Listojen liimaus on hidasta puuhaa. Valmistelu ja itse liimaus vaatii tarkkaavaisuutta ja tarjoilee hikeä pukkaavia hetkiä, mutta sitten, kun lista alkaa asettua ja sen saa vinkojen kanssa puristettua karmin ympärille, siirrytään odotteluvaiheeseen. Juuri tällä hetkellä on menossa viimeisen, kodinhoitohuoneen karmin peitelistan liimauksen odotteluvaihe. Vinkat törröttävät oviaukossa ja toiveissa on, etteivät ne putoa. Sen verran raskaita rautaisia otuksia, että tekevät pudotessaan varmasti pahaa jälkeä laattalattiaan. Laitoin tyynyn lattiaa suojaamaan. Olen tykästynyt liimaamiseen jalkalistojen ja peitelistojen kohdalla. Liimaa kannattaa laittaa kohtuudella. Jos liimaussauman saa puritettu hyvin, liitoksesta tulee pitävä. Ja lopputulos, kun pieniäkään naulankantoja ei ole näkyvissä on yhtenäisempi. Pikkujuttuja todennäköisesti, mitkä huomaa vain tekijä itse. Ja ehkä jotkut muut joiden kiinnostus ja kokemus on rakentamisen maailmasta.

Vielä tuohon kodinhoitamiseen tarkoitettuun huonetilaan on tulossa kiintokalusteita. Tulee säilytystilaa korkeisiin kaappeihin ja pyykkikaapi, sekä yläkaapit huoneen perälle. Pesuhone ja pyykkikaappi jäätävät tason alle. Näin ollen saamme kaikki tavarat järjestykseen ja omille paikoilleen. Ja viimein kaikki tähän mennessä suunnitellut remontit päätökseen. Vuosi tuli juuri täyteen asumista täällä ja melkein koko aika ollaan remontoitu jotain tilaa. Nyt siihen on tulossa taukoa, saa nähdä miten sitä osaa olla. Pitää kehittää muuta tekemistä. Varsinkin näin talviaikaan sitä huomaa toisinaan, että mitään pakollista kun ei ole, niin mitähän sitä seuraavaksi ryhtyisi. Sohva ja telkkari vetävät kovasti puoleensa aina silloin tällöin, mutta pitää yrittää pysyä aktiivisena, kun ylläpito on paljon helpompaa, verrattuna kehittämiseen. Siis, kun puhutaan kunnosta ja aktiivisuuden määrästä elämässä.

Käytiin Tampereella keskiviikosta torstaihin. Oltiin ostettu keikkaliput Maijan keikalle jo noin vuosi aikaisemmin. Samoin hotelliyö ja junaliput. Nyt vihdoin tuli se päivä, että näitä pääsi lunastamaan. Ja reissu oli monin tavoin onnistunut. Tampere on kehittynyt hyvään suuntaan. Kaupunki on tiivis ja palvelut tavoittaa kävelemällä. Mentiin laskuissa sekaisin siitä kuinka monta hotellia nähtiin ja myös kauppakeskuksia oli useita kilometrin, parin säteellä. Jos Turussa on keskustan kaupat, sitten länskäri, Skanssi ja Myllyn alue. Kaikkiin näihin harva lähtee keskustasta kävellen. Jo junakin tulee kauemmas torista. Mutta siis Tampereelle oli hyvä mennä junalla. Hotelli Torni oli ihan vieressä. Samoin Nokia Arena. Vähän kävelyä siellä täällä ja yhteensä tuli mittareihin enemmän askelia, kuin keskivertopäivänä kotiympyröissä. Askeleita tulee huomaamatta, kun moni asia löytyy kävelyetäisyydeltä. Kaupungin keskustan tiiveys on siinä mielessä hyvä asia.

Oviaukon päälle tulevan listan liimauksen esimerkki.

Halli oli akustisesti parempi, kuin Turussa. Ja oli siellä tekniikka viimeistä huutoa.

Vaimo laittoi lyhtykynttilän itsenäinsyyspäivän kunniaksi, 107v.

Joulukuu alkaa sateisesissa ja sumuisissa merkeissä. Talvi kesti tällä kertaa viikon verran. Oli lunta ja kaunista. Ja se mahtui kokonaisuudessaan marraskuun sisälle. Katsoin tuossa lähikatua, näytti siltä, kuin se olisi harjattu juuri. Hiekat pois. Eli tämä nykyinen säiden vaihtelu tarkoittaa useita kertoja lunta, jäätä, hiekoittamista ja harjaamista. Tällaisella kiertokululla on työllistävä vaikutus. Ja se kasvattaa kunnan menoja. Kaikenlaisia ilmiöitä maailmaan mahtuu ja uusia syntyy, mitä pidemmälle mennään.

