Viikonloppupurjehdus takana ja lämmin koti odotti tulijoita. Kyllä se näyttää vielä vaan helteiseltä. Ainakin tämä sekä tulevat muutama päivä. Onneksi tämä uusi koti on viileämpi, kuin edellinen. Vaikka täälläkin viileys koskee vain toista puoliskoa. Toinen tulee helpommin lämpimäksi aamupäivän auringon porottaessa. Ja se lämpimämpi on meidän makkari ja olohuone. Viileämpi taas Lotan huone, työhuone ja keittiö. Sellainen huomio tuosta auringon lämmittmästä ilmasta ja rakenteista, että se puoli mihin aamulla ja aamupäivällä paistaa, se tulee niin lämpimäksi, ettei se enää varjoon siirtyessään juurikaan jäähdy. Sitä vastoin se puoli joka on yön, aamun, aamupäivän ja ehkä keskipäivänkin varjossa, ei iltapäivällä enää lämpiä samalla tavalla. Varsinkin, jos on puita apuna.
Oltiin tosiaan vähän remonttitöistä lomalla purjehtimassa. Vaikka eihän se kovin hyvä idea olekaan näin Heinäkuussa, kun tosiaan, kaikki lähipaikat ovat ääriään myöten täynnä. Me oltiin miehistön toveita kunnioittaen vesi vessojen äärellä ja tämän lisäksi lähellä, kun tuuliennusteet lupailivat viikonlopuksi heikkoja tuulia. Niinpä purhjehdimme perjantaina Airisto Strandiin ja siiryimme sieltä Seilin saareen. Varsinkin lauantai oli oikeastaan kaikkea muuta, kuin veneilypäivä. Molempiin paikkoihin tultiin niin ajoissa, että ajattelimme paikan löytyvän. Seilin saaren laituri mm. tuli jo puolen päivän tienoilla täyteen. Neljä venettä vietti lisäksi yötä ankkurissa lahdella. Vaatii aika paljon pelisilmää ja ajoissa olemista, jos haluaa tietystä satamasta saada paikan heinäkuun viikonloppuina.
Olihan se kuitenkin kiva ottaa relasti vaan ja nauttia kesästä. Lämmintä ja aurinkoista riittää edelleen. Ja kun on palveluiden äärellä, saatoimme pelata minigolfia, käydä saunassa, tutustua Seilin saaren historiallisiin paikkoihin, nauttia kylmät jäätelöt entisen mielisairaalan pihapiirissä, jne. Kyllä se kesällä vaan on kiva olla ulkona ja jos multa kysytään, niin myös meren äärellä. Nyt vielä viikko töitä ja sitten on tarkoitus aloittaa kolmen viikon turnee. Ensimmäinen viikko menee vieraiden kanssa ja kaksi seuraavaa kaksin. Tämä siis tiedoissa tällä hetkellä. Vielä viikko aikaa hioa suunnitelmia. On se siisti ajatus, että loma on vielä edessä.
Yksiön puoli levytetty kahteen kertaan. Radion ääni kaksion puolelta hävisi jo.
Tultiin Seilistä osin Genakerilla. Kivaa.
Helteet ovat ohi toistaiseksi. Näin ainakin meinataan sääennusteissa. Siis, että tulevat vielä takaisin. Eipä ole oikeastaan väliä, onko lämpötila yli tai alle 25, mutta sitten, jos alkaa huitelemaan jälleen kolmenkympin hujakoilla, se ei välttämättä kuulu omiin suosikkikeleihin. Noh, oli mitä oli ja tuli mitä tuli, niin vielä puolitoista viikkoa ja on määrä aloittaa oma kesäloma. Vihdoin voisi sanoa. Oltiin nimittäin tänään luonaalla oman työpaikan toimistolla ja siellä oli samaan aikaan ruokalassa yksi tiimikaveri. Palannut lomalta maanantaina. Eikä meikäläisellä ole edes alkanut.
