Oltiin perjantaina venemessuilla. Käytiin paikalla ensimmäistä kertaa. Tietojemme mukaan jotkut veneilijät käyvät siellä joka vuosi. Olihan siellä kiva käyskennellä ja katsella kaikkea enemmän tai vähemmän veneilyyn liittyvää. Me tultiin paikan päälle ajoissa, kun oltiin suunniteltu niin, että majoitutaan Helsinkiin torstaina, tehdään lyhyt päivä perjantaina ja mennään siitä sitten messuille. Suunnitelma toimi siinä mielessä hyvin, että saatiin rauhassa ja ilman ruuhkia tutustua niin veneisiin, kuin veneilyyn liittyviin varusteisiin. Molempia oli tarjolla laidasta laitaan ja monien eri merkkien muodossa ja toimittajien toimesta. Ja vaikkei paljoa ostettu, juteltiin kestoaiheista, kuten meidän lämppärin käyntiongelmista, uimatason tikkaisiin liittyvistä haasteista, uudesta ulkosuihkusta, sekä etupurjeen spesiaalista pikasakkelista. Kaikista näistä nähtiin esimerkkejä ja saatiin uusia ideoita, josko ainakin osan pystyy tänä keväänä korjaamaan tai ainakin parantamaan nykyisestä.
Eli purjehtiminen ja veneilyharrastus nosti päätään. Ja voihan sen ajatella olevan jälleen lähellä, joskaan talven ja kevään kulusta on todella vähän mitään varmaa sanottavaa. Mutta kestää se vesillelasku sitten kaksi tai neljä kuukautta, voi tässä pikkuhiljaa tehdä niin sanottuja valmistelevia askareita. Talvi on hyvää aikaa etsiä ja lukea netistä muiden mietteitä vastaavissa tilanteissa, katsella videoita, missä joku ratkoo vastaavaa ongelmaa tai ihan vaan kyellä tarjouksia jostain varusteista. Messujen aikaan yrityksen pakkaavat myydä tavaraa alennetuin hinnoin, kannattaa siis tutkiskella ja suunnitella. Jossain tilanteissa pitää pistää myös jäitä hattuun, kun nämä tähän harrastukseen liittyvät asiat pakkaavat maksaa hunajaa. Jotkut asiat pitää näin ollen jättää tulevaisuuteen, ehkä ensi kauteen.
Mitä tuossa katselin sääennustetta, niin talvi näyttäisi alkavan sittenkin myös eteläisissä osissa Suomea. Nyt ensin mennään pikkupakkasella tai muutamassa lämpöasteessa, mutta viikon päästä viikonloppuna alkaa kylmää ilmaa virrata pohjoisesta. Ehkä vähän lunta. Oli nimittäin äsken kirjastoon kävellessä sellainen olo, että katupölyä on ilmassa. Vähän niin kuin keväisin monesti, kun on kuivaa. Menee näin ollen vähän sekaisin nämä vaiheet vuoden varrella. Mikä ilmiö kuuluu mihinkin kohtaan. Mutta siis helmikuuta mennään ja talvi tekee jälleen alkamistaan. Monettako kertaa.
Messuilla oli säihkettä ja loistoa. Porukkaa vielä maltillisesti puoli kolmen aikaan.
Tarkastaja saapui tasalta. Tarkka kaveri. Vähän niin kuin tarkastajan pitääkin. Astui sisään, turisi hetken, kunnes alkoi palautua mieleen herra tarkastaja. Viime kesästä on aikaa, mutta silloin viimeksi turistiin niitä näitä. Noh, jätin hänet ihmettelemään ja menin sitten kuuntelemaan madonluvut. Eipä tullut kuitenkaan kehoituksia kummempaa. Lattiakaivot taitaa olla hänen suosikkikohde, kun niihin löytyi edelleen jotain parantamisen paikkaa. Pitäisi kuulemma jotain massaa pistää ja tällätavoin tiivistää korokerenkaan ja kaivon välinen sauma. Jos nyt oikein ymmärsin. Mutta sanoi, että nämä on kehoituksia tai suosituksia. Vähän kuin auton katsastus. Vaihda tuo rekisterivalo, mutta ei tarvi tulla näyttämään.
