtäville. Niinpä lähdetään tästä pian taablaamaan keskustaan. Mennään ensin kirjastoon, sitten syömään ja lopuksi leffateatteriin.
Oltiin tiistaina purjehduskisassa Airistolla. Tällä kertaa oltiin noviiseja ammattimaisten tiimien seassa. Samalle viivalle asettui veneitä, missä oli kuusi henkeä tai jopa enemmän. Meitä oli kolme, kun mentorina toiminut Eero oli meidän mukana. Se oli kiva kokemus ja sai nähdä miltä näyttää, kun yritetään tosissaan. Ilma oli hieno, viileä, mutta aurinkoinen ja sopivan tuulinen. Annettiin siinäkin mielessä useimmille muille etua, kun meiltä puuttui myötätuulipurje. Genaakkeri, joka meillä on, ei ole varsinainen myötätuulipurje, vaan enemmänkin sivumyötätuuleen vievä purje. Sen lisäksi sen käyttäminen tai oikeastaan pois rullaaminen on oma taiteenlaji, eikä me ainakaan tähän mennessä olla saatu sitä kiinni ihan niin kuin strömsössä. Eipä se näin ollen oikein tunnut soveltuvan kisaan, missä kierretään rataa ja genaakkeri otetaan esiin ja pois kolme kertaa. Käy helposti niin, että saavutettu etu sulaa siihen, kun tappelee purjeen kanssa. Ehkä se kuuden hengen miehistö olisi muuttanut tilannetta.
Paikalla oli dronekuvaus, lähdössä oltiin kasassa. Me ollaan lähinnä kumivenettä valkoisilla purjeilla.
Myötätuulipätkät oli leppoisia ja siinä gastikin ehti nautiskella.
Laiva Naantaliin ja myötätuulipätkällä olleita suuria purjeita.
Lätkää, sateista säätä ja torstai. Siinä kolmikko, mikä tällä kertaa tulee mieleen, kun päälimmäisiä kaivaa esiin. Jääkiekon MM tulee joka kevät ja tällä kertaa siellä näyttää olevan enemmän hyviä pelaajia eri joukkueissa, kuin yleensä. Liekö syynä ensi talven aikana pelattavat Olympialaisjääkiekot. Pelurit hakevat asemia, jotta olisivat silloin joukossa. Se tulee olemaan mielenkiintoinen, kun kaikki NHL-pelaajat ovat mukana. Mutta siihen ehditään sitten perehtyä ensi vuonna. Takaisin tähän torstaihin. Pientä flunssaa tässä sairastelen, kun jostain sain lahjaksi sellaisen viruksen. Ehkä. Ensin oli kurkkukipua, se meni ja tilalle tuli tukkoisuus. Vie myös parhaan terän ja energian. Ei oikein jaksa paljoa. Ja olenkin ollut tässä ensin yhden päivän saikulla, sitten tämän päivän etätöitä omaan rauhalliseen tahtiin. Jouduin myös tekemään poikkeuksen kolmen toimistopäivän sääntöön. Vaikka lienee näissä puolikuntoisissa tilanteissa kaikkien etu, että saa edes jotain asioita etenemään, vaikka ei täydessä iskussa olekaan, versus se, että vain saikkea viettäisi. Kun on se päivä vähän pitkä aika vain löhötä ja töllätä telkkua, varsinkin, kun ei ole niin pahassa jamassa, ettei istuakaan jaksaisi. Ja lätkäpeli tuossa meni sikäli ikävästi, että turpaan tuli ja kesälomalle. Jenkit oli parempi. Tämä oli muuten Mertarannan viimeinen selostus. Pitkä aika siitä, kun Suomi otti ensimmäisen maailmanmestaruuden. Silloin olin kuusitoista vuotta ja jo silloin Mertaranta selosti, kun Saku Koivu ja Ville Peltonen tekivät maaleja Globenissa. Den Glider in ja sillee.