Meidän on tarkoitus aloittaa loma konserttien kera. Ostettiin keväällä liput DBTL-festivaaliin ja tässä muutama viikko sitten kaikki näytti hyvältä sen suhteen. Noh, nyt viime aikoina tuulet ovat jälleen kääntyneet ja uusia koronatartuntoja ilmenee siellä täällä. Tänään oli jälleen huima lukema, lähes 500. Joten nähtäväksi jää, tanssitaanko näitä festivaaleja tänäkään vuonna. Sanoivat äsken telkussa, että myös Olympialaiset voidaan vielä viime hetkellä perua. Se nyt vasta paukku olisikin.
Sain tänään väliseinärungon jo aika pitkälle. Olin ostanut pirulauti kaksi puuta liian vähän. Tarkistin ostoslistaa ja huomasin mokan. Ala- ja yläpuita on yhteensä neljä, eikä kaksi, kuten olin lappuun kirjoittanut. Ei tämä tuplarunko ja siihen tarvittavat materiaalit näytä niin vain menvän kupoliin. Sama ongelma ilmeni kulmarautojen kanssa ostin neljä, kun olisi pitänyt ostaa kahdeksan. Se varmaan jää mieleen, kun homma on valmis. Niin siinä monesti käy. Torstaina tulee tarkastaja katsomaan. As Oy:n hallituksen edustaja ja nimeämä yritys. Saa nähdä mitä kaikkea syynää. Jotain sanomista niiden hommaan yleensä kuuluu. Pitää yrittää jättää jotain pientä auki. Jotta saa siitä sanoa, ettei vaan mistään suuremmasta. Olen koittanut hyvin tehdä. Mutta tiedä siitä, kokemus tällaisista seinistä ja tarkastuksista on aika olematon. Pää pystyyn vaan ja selityspatteristo valmiiksi. Eiköhän se siitä.
Oltiin viikonloppuna purjehtimassa. Pitkästä aikaa. Kolmen viikon tauko paukahti. Tuosta noin vaan. Noh, tuli siinä mieleen, että hyvä, että on ollut pää täynnä muuta. Sitä oli ihan unohtanut, kuinka rentouttavaa ja rauhoittavaa saariston maisema ja meininki voi olla. Ensi viikonloppuna mennään taas. Saadaan vieraaksi Sani ja hänen puoliso tai kaveri, tiedä siitä vielä. Tulee erialainen miehistö ja erilainen reissu. Siitä lisää myöhemmin. Nyt adios.
Duvholmin rantakallio ja ilta-aurinko. Kiva luonnonsatama lähellä.
Helsingholmen heinäkuisessa asussaan, täpötäynnä. Ja paljon "ei oota".
Kehyspuut kiinni liimattu ja pultattu. Pysyy.
Ja koolaukset. Muistin viedä puolet levyistä toiselle puolelle.
Aika se vaan lentää ja liitelee pikavauhtia, kun tekemistä on. Ja vaikka hikoiluttaa ja kaikkea, niin silti on siistiä mennä vauhdilla uuden ja vanhan kämpän väliä. Työt ovat nyt tauonneet uudessa ja painopiste on siirtynyt vanhaan. Aika lailla just niin kuin suunniteltiinkin. Aloitin maanantaina väliseinäremontin. Purin parkettia tulevan seinän kohdalta. Vastaava mestari meinasi, että syvemmälle pitää mennä. Kämpät pitää erottaa toisistaan. Tosissaan. Jos vaikka, pikkukämpän omistaja haluaa tehdä jotain suurempaa lattialle, ei se saa tarkoittaa sitä, että huoneistot erottava seinä joudutaan purkamaan. On se hyvä, että tässä on mukana vastaava mestari. Osaava sellainen. Vaikka kiireinen itsekin. Ei ehdi aina vastaamaan puhelimeen, kun kotikutoinen timpuri haluaisi kysäistä sitä sun tätä.