Meillä oli perjantaina firman pikkujoulut messukeskuksessa. Paikka oli vaihtunut. Aiemmin, muutaman vuoden ajan, juhlat pidettiin turkuhallissa. Nyt jäi vähän sellainen vaikutelma, että tämä uusi tila ei toiminut niin hyvin. Messukeskuksen neliöt on suuremmat, kuin hallin permanto. Se kun on about jääkiekkkokaukalo ja vaihto/jäähyaitiot. Messuhallissa on lääniä vaikka muille jakaa ja meille oli varattu messuhalleista kaksi. Toisessa oli lava ja esiintyjiä ja ruoat ja baarit. Toisessa taas lava ja karaokea. Sen lisäksi oli alue, missä sai kokeilla vanhoja pelejä, kuten flipperiä. Heitettiin tikkaa työkavereiden kanssa. Sellainen elektorinnen darts. Laskee pisteet automaattisesti. Aika kaukana siitä oikeasta. Muovisen tuntuinen tikkoja myöden. Mutta oli kiva huomata, kuinka ruosteessa heittäminen oli. Lähdetiin sieltä puolilta öin, kun DJ pisti pillit pussiin ja paikkaa alettiin sulkea. Bussi vei Turun keskustaan. Siitä vielä Proud Mary pubiin. Ja lopulta yöllä kotiin. Tuli pitkä reissu ja se tuntui aamulla. Mutta kivaa se oli, työkavereiden kanssa viihtyy hyvin, saman henkistä porukkaa ja sopivasti nuorta ja vanhaa sekaisin.

Nyt on sitten viikkoja enää muutama jäljellä. Alkaa vuosi 2024 olla lopussa. Tämä joulunalus menee yleensä aika haipakkaa, kun erilaisia tapahtumia, sekä määrätyntlaista kiirettä riittää. Ensi viikolla tulee jälleen työläisille yksi vapaapäivä, kun Suomen itsenäisyyspäivä osuu perjantaille. Niinpä työviikko lyhenee ja viikonloppu pitenee. Ei huono. Me ollaan torstaina lähdössö tampesteriin. Mennään Maijan keikalle uuteen Nokia areenaan. Tai onko se enää ihan uusi, mutta ainakin suomen kolmesta suurimmasta se uusin ja kaunein. Kiva nähdä omin silmin ja myös se, miten siellä musiikki soi. Kaikki hallit, kun eivät ole parhaita mahdollisia akustiikan kannalta. Ja riippuu kovasti missä päin hallia oma paikka sijaitsee. Siispä, kohti uusia seikkailuja.

Viikko jälleen mennyt. Viimeksikin kirjoitin perjantaina. Jotenkin tämä on hyvä kohta pysähtyä hetkeksi ja summata mitä viikon tai tarkemmin työviikon aikana on tapahtunut. Ja jos tämän kertaisen haluaisi sanoa lyhyesti ja ytimekkäästi, sen voisi kuvailla sanoilla "flunssaa ja maton asennusta". Vähän pidemmin se menee niin, että maanantaina alkoi tuntua siltä, että jotain pientä tuntuu. Seuraavana aamuna heräsin kipeän kurkun kanssa. Jäin kotiin töihin. Tein mitä jaksoin. En saanut paljoa aikaa. Mutta kuitenkin oli jotain tekemistä. Kurkku helpotti ja nenä alkoi vuotaa. Ja sen on nyt vuotanut kolmisen päivää. Jäin koko viikoksi kotiin töihin ja tein välillä paremmalla sykkeellä, välillä hitaasti ja tahmeasti. Mutta samalla alkoi tuntua, että voisin mennä välillä myös toimistolle ja ihmisten ilmoille. Toivottavasti ensi viikolla nämä kaikenmaailman flunssan oireet on muisto vain.

Noh, kun olin kotona, oli helppo avata ovi maton asentajille. Meillä on nyt uusi lattiapinta kodinhoitohuoneessa. Matto saapui tiistaina. Neljä metriä leveää mattoa, pitkä pötkö se oli rullattuna. Ja kaksi asentajaa saapui keskiviikkona asentamaan sitä. Aika moista vääntämistä se oli. Vaikka matto ei ole kuin 2mm paksua, oli siinä aikamoinen vääntäminen silti. Ja pieni tila. Ihan spesiaalihommaa se tuntui ja näytti olevan. Pari tuntia äijät siinä puuhailivat ja valmista tuli. Siinä se on ja teki huoneesta monta askelta valmiimman näköisen. Listat ja sähkörasiat voi asentaa ja sen jälkeen odotellaan kaappien saapumista.

Kävin eilen keskustassa sen verran, että pääsin kertomaan veneilyharrastuksestamme merikarhujen ihmisille. Tämä liittyi siihen, että hakemuksessamme oli kolmen sijasta kaksi suosittelijaa. Ja niinpä se kutsuivat haastatteluun. Aika meni kuin hujauksessa, kerroin ja vastailin. Ja koin, että he ymmärsivät ja saivat kiinni, mitä yritin selittää. Tuollaiset tilanteeet, missä saan kertoa omasta harrastuksesta ja siihen liittyvästä historiasta, on mulle aika helppoja. Ja nautin oikeastaan tilanteesta. Aina, kun joku kuuntelee ja on kiinnostunut, puhetta riittää. Sitten, kun kuuntelu alkaa yskiä, puhekin alkaa hiipua. Mutta tämä oli tällainen erikoinen tilanne, missä yrittivät päätellä olenko sopiva jäseneksi. Mietin ja sanoinkin, että hyvä näin, mieluummin kerron teille suoraan, kuin pyydän suosittelijaksi jotakuta, joka ei mua tunne, eikä ole mitään käsitystä siitä kuka olen, tai miten veneilen. Eli hyvä näin. Alkuvuonna kerrotaan sitten, ketkä valitaan. Olen luottavainen siitä, että olemme yhdessä sopivia joukkoon, kuin nenä päähän.