Meinataan huomenna lähteä seilaamaan jälleen pariksi päiväksi. Sitten kolme päivää töitä ja taas seilaamaan. Mutta ihan maksimaalista suoritusta ei tule, koska helatorstai ja koulujen loppu ovat tällä kertaa saman viikon loppua. Ja kun Hannalla tuota sukua riittää, niin eiköhän niitä ylioppilaita ole jälleen tarjolla. Niinpä lauantaina mennään yhdessä Tampereelle, samaan paikkaan, missä käytiin myös alkukeväällä. Tällä kertaa siellä on perheen nuorin lapsi vuorossa ja valkoista lakkia päähän. Tämän jälkeen sunnuntaina on vielä toisetkin pääkaupunkiseudulla, mitkä meinaan itse jättää väliin, kun on sen verran tuntemattomia nimiä listalla. Yhtä kaikki, purjehdusta niihin väleihin, missä se on näiden muiden menojen suhteen mahdollista. Ollaan samalla varusteltu venettä kesälomaa varten. Kaikenlaista kuivamuonaa ja virvoketta, sekä varusteita joka lähtöön. Oisko se kolme viikkoa enää ennen kesälomaa. Tai yksi päivä päälle, kun siinäkin tuli vielä stiplu, ei voidakaan aloittaa lomaa perjantaina, vaan vasta seuraavana tiistaina. Hanalla on konserttiliput lasten kanssa maanantaille. Noh, parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.
Työkaveri otti kuvan testailupurjehduksesta Airistolla.
Tänään torstaina oli rehellinen sadepäivä.
Olipa mieleenpainuva viikonloppu ja vielä tämä iltapäivä siihen päälle. Merikarhujen perehdytys, mikä tarkoitti tutustumista uusin ihmisiin, yhdessä tekemistä, saunomista, ruokailua ja pienimuotoista juhlimista, kun kyseinen Lillholmen oli tullut 40 vuoden ikään. Vuonna 1985 se oli ostettu Merikarhujen saarikohteeksi ja se on vakiintunut kuulemma suosittuna paikkana. Siellä vierailee 700 - 900 venettä vuosittain, mikä on näille saarikohteille kova määrä. Mukavia ihmisiä oli useita, vaikkei kaikkien kanssa ehtinyt mitään jutellakaan. Mutta niiden kanssa, joiden ehti, sai ainakin mukavat alkutahdit. Josko sitä sitten jatketaan siitä, kun seuraavaksi nähdään. Pääsin talkoissa myös rakentamaan, kun jotenkin ajauduin ensin kantamaan terassilautoja, sitten sahaamaan niitä ja lopuksi vielä purkamaan, sekä ruuvaamaan uusia kansilautoja puuceelle meneviin portaisiin. Siinä kahden pidempään jäsenenä olleen herran kanssa tein yhteistyötä ja saimme näkyvää aikaan. Lopputulos oli mielestäni oikein hyvä. Ja vaikka nyt oli veneitä jopa 40, yleensä kuulemma talkoisiin osallistuu pari kymmentä venettä. Tällä kertaa porukkaa veti 40v juhlat ja hyvä suoja pohjoisen puolisilla tuulilla. Karhukokemus on nyt jo kolmen yön mittainen.
Tänään mentiin vielä työpäivän jälkeen veneellä Airistolle testailemaan. Eero töistä on pitkän linjan purjehtija ja kilpaillut myös. Ajatus oli ottaa hänet kyytiin ja kysyä, sekä pyytää häntä näyttämään, miten hän säätäisi minkäkin narun. Mentiin täysin purjein navakaksi äityneeseen tuuleen. Vene kulki vinossa, mutta säätöjen ja ajokulman ansiosta sopivasti vinossa ja hyvää vauhtia. Purje oli sileämpi, kuin ikinä ja takaharus kireämmällä, kuin koskaan. Saimme myös vinkkejä kevyempään keliin, sekä sivu ja myötätuulille. Työkaveri Miika oli myös mukana, kun kysyin. Hänelle vinous taisi olla uusi juttu. Ihmetteli muiden tekemistä ja sai kokemuksen. Tunti siinä meni ja mentiin hyvää vauhtia Vepsän ja Ruissalon väliä. Ensi tiistaina näillä näkyvin kokeilemaan viikokisaa. Saa ajatuksia, miten veneen saa kulkemaan optimivauhtia eri tuulissa. Pysyy mielenkiinto purjehdukseen korkealla, kun aina voi koittaa parantaa ja ymmärtää tuulen luonnetta.
Keli parani perjantaina jo melkeinpä kesäiseksi.
Veneitä oli ja ihmisiä sitä myöden. Mekin oltiin toisessa rivissä.