Summa summarum, koukkukankareen remonttikierre on saatu poikki ja hommat jiiriin. Kaikki on valmista. Eli ei muuta kuin käyttöä ja sitä on toki tässä jo aloiteltu. Kun viimeiset listat ja saumat kesti sen verran, että ehdittiin jo aloitella. Eikä siinä, nyt sitä voi yrittää keksiä jotain muuta tekemistä. Vielä ei ihan olla siinä veneen rapsutteluvaiheessa. Vaikka lämpöasteita onkin, niin ei se oikein vielä riitä. Ja toisaalta, ei sitä kannata turhaan vielä mennä asioiden edelle. Talvikuukaudet taitaa vain olla tällaisia marraskuun jatkeita nykyaikana.
Huomenna on määrä nähdä Jarno pitkästä aikaa. Ajan kanssa. Ollaan tehty yhdessä laivamatkoja kerran vuodessa viimeiset kolme vuotta. Viime vuonna se perinne meni poikki, kun ei saatu sopimaan. Nyt tämä tulee sikäli oivaan paikkaan, kun viime kerrasta alkaa olla aikaa. Sovittiin sen verran, että mä haen Jarnon huomenna meille. Sitten lähdetään tästä lampsimaan kohti kaupunkia. Rasteina matkalla toimii lähipubit, joista ensimmäinen löytyy puutalon alakerrasta Pohjolasta. Siitä jaketaan aina seuraavaan, kunnes se riittää. Se on mukavaa, rauhallisesti, ilman hoppua ja ehtii kertoa ja kuunnella kaikenlaista. Jarno on yksi niitä, jonka kanssa on helppo viihtyä ja juttua riittää.
Siinä on viimeksi valmistunut huone. KHH. Hyvä tuli ja nyt on kaappitilaa.
Ja niin siinä on sitten käymässä, että meille tosiaan tulee uusi ajopeli maaliskuussa. Ollaan tehty sopimus ja myös allekirjoitettu se. Eli homma etenee lähipäivinä siihen, että meille aletaan varata autoa kampanjan valikoimasta. Väriin tai varusteisiin ei tarvinnut toiveita kertoa, idea tällä hinnalla oli varmaankin tuo, että kun moni asia on valmiiksi päätetty, saadaan hintaa piirun verran alemmas. Meille valkoinen käy, eikä siinä muutenkaan ole samaa tarvetta tehdä valintoja, kun kyse tulee olemaan kahden vuoden lainasta. Kaksi kesää, kaksi talvea ja se on siinä. Saa nähdä mitkä fiilikset on luovutusvaiheessa, "vihdoinkin" vai "hitto, ei kait tämä nyt vielä lopu".
Kutsuttiin herra tarkastaja kylään. Ollaan vihdoin ja viimein sitä mieltä, että meidän remontti on valmis. Se sama, joka alkoi vuoden 2024 alussa. Ensin pikkuveski ja myöhemmin pesuhuone, sauna ja lopulta vielä kodinhoitohuone. Ollaan lomailtu useampaan kertaan remontin ollessa vaiheessa, ollaan tehty myös palkkatöitä ja kaikenlaista muuta. Lopulta se kuitenkin tuli valmiiksi ja kaikenmaailman silikonisaumat ja listat, kynnykset on nyt asennettu. Ei pitäisi olla herra tarkastajalla mitään nokan koputtamista. Toivotaan näin.
Tänään illalla viikkarille ja kohti Tukholmaa. Aamulla pimeään kaupunkiin ja kohti Ifin toimistoa. Olen todennäköisesti ensimmäinen paikalla, muut tulee autolla kotoa tai lentäen. Vähän riippuu mistä maasta ovat tulossa. Ihan kiva mennä. Harvoin, kun käy näinä päivinä. Ja tämä on kuitenkin sellainen kohtaaminen, missä näkee kollegoita muista maista. Se, kun on aika harvinaista näinä päivinä.
Sattui vierestä löytymään Polestar. Tästä kulmasta näyttää jopa aika saman kokoiselta.