Jäniskaveri kökötti päivän ja yön meidän kukkapenkissä. Lunta satoi. Sitten se lähti.

Siinä, asennetaanko? Öö, miten?!

Ja lopputulos on hieno, vähän kuin kivipintaa muistuttava kuvio. Eikä tullu saumoja, kun on niin pirun leveä.

Työviikko takana. Kaksi viimeistä päivää meni tällä kertaa Espoossa. Osallistuin ensin koko päivän vieneeseen neuvonpitoon ja miettimiseen yhden osa-alueen töistä. Sen jälkeen tavattiin kaupungilla Helsingissä ja syötiin pizzat ja juotiin kaljat. Valitsin vanhasta tottumuksesta Diavolan. Ja se maistui syntisen hyvälle. Ajatuksissa pyöri kyllä samalla kolestrolihuoli. Kun tiedän salamin ja metwurstin olevan niitä pahiksia. Mutta sinne meni, tirisevänä ja maukkaana. Peroni-olut antoi ruoalle kyytiä ja päivällinen oli kaikin tavoin onnistunut. Kerroin siinä koko porukalle muistoja purjehdusreissuista ja pelinhoitohommista. Alkaa nuoremmat olemaan jo sen verran eri maailmaan syntyneet, että tarinat röökinsavuisista baareista ja pelipöydistä kuulostaa sopivasti menneiden aikojen elämältä. Niistä on aikaa. Muistin kertoa, että aloitin pelinhoitohommat samoin tein, kunhan täytin ensin 18 vuotta.

Ja kun suunnitelmat muuttui olinkin Espoossa torstain ja perjantain. Aamulla käppäillessäni lähellä sijainnesta Otaniemen Radissonista konttorille päin, mietin, että aika kiva tulla toimistolle perjantaina. Ihmisiä on vähemmän, aikaa on enemmän ja voi istua rauhassa kahvilla ja vaihtaa kollegoiden kanssa ajatuksia. Niiden, joiden kanssa harvemmin siihen on mahdollisuus. Vaikka kahden paikkakunnan välille levittäytynyt porukka onkin, koen omaavani lähes kaikkien kanssa hyvät välit ja keskustelua syntyy. Kun kello sitten saavutti kahden rajapyykin, sanoin paikalla olleille adios ja lähdin kohti autotallia.

Marraskuu alkoi juhlahumussa ja mitä sitä pysäyttää hyvin alkanutta matkaa. Huomenna olemme menossa Gatorade-centeriin katsomaan ja kuuntelemaan PMMP-yhtyeen konserttia. Bändi, joka aloitti joskus aikaa sitten. Olin itsekin aika nuori. En muista vuotta, mutta muistan rusketusraidat nimisen kappaleen. Kiva mennä, vaikkei bändi kuulukkaan omalle suosituimpien listalle. Vähemmin odotuksin voi joskus saada helpommin hyvä kokemuksen. Ja kun kerran Raisiostakin käveltiin aikanaan turkuhalliin, niin meinattiin täältäkin kävellä. Aloitusaika on kahdeksalta, joten sekin on tällaisen keski-ikäisen aikataulussa aika lailla bueno. Ei tarvi haukotella keskiyöhön ja sinnitellä keikkaa hereillä. Hyvään suuntaan ovat nämä asiat kehittyneet.

Otaniemestä aamulla, toimistoja kohti. Niitä riittää tällä seudulla.

Yhtiön lämmitysverkostossa on vuoto. Suljin hanan. Avaamisen hetkellä piti kuvata, jotta näin mihin päin kääntää.

Hyvää isänpäivää! Niin vaan meikäläisen juhlaviikko jatkuu. Marraskuu ei taida kuulua kovin monen suosikkeihin. Kaiken kesäisen ilonpidon jälkeen syksy alkaa usein mukavissa merkeissä. Sää saatta olla todella hieno. Mutta sitten yleensä marraskuuhun mennessä, sään yhä synkistyessä ja pimeyden lisääntyessä, monella alkaa riittämään. Tuntuu massiiviselta tämä pimeä aika. Eli kyllä se vaan niin on, että sää vaikuttaa ihmisten mieliin melko paljon. Onneksi kynttilän valo, saati takan loimu ovat jotain millä on rauhoittava vaikutus. Ja ehkä se onkin tämän loppusyksyn tarkoitus. Ottaa vähän rauhallisemmin, tehdä asiat vähän hitaammin ja tavata vaikka läheisiä vähän useammin. Unohdetaan sää hetkeksi ja keskitytään siihen, mitä ollaan tekemässä.

Meidän muovimattotilaus otti aikaa. Tilattiin se puolitoista viikkoa sitten. Soitin sinne vielä perään seuraavana päivänä ja kysyin, josko maton voisi vaihtaa kapeampaan. Neljämetrinen kun on hankala pienessä tilassa. Silloin sanoivat, että on jo leikattu ja laitettu tulemaan. Nyt jälkeenpäin tuntuu kummalliselta, että se kesti runsaan viikon saapua Turkuun. Missähän päin maailmaa matto leikattiin. Tai millähän hevoskyydillä se kuljetettiin Turkuun. Noh, yhtä kaikki, nyt se oli saapunut ja kun se oli rullattu neljän metrin pituiseksi, ei ole mitään mahdollisuutta saada sitä henkilöautolla kotio. Niinpä pitää pyytää urakoitsijaa hakemaan matto ja tuomaan se mukanaan. Huomenna maanantaina soitan ja kerron, että matto on saapunut kauppaan. Katsotaan siitä sitten, että milloin asennus voisi olla ajankohtainen. Toivottavasti ensi viikolla. Pääsisi kulkemaan suihkuun ilman sisäkenkiä betoniosuudella.