Se on aika äitien jälleen kerran. Vuosi on kulkenut tähän päivään, onko se nyt sitten toinen sunnuntai toukokuussa. Aika lailla kreivin aikaan keli alkoi pikkuhiljaa liikahdella siihen suuntaan, mitä sen voisi toivoa olevankin. Omakin äitini oli aina taipuvainen uskomaan siihen, että kyllä äitien päivänä on kaunis ilma. Jotenkin tässä viime viikot on kyllä ollut kevät, mutta ikäänkuin "pause päällä". Jos katsoo vaikka koivun lehtiä, niin kyllä ne siellä jo on, mutta aika pikkuruisia vielä. Ja näin ne ovat olleet jo muutaman viikon. Josko nyt sitten lähtee. Alkuviikolle ainakin on ennusteessa sellaista keliä, että ulkona viihtyy mainiosti. Vaikka edelleen yöt ja aikaiset aamut on viileitä ja jopa kylmiä, niin ainakin päivällä alkaa lämpötilat hilautua selkeästi ylemmäs, kuin viime viikkojen aikana. Ja todennäköisesti siitepölyhippuset hyppäävät myös tasajalkaa ja pärskeet ihmisillä lisääntyy.
Viikonloppu on mennyt vaihteeksi kotona. Ollut ihan kivaa siinä mielessä, että asioita on saanut tehtyä. Kyllä aika vaan on sen verran kortilla arki-iltoina, eikä vireystila vaan nouse enää samaan työpäivän jälkeen, kuin aamuisin. Olen itse aamuihminen ja saan parhaiten aikaan aamuisin. Sitten illalla alkaa haukottelu ja uni tulee vauhdikkaasti. Niinpä tällainen viikonloppu kotona, niin aikaa ja energiaa kaikenlaiseen ylimäärääiseen riittää. Hyvä esimerkki oli vanhan veneen lämppärin osien vieminen kierrätykseen. Suurin osa meni ihan omalla pihalla olevaan metallikeräysastiaan, mutta itse lämppäri on sähkölaite, mikä kelpasi ekotorille. Meillä löytyy sellainenkin tässä noin 1,5km etäisyydeltä. Vein lämppärin sinne eilen kävellen ja koin ensimmäistä kertaa tänä vuonna hiostavan selän. Lämppäri oli repussa, selässä ja oli omiaan saamaan kehon kääntöpuolelta lämpimäksi. Kaveri ekotorilla melkein repi laitteen kädestä, kun kaivoin sitä repusta ja murjaisi samalla "onko se webasto?". Kerroin sen olevan eeperi, mutta käytännössä sama laite. Ei puhuttu enempää.
Ensi viikolla lähdemme lähimpien työkavereiden kanssa Nuuksioon viihtymään. Meillä on niin sanotut tiimipäivät lunnonkauniissa ympäristössä. Meillä on ollut vastaavanlainen tapahtuma viimeksi kaksi vuotta sitten. Tällä kertaa porukka on jälleen entistä suurempi ja siinä mielessä varmasti tapahtumarikas. Lähdemme sinne tiistaiaamuna ja paikalla tulee olla yhdeksään mennessä. Matkaa tulee Turusta noin 145 km, eli se tulee vähän ennen Helsinkiä. Paikalla meidän on määrä ajaa mm. maastopyörillä joku lenkki. Odotan itse tapahtumaa innolla. Parasta on, että pääsee jälleen näkemään kaikki nekin, jotka työskentelevät eri kaupungissa. Ja toisaalta tällaisessa rennossa ympäristössä ihmisistä pääsee näkemään vähän eri puolia, kuin työaikana toimistossa, saati etätöissä omassa kotona.
Tänään on viis, viis, kakskytviis. Päivämäärä nimittäin. Siitä vois tehdä vaikka hääpäivän tai jonkun muun sellaisen, mihin voi itse vaikuttaa. Olisi melko helppo muistaa ja näin ollen reagoida asiaan kuuluvalla vakavuudella päivän tulemiseen. On nimittäin niin, että ainakin meikäläisellä on toisinaan haasteita olla hereillä, kun jokin synttäri tai muu tietty päivämäärä koittaa ja siihen olisi hyvä pistää vähän fokusta, niin kuin sanotaan. Noh, lähimmät ihmiset taitavat tämän tietää, eivätkä niin hirveästi hätkähdä, jos en ole tikkana paikalla ja hereillä. Ja myös liittyen päivämääriin kuukausitasolla, muistot kertovat, että huhti-, toukokuussa on ollut t-paita kelejä ja sellaista kevään ensimmäisiä mukavan lämpimiä päiviä. Tänä vuonna, tähän päivään mennessä, niitä on toki ollut muutama, mutta jotenkin ne tuntuvat jo nyt todella kaukaisilta, kun viimeinen viikko on ollut jääkylmää kyytiä, paljolti hyytävän pohjoisen puoleisen tuulen takia. Missä lämpö? Kysyn viides viidettä, vuonna kakskytviis.