Auton vaihto on ollut viime päivinä paljon tapetilla. Tullut sellainen olo, että seitsemän vuoden rupeama nykyisellä alkaa olla tarpeeksi. Ja kun näinä päivinä uusien autojen kauppa käy laiskasti, saattaa päästä kiinni tarjouksiin, mihin muuten ei olisi asiaa. Emmekä mekään meinaa ostaa seuraavaa, vaan vuokrata. Se tuntuu olevan ainoa huolista vapaa vaihtoehto tällä hetkellä. Kukaan ei osaa sanoa, mihin autojen arvot kehittyvät tulevina vuosina ja mitkä merkit joutuvat koville, kun isot maat nokittelevat toisiaan ja lyövät kilpailijoitaan nilkkaan erilaisilla hinnanlaskukamppanjoiden avulla ja toisaalta kehittämällä erilaisia tullimaksuja tuotteille ulkomailta. Siispä maksat jonkun tietyn summan kuukaudessa seuraavien kuukausien aikana, piste. Ja monta kertaa näihin leasing-sopimuksiin sisältyy niin huollot ja korjaukset, kuin renkaat ja niiden vaihtotyöt. Pari vaihtoehtoa on ollut mukana vielä loppumetreillä, nyt näyttää, että mikäli sopimusehdot eivät tuo yllätyksiä, valinta kohdistuu Polestar 2 -autoon.
Auton vaihdosta tulevaan purjehduskauteen. Sain tänään sähköpostia Merikarhuista, siinä sanottiin, että "Tervetuloa Merikarhujen jäseneksi". Niinpä hakuprosessi meni läpi onnistuneesti. Eipä kait siinä ihmeitä ollut, varsinkin, kun tuli sellainen tuntuma, että meidän tekeminen merillä ja saarissa sopii joukkoon, kuin lokki rannoille. Ollaan mielestäni pitkän matkan menijöitä, otetaan toiset huomioon, käyttäydytään asiallisesti ja tykätään siivota jälkemme ja viedä roskat roskiin. Aikalailla perusjuttuja siis. Tunnelma tuosta merikarhujen touhusta on vähän sellainen partiolaisen ja nuuskamuikkusen risteytys. Kuljetaan merillä, viihdytää omassa rauhassa, kuin myös porukassa, kunnioitetaan luontoa ja toisia ihmisiä. Ne on ihan hyviä periaatteita.
Vatsa täynnä. Syötiin juuri vaimon laittamaa ruokaa. Oli kuhaa kermakastikkeen kera ja perunoita. Maistui ja tuli kevyen kylläinen olo. Hieman ilmavampi, kuin lihaa syödessä. Varsinkin, jos pistelee jonkin vähän suuremman pihvin poskeen. Eikä siinä, molempia tarvitaan, kun on tässä maailmassa nykyään kova pyrkimys vähentää lihansyöntiä. Toistaiseksi aika laihoin tuloksin, mutta saapi sitä yrittää aina välillä. Eikä sitä tuolla maailmalla huomaa, vierailin Thaimaassa toista kertaa. Käyntien välillä oli noin 20 vuotta. En toki muista ihan kirkkaasti, mutta siellä se heidän oma ruoka oli aika lailla samanlaista, kuin viimeksi. Riisiä tai nuudeleita ja siihen lihaa, kalaa tai kanaa. Noin niin kuin pääasiassa. Ei siellä, missä me käytiin, ollut erikseen tarjolla kasvisaterioita, mutta epäilemättä niitäkin saa ja aina pitää lisätä sekin, että jos en minä niitä huomannut, se ei tarkoita samaa, kuin ei niitä olisi tarjolla ollut.
Noh, ruokailuista muihin aiheisiin. Ensimmäinen työviikko takana ja alkoihan se kiihdyttää askelia. Hommaa pukkaili lisää viikon loppua kohti ja erilaisia tehtäviä putkahteli sieltä täältä. Samoin kalenteriin alkoi tulla lisää varauksia ja olisiko ollut jokaiselle seuraavista kolmesta viikosta, yksi päivä pääkaupunkiseudulla ja yksi Ruotsissa. Pitkästä aikaa Ruotsiin, laivalla meno, päivä Tukholmassa ja laivalla paluu. Menee pari yötä merellä nukkuen. Meidän työnantaja on tällainen pohjoismainen yhtiö ja kun joka maasta tulee edustus paikalle, on kokous luontevinta järjestää Tukholmassa. Sinne on joka maan pääkaupungista suora lento ja Turusta laivayhteys.