Onhan tätä remonttia tässä ollut menossa jo pidemmän aikaa. Tuli tuossa kuukausi pari sitten vuosi täyteen tässä asumista. Alkuvuonna alettiin pikkuvessan kanssa. Ja siitä jatkettiin kohti saunaa ja pesuhuonetta. Sain perjantaina kyselyn tarkastajalta, että joko remontti on valmis. Ei ole, sanoin. Mutta sanoin myös, että viimeisiä sentään viedään. Tarkastaja on tulossa tekemään loppukatselmusta. Saa sitten pisteen tälle rempalle. Kyllähän se tavoitteena on, täytyy vain toivoa, että herra tarkastaja ei kaiva esiin mitään epäkohtia. En ainakaan itse tunnista sellaisia. Itse asiassa se on parempi kuin alkuperäinen, sen voi sanoa.

Sumua, märkää, mustaa, aina hetkittäin valoisaa.

Se on taas se päivä vuodesta, kun vuosia tulee yksi lisää mittariin. Arkipäivään kun osuu, eipä sitä paljoa viitsi muuttaa. Mutta sen verran edes, että mentiin töistä suoraan kaupungille. Käytiin kirjastossa - lainasin kirjan. Käytiin kaupassa - ostin lämpimämmät hanskat. Ja lopulta käytiin ravintolassa - söin lehtipihvin. Tällainen oli juhlimiskaava tänä vuonna. Ja sain toki whatsapp-viestejä, onnitteluja eri puolilta lähipiiriä. Ja myös onnitteluja työpaikalla, kun ensin sanoin, että mulla on muuten tänään synttärit.

Kiitos kaikille tasapuolisesti. Ensi vuonna sitä on vuorossa herra 47. Joten saa nähdä järjestäisikö sitä silloin jotain juhlan tynkää. Pitää miettiä. Ainakin tämä ajankohta on sellainen, että ihmisillä on keskimäärin vähemmän menoja, kuin kesällä. Vaikka toisaalta, alkaa olla jo pikkujouluaika. Siis, mietintään ja harkintaan ja kattellaan, niin kuin sanotaan.

Isänpäiväkin on jo ihan lähellä. Sunnuntaina on määrä nähdä oma tytär, kun tulee koko matkan Helsingistä asti meille. Kiva, kun tulee. Kyllä sitä suhteellisen vähän näkee, kun asutaan eri paikkakunnilla. Ensimmäiset 18-19 vuotta näkee lähes päivittäin, sen jälkeen yhdessä yössä kaikki muuttuu. Yksin asuminen tarkoittaa sitä, että samalla tavalla ei nähdä joka päivä, joka viikko tai edes joka kuukausi. Ehkä tähän tulee muutos sitten, kun koulut on käyty ja on aika asettua. Josko asuttais silloin taas lähempänä toisiamme.

Meillä oli tänään pihatalkoot. Saatiin haravoida ja harjata, sekä viettää aikaa naapurien kanssa. On tämä erilaisten ihmisten sekoitus tämäkin naapurusto, mutta sopiva sellainen - on erilaisia persoonia, eri ikäisiä ja kaikki tulee hyvin toimeen toistensa seurassa. Tai ainakin sellainen olo tästä tämänpäiväisestä sessiosta jälleen tuli. Ikähaitari on leveä ollessa kaikkea kolmosella alkavien ja kasilla alkavien välillä. Olisiko vitosella alkavat niskan päällä, vai kolmosella, muttei ainakaan nelosella. Kuulun vähemmistöön.

Haravoitiin lehtiä, oli pensaista peräisin ja puista. Vaikka pylväshaavat ovat kapeita kavereita, niin on niissäkin vaan korkeutta ja sitä kautta lehtiä. Se tuntuu, kun ne on maassa. Ensin haravalla pinoihin ja sitten jätesäkkiin. Mukavan kosteita niin, että alkaa säkille tulla nopeasti massaa. Parisen kymmentä säkkiä saatiin aikaan. Tai oliko enemmänkin ja pari puskaa pistettiin myös matalaksi, eli oksia on myös. Yhtiöstä löytyy niitä, joilla on autossaan koukku ja toimelias mieli. Jonakin päivänä sitä huomaa, että säkit ja oksakasat ovat hävinneet. Aina toisinaan tulee mieleen, että koukku olisi itselläkin hyvä olla. Varsinkin, kun noita kärryjä saa nykyään kohtuuhinnalla vuokralle. Että josko sitä sitten seuraavassa autossa. Kun niiden asentaminen on kohtuullisen kallista puuhaa, niin ei sitä enää tohdi nykyiseen. Talvirenkaitakin kauppasivat. Päätin odottaa vielä vuoden.