Lähdettiin seilailemaan torstaiaamuna. Siis se oli vapunpäivä ja näin ollen pyhäpäivä. Köydet irroitettiin aika tarkaan puoli yksitoista ja suunnaksi otettiin karhupaikka Iniön lähellä. Ajettiin ensin koneella Maisaareeen asti. Sain samalla ladattu akun täyteen. Litium-akun selkeä etu on nopea lataus. Pari tuntia koneella tarkoittaa käytännössä täyttä akkua, sen verran iso laturi löytyy moottorista ja tällainen akku ottaa virtaa vastaan ihan eri tavalla, kuin perinteinen lyijyakku. Ja kun aukko aukesi vähän Maisaaren jälkeen, nostimme purjeet. Tuulen suunta oli sopiva ja sen nopeaus samoin, joten tultiin hyvää vauhtia sivutuulessa. Kun saavutettiin saari nimeltä Hevonkack, niinpä, joku näitä nimiä on aikoinaan keksinyt, niin vähän sen jälkeen tuuli alkoi himmata ja vauhti hyytyi. Niinpä laskimme purjeet ja ajoimme koneella loput. Tämä saarikohde on sellainen, että olemme vierailleet siellä kaksi kertaa vieraina. Tällä kertaa olimme itsekin jäseniä ja tällä statuksella ensimmäistä kertaa paikalla.
Oli paikoin todella kylmää ja kovaa tuulta. Vene meni menojaan pelkällä etupurjeella, kun niin kovaa puhalteli. Ei siis mitään kovin mukavaa keliä ollut juurikaan tarjolla. Ensi viikoloppuna onkin äitienpäivä ja perjantaina toimistolla kokous, mihin pitäisi osallistua, joten ei voida lähteä etätöihin mihinkään saaristoon ja, kun sunnuntaina Hanna viettää joka tapauksessa aikaa lasten kanssa, niin meinattiin, että jäädään maihin. Ajattelin käyttää tilaisuuden hyväksi niin, että käyn tekemässä huoltotoimia ja parannuksia veneellä, kun mm. lämppäri kaipaa lisää testiä ja mahdollisesti polttoainesuodattimien vaihtoa ja aurinkopaneelien kaapeloinnit veneen kannella parannuksia, jottei niihin kompastu veneen kannella. Niin ainakin näitä kahta aihealuetta meinaan käydä parantelemassa viikonlopun aikana.
Vielä loppuun maininta töistä. Ensimmäinen rekrytointini ikinä, saapui tänään ensi kertaa töihin. Esittelin hänelle perusteita ja kerroin vähän porukasta, johon hän liittyy. Onneksi meitä oli toimistolla useampia paikalla, niin hän pääsi tutustumaan jo suurinpaan osaan Turussa työskentelevistä. Huomenna menemme kahdestaan käymään Espoossa tapaamassa siellä työskenteleviä. Automatka on hyvä käyttää tutustumiseen, kun aikaa on jutella vähän pidemmän kaavan kautta ja kertoa itsestä. Niinpä sitä oppii tuntemaan toisen vähän paremmin ja on aina helpompi kysyä apua tai ideoita, kun tietää vähän paremmin, millainen ihminen on kyseessä. Tulee ensimmäinen työmatka sähköautolla Espooseen ja takaisin. Saa nähdä meneekö yhdellä latauksella. Siellä päässä on myös latauspaikkoja tallissa, mutta ne on todennäköisesti varattu jo siinä vaiheessa, kun me päästään sinne asti. Jää siis nähtäväksi ja kokemusta siitä saa joka tapauksessa. Ensimmäinen kerta on aina hapuilua.
Taivas voisi näyttää samalta myös kesällä tai lämpimällä kelillä.
Saunottiin kimpassa uikkareissa, toiset näistä kävi myös meressä uimassa. Kovin hyvin ne eivät illalla enää kuivuneet.