Ollaan tässä viinkonlopun aikana saatu pikkuviimeistelyjä tehty kodinhoitohuoneen osalta. Vähän silikonia, kaapin ovia ja läpivientejä tasoon. En kehdannut porata betonia näin sunnuntaina, joten huomenna jatkan tukipuun kiinnittämistä. Sen päälle sitten taso kiinni. Ja kun taso on paikoillaan, voi siirtyä yläkaappien asennukseen. Josko tässä tammi-, helmikuun vaihteessa tulee sitten vihdoin aika kutsua herra tarkastaja paikan päälle. Koitamme saada kaikki viimeisetkin silaukset valmiiksi, jottei herralla olisi mitään, mistä valittaa. Siis kevättä kohti remppailun voimin.
Työpaikan naapurissa alkoi suuri rakennnusprojekti
Olin rekrytapahtumassa edustamassa ja paikalla esiintyi myös muuan Paavo.
Aamulla lehteä hakemassa. Gotham city. Tätä on tarjolla.
Se on uusi vuosi alkanut ja jo kaksi viikkoa vanha. Meni tuo vuoden alku aikalailla spesiaaleissa merkeissä, kun lomailtiin isolla ällällä Thaimaassa. Olipa reissu, voi sanoa. Saatiin kokea monenlaista, kun ensin asusteltiin vieraana Janin talossa. Paikalla oli Janin perhe, sekä vieraana hänen äiti ja me. Talon alakerrassa asui lisäksi Janin puolison vanhemmat ja he vierailivat pihalla ja talon yläkerrassa tämän tästä. Koskaan ei tiennyt kuka ovesta seuraavaksi astui sisään. Lisäksi Janin lapsilla oli useita päiviä ja öitä paikallisia kavereita vieraana. Onneksi meillä oli oma makuuhuone, jossa saatiin pääosin hyvin nukuttu, kaikista teini-ikäisten yöllisistä liikkeistä huolimatta.
Thaimaa on edelleen halpa maa elää. Varsinkin, kun meitä vietiin ruokapaikkoihin, mitkä sijaitsivat vähän syrjässä ja mitkä oli tunnetusti edullisia. Mitä enemmän ravintola on turistille suunnattu, sitä enemmän se näkyy myös hinnoittelussa. Aika luonnollista ja ymmärrettävää. Syötiin lähes päivittäin ravintolassa. Yleensä paikassa, missä pöytä sijaitsi ulkona ja varjossa. Lämpötila maassa on tasaisen lämmin. Sukkia ei kaipaa, eikä liioin pitkiä hihoja tai lahkeita. Lomaillessa se menee, mutta arki tuossa lämpötilassa olisi kyllä eräänlainen haaste. Hikeä pukkaa niin pienestä, että se saattaisi tunkea korvista.
Nyt kun loma on takana, on siitä vielä rippeet jäljellä aikaeron sulattelun muodossa. Ja oikeastaan myös kevyen olon muodossa. Ei ole vielä iskenyt minkäänlainen paineen tuntu tai kiire töissä. Niinpä tämä viikko menee todennäköisesti aika lailla leppoisissa fiiliksissä. Ihmetellessä maailman menoa ja tavatessa kollegoita ensimmäistä kertaa tänä vuonna.
Kauniita näkymiä kirjatoravintolan ikkunasta.
Siinä me, loman alkupuolella.
Torikuhinaa auringon laskun jälkeen, kaikkea myytävänä ja paljon asiakkaita.
Nautiskeltiin myös merellä, kun vuokrattiin Lagoon 40 paatti.
Käveltiin lähimmälle biitsille ja ihasteltiin näkymiä korkealta paikalta.
Auringon laskun tunnelmia Naithonin rannalla.
Olimme viimeiset kolme yötä hotellissa, missä oli mm. hiekkaranta-allas.