Hiki haisee tosissaan ja puru lentää. Siirryin tänään purkamisesta rakentamiseen ja aloin asentaa alajuoksuja. Mielenkiintoisia nuo vanhat talot, kun välipohjasta löytyy kaikenlaista korviketta äänieristeenä. Ei ihme jos vähän kuuluu naapurien äänet. Mikäli haluaisi perusparantaa kunnolla tuotakin taloa, missä edelleen meillä on yksi, kohta kaksi kämppää, niin lautalattia pitäisi purkaa kokonaan pois ja vaihdattaa kaikki eristeet. Mutta sepä vasta homma olisi. Noh, nyt keskityin noin 20 cm x 200cm matkalta välipohjaan. Ja nostelin sieltä kutteria ja mitä tauhkaa sitä nyt oli. Pistän kivivillaa tilalle. Hieman modernimpaa materiaalia.
Huomenna lähdetään pitkästä, pitkästä aikaa merille. Pieni irtiotto remppatouhuista. Ei päästä pitkälle, mutta voi mennä myöhäänkin, illat on valoisia ja lämpimiä näinä aikoina. Käydään jossain. Kaksi satamaa ja sunnuntaina takaisin. Maanantaina taas työpäivä kotona, varsinainen vanhassa kodissa. Aikaa lomaan on kaksi viikkoa. Sitten relataan kunnolla, unohdetaan kaikki deadlinet, tarkastukset ja loppukatselmukset. Niihin ehtii sitten palata syssymmällä.
P.s. ensimmäinen kirjoitus uudesta kodista. Kyllä!
Tuli tällainen vastaan uudessa naapurustossamme.
Maanantaina suunnittelua ja kaapin siirtelyä.
Ekan päivän tulokset.
Toisen päivän tulokset.
Kolmannen päivän tulokset.
Neljäs päivä.
Ja neljäntenä lopulta komiat pönkät. Tein itse. Alajuoksut, sekä toinen seinä asennettu.
Se on Eino Leinon päivä. Ja työpäivä. Ja vielä kaupan päälle raksapäivä. Tämä on vähän niin kuin korkean paikan leiri tai intensiivitreeni tai muu vastaava, mitä tässä käydään läpi. Toistuu päivittäin sama kaava: työpäivä päättyy vähän aiemmin kuin yleensä, syödään jotain helppoa ja nopeaa, mennään Luolikseen raksailemaan noin klo 20 asti ja tullaan kotiin suihkuun ja otetaan yhdet kylmät kaljat. Sitten sitä alkaakin illan ja kenties yönkin mittaan suunnitella seuraavaa päivää. Mutta ei tätä enää kauaa kestä, nimittäin lauantaina on tarkoitus herätä Luoliksesta ekaa kertaa. Wow. Siihen on enää muutama päivä.
Muuta ihmeellistä ei tähän hetkeen tai viime aikoihin ole mahtunutkaan. Työmaalla hiljenee, niin ehtii säästämään ajatusvoimat raksailuun. Aika pähkäilyä tuollaisten vinyylilattioiden asentaminenkin parhaimmillaan on. Palat tänään olivat 130x32 cm. Eli melkoinen pala kerralla. Eteneehän se, mutta kyllä tulee esteitäkin vastaan, lähes joka kerran. Noh, pääsin about puoleen väliin ja pahimpien ohi. Huomenna päätyyn asti.
Joten kumman lailla pidän tällaista hetkistä elämässä. Saa antaa itsestään selvästi enemmän, kuin normi päivinä. Huomaa ja muistuttaa samalla itselle, kuinka fyysinen työ palkitsee tavoilla, mitä konttorirotta ei pääse koskaan kokemaan. Ellei sitten tee vapaa-ajalla tällaisia pikkuproggiksia. Eikä tämä ajankohta olekaan pelkkää itsensä kiduttamista. Heinäkuu on lomakuukausi. Paljon naapureita pois. Ei tarvitse häiriintyä meidän melusaasteista. Ja toisaalta, liikennettä vähemmän, kivampi pakata autoa lähtöpäässä. Siis kaikenlaisia puolia ajankohdallakin on. Kylmällä olisi kiva tehdä sisällä. Mutta entä luonnonvalo. Tai tauot parvekkeella. Ei se niin yksioikoista ole sekään. Joten nautiskellaan väsyneistä jäsenistä. Onpahan tullut käytettyä. Enää muutto tähän päälle perjantaina. Lauantaina lienee aika törttiströpö. Sitä odotellessa.