Niin sanottu dagen efter. Päivä, joka tulee tällaisen pitkällisen istuskelun, juttelun ja tankkauksen jälkeen. Kokoonnuimme eilen ala-asteen luokan voimin Uittamon kuntosalille. Mikä on siis entinen uimahalli. Emme kuitenkaan kokoontuneet kuntoilemaan, vaan meille oli varattu niin sanottu takkahuone, missä oli pitkä pöytä, jääkaappi ja eräänlainen nuotion ja avotakan risteytys. Sitä ei tosin yritettykään käyttää, vähän liian hazardilta näytti ja tuntui. Mutta olipa kiva nähdä ihmisiä. Useita sellaisia, joita näkee harvemmin. Nyt kun ollaan tänä vuonna kaikki 47 vuotiaita, niin alkaa olla elettyä elämää ja vaiheita ihan eri lailla, kuin nuorempana. Useilla oli kokemuksia erilaisista töistä, osa oli vaihtanut kokonaan, osa pettynyt työpaikkaan ja lähtenyt ja osa vaan tekee samaa, kuin viimeksi. Monet olivat ruuhkavuosien vietävänä. Nuorin lapsi oli 3kk ja vanhin 21v. Aika laaja skaala ja ihan eri tahdissa. Kaikkien stoorit olivat jollain tavalla erityisiä, erilaisia ja samalla mielenkiintoisia. Tällaisesta illasta, kun tapaa ns. vieraita ihmisiä tai kaukaisia tuttuja, saa aika paljon uutta ajateltavaa ja uusia näkökulmia. Tykkäsin.
Meillä oli eilen myös pihatalkoot ja ensimmäiset laatuaan oman ph-vastuun aikaan. Siistittiin ympäristöä ja katkaisiin mm. yksi iso tuija meidän pihalta. Etupuolella tai kulmassa oli yksi katon harjan yli kurkottava tuijapensas lähellä talon seinää. Aloitin sen kaatamisen käsisahalla. Sain suurimman rungon sen verran poikki, että se kaatui. Sen jälkeen sillä oli vielä kaksi pienempää runkoa ja julmetusti oksia. Alkoi usko loppua manuaalisahasta ja niinpä hain varastosta moottorisahan. Meillä on sellainen, Hanna saanut aikanaan isältään. Noh, sehän lähti käyntiin, ei laakista, mutta lähti ja kun vähän tankkasin, sain sillä poikki loput rungot, sekä pätkitty ne pienemmäksi. Naapurit auttoivat ja kannettiin katkottu tuija naapurin peräkärryyn. Hän on aiemminkin vienyt näitä puutarhajätteitä kaatopaikalle. Talkoot menivät rauhallisissa merkeissä. Ihmiset olivat hyvällä tuulella ja saatiin hommat jopa aika helposti tehtyä.
Juttelin eilen naapurien kanssa sähköautojen latausmahdollisuuksista. Vaihtoehtoja on useita, mutta aika äkkiä kustannukset nousee ja rahaa on tilillä vähän. Niinpä pitää miettiä, mikä olisi paras tapa edetä pienestä systeemistä suurempaan. Taidan soitella huomenna sähköasennuksia tarjoaville toimijoille ja kysellä vähän. Toivoakseni löytäisin sellaisen, joka osaisi ajatella tarpeeki pieniä askelia, kun en näe mitään järkeä panostaa tuhansia euroja tänä vuonna, jos latausta kaipaa 2-3 autoa kahdeksasta. Mutta jotain pitää tehdä, kun kuulemma uusi asukas oli kysellyt asiaa jo ostovaiheessa. Ja oishan se luontevaa ladata tuossa autokatoksessa, missä auto muutenkin viettää aikaa pitkiä pätkiä elämästään.
Ei sitä perjantaina tullut paljoa, mutta kylmää keliä on riittänyt.
Pääsiäinen vetelee viimeisiään tarjoten vielä yhden vapaapäivän työläisille. Meidän pääsiäinen on ollut enimmäkseen purjehdusta, ulkona olemista ja luonnosta nauttimista. Sää vaihtui puotasäästä sateiseen, minkä johdosta tultiin kotiin jo eilen sunnuntaina. Mieleen jäi laaja skaala harmaan eri sävyjä, sumuiset maisemat ja karut, vielä keväisessä asussa olevat saaret. Hiljaista oli, muutamia veneitä siellä täällä. Tuo merikarhukerho, mihin liityttiin täksi kaudeksi, edustaa niitä vesilläliikkujia, joista löytyy näitä aikaisin ja myöhään veneensä kanssa matkaa tekeviä. Oltiin nimittäin aika etäällä, Kustavin länsipuolella, Vuosnaisten satamasta pohjoiseen, mihin matkaa tuli yli 30nm kotisatamasta. Silti paikalle saapui kaksi venettä meidän lisäksi. Satamaan tosin mahtuisi kymmeniä, mutta tähän aikaan vuodesta sitä miettii, että saarikohteita saattaa saada ihan vain "omaan käyttöön". Ehkä kuitenkin vielä harvinaisempaa se on näissä merikarhusatamissa.