Käytiin kahtena päivänä saunassa, kun pörssisähkö on alhaalla. Täytyy sanoa, että hyvä sauna meillä. Mukavat oltavat, hyvä kiuas ja lämpimät löylyt. Ilmanvaihto toimii hyvin, jopa niin hyvin, että tehostuksella ollessa vetää ulkoikkunasta sen verran korvausilmaa, että viilentää löylyhuonetta turhan tehokkaasti. Niinpä tänään laitettiin tehostus päälle vasta saunomisen loppupuolella. Ja toisaalta ulkoikkuna vuotaa turhankin paljon, kun tiivisteiden vaihdosta huolimatta se menee aina löpsykästi kiinni. Sinne pitää ostaa sellainen muovinen pala, minkä taakse kieli kääntyy tiukempaan. Vanha pala murtui vanhuuttaan. Eli pieni korjaus muuttaa tilannetta.

Muutettiin toimistolla yläkertaan. Ehtii töihin hyvin ennen auringon nousua.

Hannan työmaa. Pakkelia ja hiontaa. Mattomies tulee ehkä ensi viikolla.

Maanantai-ilta ja ensimmäinen työpäivä takana. Kohta on koko päivä takana, mitä kello on nyt puoli kymmenen, aika lailla viimeistä tuntia tässä mennään. Noh, ehtii hyvin kirjoittaa muutaman jutun. Ensinnäkin kävin jälleen pienen tauon jälkeen kaatopaikalla. Pakkasin kodinhoitohuoneen kaappien leyvjä autoon. Ja kun on pieni auto, suurimmat levyt menivät auton katolle. Kattotelineet on mainio keksintö. Auto tuli aika täyteen jätteistä. Pääasiassa kyydissä oli päällystettyä lastulevyä. 25-vuotta palvelleet kaapit saivat kyytiä, kun aloitettiin vielä viimeisen huoneen remppa. Kodinhoitohuone saa uuden lattian, maalia seiniin ja uudet kalusteet.

Mattomies on tulossa keskiviikkona katsastamaan kohteen. Sain yhteystiedot meidän hovirakentajalta. Tällainen märkätilan muovimatto vaatii erikoisosaamista. Pitää liimata kunnolla ja toisaalta, kun on tuo lattiakaivo tilassa, pitää osata asentaa sekin oikein ja kerralla. Joten päätimme jättää homman ammattilaiselle. Saa nähdä miten paljon hänelle tulee tehtävää. Laitetaanko hiomakoneet ensin töihin vai mitä. Kävimme myös ATV:ssä katsastamassa mattovalikoimia. Paljon on sävyjä, päädyttiin harmaaseen. Sopii pesuhuoneen ja saunan lattialaatan väriin. Ovat sitten edes vähän sinne päin. Seinät tulevat ehkä valkoisella, ehkä joku vaalea sävy. Katsotaan.

Se onkin sitten viimeinen tila tällä kertaa. Voi vaikka siivota sitten. Ja sijoitella tavarat ja esim. työkalut oikeille paikoilleen. Oma työpöytä joutaa omaan huoneeseen ja olohuoneessa on odotettavissa järjestyksen vaihtuminen. Joten, kaikki liittyy kaikkeen. Taas kerran. Eikä se, kivaa on saada välillä valmista ja poikkeusjärjestelyt loppuun. Vaikka, kun on tilaa näin, se mahdollistaa erilaisten väliaikaisten järjestelyjen olemassaolon.

Syksy tulee olemaan täynnä erilaisia tapahtumia. Lähinnä konsertteja. Meillä on liput PMMP:n, Maija Vilkkumaan ja Apulannan keikoille. Yksi näistä on Tampereella, kaksi Turussa. Yksi näistä varattiin jo aikaa sitten. Viimeisin viime lauantaina, Jarnon toimesta. Mennään heidän kanssa Logomoon. Ja sitten näiden lisäksi kalenterissa on firman pikkujoulut. Eli kaikenlaista kulttuuria ja viihdettä on luvassa marraskuun ja joulukuun aikana. Mahtuu sinne myös omat synttärit, keskelle viikkoa. Ja kun on näin pimeää, voi laittaa kynttilöitä ja erilaisia valoja tuomaan tunnelmaa. Ei syksy hassumpaa aikaa ole. Ainakin meikäläisellä menee ihan mukavasti.

Kodinhoitohuoneen uusi ilme. Kaappien takana ei ollut viimeisteltyä seinää. Kittari oli heti hommissa.

Muovimaton merkki ja malli. Neljä metriä leveää mattoa.

Aurinkoista, melko lämmintä ja aikaisin pimeää. Tällainen kattaus tässä lokakuun loppupuolella. Nimenmukainen loka ei ole kyllä pahemmin ollut vaivana. Pientä sen tapaista on muodostunut pyöräreiteille, mihin on pudonnut paljon lehtiä ja mihin aurinko ei juuri paista. Paikoin lehdistä on tullut sellaista mustaa mönjää, mikä niljailee fillarin pyörän alla. Mutta näitä paikkoja on meidän työmatkalla pari hassua. Eikä ne ole muutamaa kymmentä metriä pidempiä. Kun koko matka on melko tarkkaan 4,5km. Ja se menee välillä yksin ajaen vartissa ja toisinaan kahdestaan ja liikennevalojen pysäyttämänä vajaassa 20 minuutissa. Monen monta kohtaa matkalla on, mihin voi joutua pysähtymään.