Oli lainassa tällainen sähköpeli. Ajelu oli kivaa ja etäisyydet kasvoivat tuosta vaan.
Meidän tuleva makkari ja uusi lattiapinta. Kokonaiset 4,5mm paksu.
Ja tässä keittiön ja pesuhuonen edustan lattiapintaa. Kulman takana parvekkeen ovi.
Heinäkuu ja hurja meininki Luoliksessa. Uusi kotimme muovautuu kovaa vauhtia omaksi. Se vaatii ensin vähän purkamista ja irroittamista, sen jälkeen reikien ja mm. sortuneiden kulmien paikkaamista ja ehostamista, sekä lopuksi maalia pintaan ja listat, sekä pari lattiapintaa. Tällainen resepti meillä on tälle ja ensi viikolle. Se, mitä haluamme tehdä ennen muuttoa, koskee edellä mainittuja tehtäviä neljään eri huoneeseen. Ja olohuone on suuri. Sen huomaa mm. siinä, että suojapaperia ja teippiä menee vaan, rullakaupalla.
Sen lisäksi aloitusilmoitus Aninkaisten väliseinän osalta on tehty. Meinaan aloittaa rakentamisen parin viikon päästä. Sen jälkeen, kun täältä on muutettu pois. Vielä viimeisenkin yhteydenpidon kohdalla tarkastusinsinööri kysyi, tuleeko erillinen ilmoitus keittiöstä ja kylppäristä. Hääh?! Se asuu todella syvällä siellä rakennusvalvonnassa, että me tehdään paljon muutakin, kuin väliseinä. Vaan ei tehdä. Ei ole suunniteltu, eikä ole tarvetta. Hän sanoi tulkinneensa pohjakuvaa. Teinköhän liian tarkan pohjakuvan aluperin, ja siitä ovat sitten vetäneet johtopäätöksiä?!
Täytyy sanoa tämä kliseinen "Onnellinen, mutta väsy." Oltiin tänään maalaamassa makkaraia, keittiötä ja eteistä. Jäi tarvetta toiselle kerrokselle, monessa kohtaa. Tosin täydellistä vanhasta ei helpolla saa. Enemmänkin hakusessa on tyydyttävä. Niin, että omat silmät kiittää. Tai oikeammin, hyväksyy. Meillä on tässä kohtaa eroa, itse hyväksyn helpommin. Vaimo painaa vaikka yömyöhään, jos siinä on jotain mitä on ajatellut tehdä. Itse taas muistan ohjeen tai elämänvinkin, että mikäli tulee yksi töppi, se on siinä, jatketaan seuraavana päivänä. On turha tehdä enempää, jos tarkkaavaisuus alkaa herpaantua. Mutta se on vain yksi ohje tähän maailmaan, jossa näkemyksiä, elämänohjeita, uskontoja, mitä näitä nyt on, on todellakin paljon. Siis, noudattakkaa yhtä tai useaa, tai olkaa noudattamatta. Ihan sama. Heinäkuu ja helteet on täällä.
Mikä osuu silmään, no raksa-mankka tietenkin. Hannan peruja. Toimii aina vaan.
Meinasi makuuhuoneessa koko lattia peittyä, kun suojapaperi pistetiin.
Topinojalle Partnerilla. Hyvin toimii ja vie mm. päällekäisiä lattiapintoja. Partnerillekin voi sanoa, että toimii aina vaan.
Eteinen kitattu. Tänään jo maalattu. Tilava eteinen. Mahtuu pukemaan.