Nyt kun katsoo ulos ikkunasta, näkyy vesilammikoita ja vesitippoja puiden oksilla. Luonto on saanut viime päivien aikaan vettä. Ja kuulin tuossa radiossa miten hyönteiset ilmestyvät kostean mukana ja sen jälkeen hyönteissyöjät. Luonto ottaa tästä kaiken irti ja tarjoaa jälleen monta ihmeellistä asiaa. Vielä näkee pihoille, mutta ei aikaakaan, kun lehdet alkavat peittää ja näkyvyys puistoissa ja vehreissä ympäristöissä muuttuu kertaheitolla. Kevät on hienoa aikaa. Työviikotkin on tänä vuonna siitä erikoisesti, että näitä neljän päivän viikkoja tulee kolme putkeen. Sisätyöläisetkin pääsee näin nauttimaan ulkona olemisesta enemmän. Joskin sääennuste on aika epävakainen, ainakin tulevien päivien osalta.
Kävin tuossa aamutuimaan rautakaupassa ostamassa putkiosia. Veneessä kun on vesihanat köökissä, veskissä ja takana uimatason suihkulla. Näissä on liitoksia putken ja hanan oman putken välissä. Meillä on ollut tuo vene viisi vuotta, ja lähes yhtä monta kertaa olemme todistaneet keväällä vuotoja näissä liitoksissa. Kun järjestelmän pistää päälle, pumppu alkaa muodostaa putkistoon painetta, tulee vuodot aika äkkiä esiin. Ongelmana vain on se, että nämä liitokset on kaapeissa, kaiken takana. Joten menee hetki, ennen kuin havaitsee vuodon. Ja yleensä se on siinä viimeisessä, mihin ymmärtää katsoa. Niin tälläkin kertaa, minkä seurauksena pilssiin ehti valua vettä ämpäritolkulla. Nyt mulla on jälleen osia, millä aion korjata vuotavat putkien liitoskohdat. Veneessä on käytetty komposiittiputkia, mitkä varmaan kestää hyvin veneessä, mutta koko on eri kuin Suomessa käytettävät. Suomessa löytyy 16mm putkia ja liittimiä, veneessä on 17mm putkia. Niinpä oikeappista liitintä ei tahdo löytyä, vaan joudun turvautumaan niin sanottuihin sovellettuihin ratkaisuihin. Katsotaan nyt sitten, kuinka hyvin liitokset sietävät painetta. Tarkoitus on mennä vielä tänään asentamaan, sateen tauottua.
Airistolle kerääntyi sumua lähtöpäivänä torstaina.
Vain muutama maili saarten suojaan ja aurinko paistoi.
Saaret olivat vielä vailla vihreää väriä.
Tultiin satamaan ensimmäisinä. Hieno ja suojainen satama.
Jälleen sunnuntain vuoro. Tämä kerta olikin siitä erityinen, että pääsin haistelemaan Airiston meri-ilmaa. Kävi nimittäin niin, että saimme menneen viikon aikana veneen siihen kuntoon, että se oli valmis laskettavaksi. Perjantaina tapahtui vesillelasku ja launataina laitettiin yhdessätuumin kahteen veneeseen mastot. Ensin Teron ja Pirkon vene, sen jälkeen meidän. Laiturilla ja telakalla yleensä oli sen verran paljon porukkaa, että saimme auttavia käsiä mastojen kanssa. Telineeltä alas on yksi hanakala kohta, varsinkin, kun masto möllöttää ylähyllyllä. Ja toinen nostajia vaativa kohta on laiturille nostamisvaihe. Molemmat meni moitteettomasti, eikä oma selkä sanonut niks, eikä naks ollenkaan. Niinpä ahersimme eilen ja tänään aamulla veneen parissa. Mastoon tulee mm. puomi, sekä mastolta erilaisia köysiä vinssien läheisyyteen. Näiden kaikkien asettaminen paikoilleen vie aikaa. Mutta varsinkin tänään, ilma alkoi olla sen verran mukava, että rannassa oli kiva tehdä askareita. On tullut muutenkin oltua taas pitkästä aikaa ulkona paljon enemmän. Tänään veneitä laskettiin lisää ja taisivat kaikki olla purjeveneitä. Mastonosturille oli menijöitä, onneksi me päästiin siitä pois. Kivampi jatkaa varustelua Satavan rannassa. Siellä taas on vielä toistaiseksi aika väljää.