Käytiin tänään kävelemässä lähiympäristössä, kun aurinko vielä paisteli. Oli se kyllä jo painumassa mailleen. Ja siinä samassa sitä mietittiin, että ensi viikolla aurinko alkaa laskea jo töistä lähtiessä tai viimeistään kotiin päästyä. Tämä typerä kellojen uudelleen virittäminen se taas vaanii nurkan takana. Jotenkin sitä toisinaan tuntuu, että euroopasta puuttuu rohkeus tehdä päätöksiä. Kuitenkin aina on joku osasto joka vastustaa. Mutta tämä kellojen siirto tai siitä luopuminen ei luulisi kaatavan yhdenkään poliitikon tulevaisuuden haaveita. Täytyy ajatella niin, että jonakin päivänä vielä.

Käytiin tänään Motonetissa ostamassa glykolia. Veneen moottori on määrä käynnistää kuivalla maalla sen verran, että imaisee sisäänsä pakkasen kestävää ainetta. Päätin ostaa bio-versiota, vaikka maksoi aika lailla enemmän, kuin myrkky. Mutta telakalla se päätyy kuitenkin maahan, niin onhan se hyvä yrittää vähän. Sekin on kummallista, että näitä kahden tyyppistä ainetta ei ohjata esim. veroilla. Että olisi halvempi ostaa ympäristösytävällistä. Ehkä sen myynti nousisi sen jälkeen ja telakan maasto kiittäisi. Noh, oli miten oli, mennään huomenna tekemään viimeiset osat paatin syyshuollosta. Sen jälkeen se saa seisoskella trailerilla kevääseen. Ja aina parin kolmen viikon välein tulee käytyä, tai ainakin, kun tuuli on rieponut enemmän.

Puistoissa on kiva kävellä syksyisin. Tämä löytyi Rieskalähteentieltä, kohti Tammispaltantietä.

Arkiviikko vetää viimeisiään. Viikko, joka piti sisällään niin syksyn version masto-operaatiosta, kuin syksyn version paatin siirto-operaatiosta. Syksyllä maston kanssa pääsee vähemmällä. Vaikka jostain syystä se on pari viime kertaa pidellyt hullun lailla kiinni pohjasta, kun sitä koitetaan nostaa. Liittyy mitä ilmeisimmin siihen, että masto on hieman vinossa pohjaan nähden. Liekö meidän apuköyden päässä turhankin kanssa jerkkua. Mutta lopulta se lähti ja sitten se on nostoa, kunnes maston pää kurkkaa veneestä. Lasku on hidas, niin sanottu kilpikonnavaihde. Ja siitä aina mastontelineelle asti kaikki meni enemmän tai vähemmän putkeen. Tiimi toimii ja kaikilla mukana olevilla on tiedossa, mitä tässä yritetään. Niinpä puuttuu sellainen ylimääräinen ohjaileminen ja kädestä pitäen näyttäminen. Eipä tästä porukasta voi muuta, kuin olla ylpeä. Ja kun vielä seuran puheenjohtaja tuli auttamaan mastoa ylähyllylle, niin mikäs siinä oli touhutessa.

Tämän jälkeen paatti nousi keskiviikkona. Juttelin Louhelle, kuskille edellisenä päivänä, että huomenna sitten viideltä. Hän on juuri tavoittanut 80 mittariin. Aavistelin keskiviiikona, että kuinkahan mahtaa olla kun oli hiljaista ja traktori oli tallissa. Soitin puoli tuntia ennen määräaikaa, Louhi oli lähtenyt kotiin. Noh, otin seuraavan numeron. Tunnen Jorman, on auttanut ennenkin. Hän oli juuri pannut oikoseksi ruoan päälle. Lähti silti. Ilmeistyi telakalle ja ryhtyi hommiin. Vene nousi ja saatiin muutaman yrityksen jälkeen sopimaan se trailerin päälle. Sivutassut olivat ensin vähän turhan kireällä ja nostoliinat juuri tassujen alla. Mutta pientä säätöä ja vene asettui hyvin kärryn päälle. Nyt on se siellä ensimmäisten tukien päällä. Tarkoitus on mennä tunkkaamaan traileria vielä ja lisäämään puuta, jotta akseli ei joudu kannattelemaan Ninaa koko talvea. On se sen verran tuhti akka, ettei siinä ihan helppo oo odotella kevättä. Ja toisalta trailerin nurkkien tukeminen tekee veneen kannella oleskelun ja kuljeskelun mukavammaksi, kun paatti heiluu vähemmän. Kyllä se teräsputki, olkoon neliskanttinen ja paksu reunoiltaan, niiaa ja taipuu.

Näiden venehommien lisäksi olen käynyt töissä. Tullut kotiin ja taivastellut sekamelskaa minkä veneestä tulevat tavarat aiheuttavat. On kippoa ja kuppia. Ja noita patjoja. Kuinka suurelta ne näyttääkään, kun eivät olet paikoillaan. Vähän sama kun lasi maitoa kaatuu pöydälle. Kuinka paljon sitä voikaan olla. Mutta saimme patjat viime vuotta paremmin pakattu meidän ulkovarastoon. Ei mennyt samanlaiseksi änkemiseksi. Ja täytyy taas vähän kehaista tätä As Oy:tä. Meillä on siis ulko-oven vieressä ns. oma varasto. Mutta se ei ole kaikki. Vaan sen lisäksi meille kuuluu niin sanottu häkkikellari. Vaikkei se mikään kellari ole. Oma ovi ulkoa tilaan, missä on kaikille tämän talon asunnoille oma tila. Ja lämmitetty sellainen. Kun vielä Aninkaistenkadulla pakkasimme patjat jätesäkkien sisään, kun vanhassa talossa ei ollut mitään aluskatetta tms. Kattotiilien pohja näkyi vinttitilaan. Pölyä kadulta ja kattotiilistä leijaili tilassa niin, että patjat oli parempi suojata. Nykyään ei tuu sellaista oloa, että mitään tarvitaan. Sinne kun saa ja ovi kiinni. Palataan keväällä.

Pesumestari valmiina, samoin Nina, iltapäivän auringossa.

Ja viis vaille seiska auton valot auttoi näkemään tarkemmin. Siinä se huilaa huhtikuuhun.

Tuuli puhaltelee vai pitäisikö sanoa isottelee. Sillä on voimaa. Vaikka ei täällä päin maapalloa ole mitään, verrattuna Karibian merelle ja Jenkkien rannikoille, mutta meidän mittakaavassa pari viime päivää ovat olleet tuulisia. Ja sateisia. Syksyinen keli tuli ja valtasi nämä seudut. Pitäisi siirtää vene telakalle. Tällaisella säällä jääkööt tekemättä. Ennusteiden mukaan viikonloppuna rauhoittuu, joten josko sitten sunnuntaina siirtäisi. Maanantai, kun on näillä näkymin mastotalkoiden aika.

Pimenevät illat lisäävät jälleen aikaa kotioloissa. Meilläkin alkaa olla remppa pesuhuoneen ja saunan osalta maalissa. Vielä tuo kodinhoitohuone on määrä päivittää lattian ja kaappien osalta. Sain meidän laatoittajalta numeron mattomiehelle. Soitin tänään ja kyselin. Sovittiin, että soitan uudelleen, kun olemme irroittaneet vanhan maton. Sovin siis niin, että me tehdään valmistelut ja hän jatkaa lattian hionnalla ja uuden maton asentamisella. Kun laittaa tuollaisen märkätiloihin sopivan muovimaton, se on parempi antaa ammattilaiselle. Saumat ja kulmat hitsataan. Noh, siinä on suomenkielessä loppuneet sanat kesken. Ei siinä hitsausta siinä mielessä tehdä, kuin mitä se on metallihommissa. Mutta jollain tavalla laitetaan, että on vesitiivis. Vaikka tämä onkin khh, laitetaan silti. Sellainen siinä on nytkin. Tosin reilut 25 vuotta vanha.

Töissäkin on riittänyt tekemistä, joten päivät kuluvat hyvää vauhtia. Ja kun käy toimistolla, kaikenlainen kanssakäyminen työkavereiden kanssa tuo lisää sisältöä päivään. Siinä mielessä on kiva käydä toimistolla, taukoja tulee luontaisesti enemmän. Ja monesti taukopuheetkin ovat työhön jollain tavalla liittyviä, joten siinä myös kuulee ja oppii kaikenaikaa. Ja sitten taas, kun tarvii keskittyä johonkin juttuun enemmän, koti tarjoaa siihen paremman mahdollisuuden. Ja toisaalta, perjantai on mukava pistää kotivaatteet aamulla päälle ja löntystää kahville ja siitä pikkuhiljaa työpöydän ääreen. Kiire ja ressi on tipotiessään. Niinpä siis, viikonloppua kohti hiljaa liukumalla.

Veneilykausi tuli päätökseen. Ja mikäs oli päättäessä, kun viikonloppu oli jälleen, mitä mahtavin saaristossa oleiluun ja liikkumiseen. Meinattiin, että aloitetaan valmistelut kohti maston laskua ja veneen nostoa. Valmistelut tarkoittavat tässä tapauksessa lähinnä veneen tyhjentämistä meidän tavaroista, vaatteista ja mm. ruokatarvikkeista. Myös purjeet otetaan pois ennen veneen siirtoa telakalle. Niinpä menemme tulevalla viikolla tekemään näitä valmisteluhommia satavaan ja katsotaan siitä sitten, lähinnä säiden armoilla ollaan, että milloin mahdollisesti siirrytään telakalle ja järjestetään mastotalkoot. Aikaisintaan se tapahtuu ensi viikon lopulla. Sikäli, kun meidän mastotiimi on vapaalla ja pystyy tulemaan.

Purjehdittiin perjantaina hyvässä sivutuulessa ennätysnopeasti Nauvoon. Aikaa meni vain 2 tuntia ja vartti. Se lienee ennätys. Ja kun tuuli tulee sivulta, se vie hyvää vauhtia ja pääsee lisäksi suoraan kohteeseen. Noh, Seilin länsipuolelta ajettiin loppumatka koneella. Ja ehdittiin hyvin ennen pimeän tuloa. Vaikka yksi paatti tulikin pimeän laskettua. Että kaipa sitä niinkin voi mennä. Kesällä mentiin toki Selkämeren yli, mutta silloin ei tullut pimeä käytännössä ollenkaan. Eikä ollut väyliä, mitä seurata. Saaristossa on vaaranpaikkoja, mihin voi ajautua, jos ei huomaa. Noh, meitä on monenlaisia. Toiset näkee riskejä, mitä toiset ei nää ollenkaan.