Mennyt viime viikot aika vauhdilla, kun ollaan oltu monena iltana veneen kimpussa. Ja nyt kun kelit alkoivat lämmetä mukavasti, tuli vähän sellainen olo, että olisi kiva lähteä pääsiäisenä merelle. Siinä on tarjolla useampi päivä aikaa mennä ja tulla. Meillä on lisäksi uutuutena tämä merikarhujen jäsenyys, joten niitäkin kohteita on kaluttavaksi aika lailla monta. Saa siis nähdä mihin sitä päädytään. Vaihtoehtoja on ja meidän ajatus on tehdä niin, että torstaina pidetään jo vapaata ja mennään aamulla veneelle asentamaan purjeet käyttökuntoon. Samalla viedään ruokaa, vaatteita ja varusteita. Sikäli, kun saadaan hommat valmiiksi, lähdetään torstaina liikkeelle ja takaisin pitää tulla viimeistään maanantaina, kun se on vielä pyhäpäivä. Eli nähtäväksi jää. Kivaa se on taas pitkän tauon jälkeen.
Vielä lyhyt päivitys työelämään liittyen. Työnantajamme lanseerasi uuden ohjeen etätöiden osalta. Jatkossa tulee olla toimistolla vähintään kolmena päivänä viikossa. Tämä ohje annettiin kaikille riippumatta siitä, missä tehtävässä työskentelee tai kuinka korkealla kaaviossa on. Ja tämäkös aiheuttikin suurta vastustusta. Taisi mennä monella kahvi väärään kurkkuun, kun lukivat uutisen tähän liittyen. Myös omasta tiimistä löytyi vastustusta ja suurta määrä erilaisia huolia. Kommentointi aiheen ympärillä sai jopa vähän koomisia piirteitä, kun osa heitteli sekaan kaikenlaisia keksittyjä "totuuksia", kuin politiikot konsanaan. Yhtä kaikki, tämä ohje on nyt voimassa. Katsotaan, miten se lähtee luonnistumaan ja rauhoittuuko polemiikki ajan kanssa. Koviten se taisi oottaa niiden kontolle, jotka vähiten noudattivat vanhaa 50%/50% ohjetta.
Traktori siirsi Ninan jälleen nosturille.
Lauantaina masto oli tukevasti paikoillaan.
Ja ensimmäiset mailit tähän kauteen, keväinen maisema, hiljainen vesiliikenne ja reipas vastatuuli.
Sunnuntai ja talvimainen ilma ilman lunta. Hyytävä ja kylmä pohjoisen puoleinen tuuli. Viime yönä lämpötila käväisi -6,4 asteessa Artukaisten mittauspisteessä. Kävin tuossa aamutuimaan kävelyllä. Tuuli oli onneksi tyyntynyt, joten kävelylenkin saavuttaessa noin neljä kilometriä, alkoi lämpöä nousta puseroon. Olihan mulla vaatetta talviseen malliin, pitkää kalsaria ja villapaitaa, mutta usein sellaiset parin, kolmen kilsan lenkit menee niin, ettei kone ehdi juuri lämmetä. Mutta matkan pidentyessä näin käy ja tällä kertaa oli määrä mennä vielä sittariin, siis sisätiloihin. Otin takin, lakin ja hanskat kärryyn, kun lähdin suuntaamaan kohti viinihyllyjä. Sain Hannalta tehtäväksi hakea pullollisen valkkaria, jotta saa risottoon hapokkuutta. Niinpä tein työtä käskettyä ja menin hyllyjen eteen ihmettelemään. Sain kotoa vinkin, että tällainen voisi olla ja sitä siinä holkittelin. Samoja merkkejä ja saman näköisiä puolloja, kuin Alkossa, mutta muutaman prosentin miedompia. Joku taas oikein miettinyt. Löysin, kuin löysin oikean saksalaisen riislinkin ja nappasin kärryyn. Hinta oli käytänössä sama, kuin vastaavat viinit Alkossa, eli 13,95. Mutta näin sunnuntaina vaihtoehtoja oli vähän. Eli mikäli elää suunnitelmallisesti ja huomio aina kaiken etupeltoon, olisi tämänkin voinut ostaa jo aiemmin. Tai toisilla lienee myös valkkaria aina kotona. Jossain viinikaapissa optimaalisessa lämpötilassa tietysti.
Viime viikolla kun oli lämmintä, käytiin päivittäin telakalla. Pestiin venettä, vahattiin venettä ja lopulta torstaina myös testattiin lämppäriä. Sain postissa jatkokaapelin säätimen johdolle ja näin ollen viimeisen puuttuvan palasen asennukseen. Pujottelin kaapelin ähkien ja puhkien paikoilleen. Laitoin useita nippusiteita ja kun tyrkkäsin sulakkeet rasiaan, tuli ohjaustauluun valot ja tekstiä. Lämppäri lähti pelittämään. Käynnistelin sitä useaan kertaan uudelleen, kun polttoaineputki pumpulta lämppäriin oli uusi ja tyhjä. Oliko neljännellä kerralla, kun lämppäri lähti lopulta käyntiin. Siinä se lämmitti venettä runsaan tunnin. Säädin tehoa pikkuhiljaa pienemmälle, kun alkoi tarjeta t-paidalla. Kaikki tuntui pelaavan, mikään putki ei näyttänyt vuotavan, joten laitoin lisää nippusiteitä. Pitää vielä siivota tankkien ympäriltä ja sitten rakentaa välisenä takaisin paikalleen. Sen jälkeen näkyvyys polttoainepumppuun hankaloituu huoltoluukusta tiirailuksi. Pitää varmaan käyttää sitä vielä pari kertaa ja seurata, ettei mistää vaan vuoda mitään. Lämppäri on yksi tärkeimmistä ellei tärkein varuste alkukaudesta. Merivesi Turun saaristossa on luokkaa kolme astetta plussalla. Joten kylmää tulee olemaan. Meillä paatti on siinä kunnossa, että näillä näkymin ensi viikon aikana sen voisi laskea meren kannateltavaksi. Seurataan vielä sääennusteita, jos pakkasyöt jatkuu, saatta olla turhan aikaista.
Lopuksi vielä pari sanaa sähköautoilusta. Lähdettiin eilen ensimmäiselle pidemmälle matkalle, kun ajettiin autollamme Tampereelle ja takaisin. Kävimme Hannan serkun viisikymppisillä. Lähdimme matkaan noin 80% varauksella. Joka on meidän tapauksessa 65kwh varausta akussa jäljellä. Päästiin Tampereelle jäljellä oli noin 40%, eli noin 33kwh. Auto lupaili noin 200km tällä. Ajettiin vielä Hannan vanhemmat juna-asemalle ja lähdettiin etsimään pikalatauspaikkaa. Vaihtoehtoja on paljon ja vieraassa kaupungissa hankaluus tulee siinä, että ei hajuakaan missä, minkälaisessa ympäristössä, onko lainkaan Turkuun päin menevän tien suunnalla, jne. Päädyttiin lopulta Mc Donaldsin pihaan, jossain Tampereen ulkokehällä. Siinä oli kaksi laturia tyhjänä. Laturin piuha kiinni, luottokorttia masinaalle ja lataus alkoi. Mentiin mäkkäriin sisään. Ja jotenkin siinä haistellessa alkoi tehdä ruokaa mieli. Ostin aterian mukaan, ja kun varaus näytti noin 50%, otettiin johto irti ja lähdettiin kotia kohti. Lataukseen meni aikaa noin 15-20 minuuttia. Sen lisäksi latausaseman etisiminen, harhaan ajaminen ja lopulta paikan löytäminen veivät toiset 15-20 min. Eli vielä tässä on pientä harjoittelua ja tietynlaista sisäistämistä edessä. Kun päästiin kotipihaan, varaus oli valahtanut 14%:tiin. Sillä pääsee vielä noin 50 - 60km näissä huhtikuun alun lämpötiloissa. Kaupungissa ajelee pitkään, kun nopeus jää alhaiseksi. Kulutus nousee reippaasti, kun on kylmä ja nopeutta yli 100 km/h. Jos siis meinaa ajaa pitkälle, kannattaa ajella mieluummin teitä, missä on 80:n rajoitus, kuin 120.
Nina näyttää jälleen upealta. Kauden alku on käsillä.
Siinä uusi lämppäri 99%:sesti asennettuna. Pari, kolme nippusidettä vielä. Testattu ja toimii.
Perjantaiaamuna +3, mittamestari tuli ja teki suunnitelmat uutta sprayhoodia varten. Oli hieno, mutta viileä aamu.