En tiedä onko tämä ilmastonmuutoksen aikaansaannosta, mutta hienoa ilmaa on riittänyt. Ja yllättävän lämmintä, kun löytää suojaisan paikan. Aurinko paistoi, varsinkin lauantaina, tuuli oli kevyt ja meno oli leppoisaa. Otin hetkeksi paidan pois. Kun vene lipui pikkuhiljaa myötätuulessa. Meillä oli jääkaapissa pari kylmää lonkeroa. Säästynyt kesältä. Niinpä korkattiin ne ja nautittiin kauniista ympäristöstä noin kahden solmun nopudella. Ja mikä parasta näinä syksyisinä päivinä, saa lipua kaikessa rauhassa, suharit on poissa, on vain ruska, aurinko, kaunis maisema ja me. Olipa kerrassaan mukavaa.

Ei pöllömpää, sumu ja auringon nousu. Luonto on.

Lauantaina aurinko paistoi ja meno maistui erityisen mukavalta.

Seuran paikassa, kaksi venettä rintarinnan ja kolmas, joka ei näy kuvassa. Hiljaista oli.

Lokakuu, loka lentää ja silleen. Todellisuudessa ei kuitenkaan lennä, ainakaan vielä. Kuukausi lähti käyntiin viileissä tunnelmissa, kun lämmin ja kaunis syyskuu jäi taakse. Nyt taidetaan olla lähempänä niitä pitkän ajan keskiarvoja ja tavanomaisia lämpötiloja. Oli niin tai näin, ainakin se jälleen pitkän tauon jälkeen tuntuu kylmältä. Niin kylmältä, että fillarilla seitsemän maissa on aika hyytävä tunnelma. On saanut kaivaa kaapista jälleen hanskat ja pipon kypärän alle. Alkaa jälleen olla monta asiaa, mistä pitää huolta. Onneksi ainakin toistaiseksi kaikki osaset ovat pysyneet tallessa.

Vielä ei kuitenkaan ole niin kylmä, etteikö sitä voisi lähteä merelle. Ja kyllä meri vielä jonkun verran lämmittääkin. Katsoin nimittäin sääennustetta Nauvoon ja kuinka ollakkaan siellä yö ja päivä ovat hyvin lähellä toisiaan. Eli jos päivällä on 13, niin yöllä on 11. Kun taas Turussa käydään nollassa tai jopa pakkasella hetkittäin. Niinpä ajateltiin lähteä perjantaina heti töiden jälkeen. Vielä kerran tällä kaudella. Eikä tällä kohtaa vuotta ole perjantaina muuta mahdollisuutta, kuin lähteä saman tien työpäivän päätyttyä ja silti voi tulla hoppu, kun aurinko laskee heti seiskan maissa ja pimeää tulee pian sen jälkeen. Meinataan suunnistaa juurikin Nauvoon, jotta pääsee saunaan ja on muitakin palveluilta. Jos tuntee tarvetta vaikka käydä kaupassa. Ja sitten siitä lauantaina johonkin seuramme saarikohteista, jotka ovat hyvin suojassa tämän hetken sääennusteen suhteen. Katsotaan siis, kauden viimeinen retki on käsillä, joten sen voi tehdä kaikessa rauhassa kuulaassa ja kylmässä syksyisessä maisemassa.

Käytiin aamulla uimassa. Juteltiin siinä mennessä, että meillä on hyvä putki päällä. Olisiko ollut jo viides viikko putkeen. Ja nyt kun ollaan myös vaihdettu päivää sen mukaan miten työmatkat ovat menneet. Lähes ainoana vaihtoehtona tuntunut keskiviikko vaihtui parina viime viikkona tiistaiksi ja tänään, kun oltiin jälleen viikon keskimmäisen päivän aamuna, tuli sellainen olo, että ehkä tiistai onkin parempi. Silloin on vähemmän ohjattua liikuntaa altaissa, joten ratoja on enemmän uimareiden käytössä. Saa todennäköisemmin oman radan meidän perheelle. Tehtiin työpäivä pois kuleksimasta ja mentiin iltapäivällä autolla kodin ohi länskäriin, kun oli päässyt jääkaappi uhkaavasti tyhjenemään. Sitä on niin tottunut syömään toisen lämpimän aterian työpäivän jälkeen, että mikäli ei ole mitään, mistä moista tehdä, ovat vaihtoehdot kauppa tai jokin kioski. Me päädytiin kauppaan ja ostettiin vähän muutakin. Onhan se myös aika paljon halvempaa ostaa kaupasta ja tehdä, kuin ostaa nakkikiskalta, saati sitten jostain oikeasta ravintolasta. Eikä kerta tai pari mitään, mutta, jos siitä uhkaa tulla tapa, silloin kannattaa puuttua tilanteseen vankalla päättäväisyydellä. Ja käyttää rahat johonkin muuhun, johonkin ne nimittäin tuppaa aina hupenemaan.

Alkaa sauna olla valmis. Jakkarasta voidaan vielä tehdä joskus isompi.

Ei pienestä kopperosta saa oikein hyviä kuvakulmia. Tästä se kuitenkin lähtee, saunominen kotona.