Sunnuntaiaamu, pimeää ulkona, toinen nukkuu vielä, naapurit heräilee pikkuhiljaa. Tämä kerrostaloaasuminen on omalla tavallaan yhteisöllistä. Jaetaan rappukäytävät ja yhteiset tilat, mutta ennen kaikkea jaetaan ääniä. Joku käy vessassa tai avaa keittiön hanan. Joku paiskaa oven tai hissi lähtee liikkeelle. Aamuisin, kun on muuten hiiren hiljaista, jokainen pienikin ääni erottuu selvästi. Aina välillä sitä miettii, mitähän ääniä sitä itse jakaa toisille. Ja kuinka hyvin kukaan oikeastaan pystyy olemaan varma siitä, mistä se ääni oikeastaan tuli. Sen verran sekaisin äänet menevät, kuin asuntoja on joka suunnassa. Olen tässä miettinyt, että mitenköhän vesiputkien uudelleenasennus muuttaa ääniä. Olen nähnyt joitain putkirempattuja taloja, joissa uudet vesiputket tuodaan rappukäytävässä kotelon sisällä ja oven päältä sisään asuntoon. Näinköhän se tehdään täälläkin. Siinä tapauksessa vesi kulkee uudessa onkalossa ja nykyinen hormi jää muuhun käyttöön tai tyhjäksi. Kuuleekohan vielä putkirempan jälkeen, kun naapurin Pena tai Marjaana menee suihkuun?!
Meikäläisen listaprojekti on päässyt todelliseen lentoon. On löynyt niin sanottu polte. Haluan saada listahommat maaliin. Eilen käytiin ostamassa vielä yksi erä. Nimittäin keittiöön asennetaan vähän korkeampi jalkalista. Kun muualle asuntoon valittiin 42mm korkea jalkalista, niin keittiöön tulee 58mm korkea. Tämä lähti oikeastaan siitä liikkeelle, että keittiön oviaukossa lattia putoaa noin 5mm, kun astutaan keittiön puolelle. Oviaukossa ei ole karmia, joten jalkalistan tulee kulkea oviaukosta alareunaa pitkin. Pudotuskohdassa listan pitäisi olla korkeampi, jotta listan voi kolota ja yläreuna jatkuu tasaisena. Noh, sellaista listaa mikä olisi muuten sama, mutta 5mm korkeampi, ei löytynyt. Joten ostin 16mm korkeamman. Siitä sitten askartelemalla, siis käytännössä halkaisemalla vähän matkaa, jotta saan sopivan korkuisen listan oviaukon jatkoksi. Muualle keittiöön lista saa olla sen korkuinen, kuin se kaupasta ostaessa oli. Ja ehkä kuvat sitten, taitaa olla vähän helpompi ymmärtää, mitä oikein yritän selittää.
Vuosi on alkanut hyvällä pöhinällä työrintamalla. On kaikenlaista mielenkiintoista tekemistä, mikä pitää mielen virkeänä. Osallistuin myös vuosittaiseen kehityskeskusteluun männäviikolla. Otin lopussa esiin tämän kaikkia askarruttavan rahallisen korvauksen, mitä yrityksen työntekijöilleen maksavat. Sanoin, että nyt kun noin puoli vuotta on mennyt, niin mitäs sanot - oletko ollut tyytyväinen? Reaktio oli ehkä pikkuriikkisen yllättynyt, mutta pokka piti ja sain vastaukseksi "Ettei se huonosti ole mennyt" ja reippaan naururemakan päälle. Ajattelin siitä sitten, että otan tämän kehuna. Palkankorotusta ohi prosessien tämä episodi ei tuonut, mutta katsotaan keväällä, kun meidän yksikkö saa jonkun osuuden, että miten paljon siitä osoitetaan mulle ja mitä muille. Itse näen tämän palkan ja korotukset siihen niin, että mikäli olen suoriutunut odotetusti tai jopa paremmin, olen perustellusti hyvä kandidaatti korotukselle. Ja varsinkin, jos ympäröivä yhteisö on edellä. Ja en ylipäätään ole pyytämässä joka vuosi mitään, koska ei siinäkään ole mitään mieltä. Muistan vaan edelleen sen tilanteen, kun olin tulossa nykyiseen pestiini ja haastattelussa kysyttiin, että mitä olet miettinyt palkasta, sanoin omat ajatukseni ja vastaus oli, että olisit sä voinut enemmänkin pyytää. Palasin näihin tunnelmiin tällä viikolla.
Olohuone on vielä vaiheessa. Mutta muodostuu pikkuhiljaa.
Työhuoneen ikkunasta. Talvinen näkymä oli tosiasia vielä alkuviiosta.
Ja illalla, kun kuvaan mukaan sekoittuu kaikenmaailman värejä.
Tästähän tuli varsinainen kävelyviikko, kun lähdettiin vielä tänään käppäillen veneelle ja takaisin. Siitä tuli jotakuinkin 10km, kotoa Hirvensaloon ja venetelakalle ja vielä takaisin. Käveltiin Liisankatua, ohitettiin talo, jossa asuin ensi kertaa yksin. Siskon naapurissa, 27 neliöisessä yksiössä. Mukavia nuoruusmuistoja. Siitä jatkettiin Puistomäenkatua. Siellä ohitettiin talo, missä Joni asui siinä kahdenkympin iässä. Nämä seudut olivat ikään kuin keskipiste aikanaan. Se, missä asuu ja siinä iässä myös, missä kaveri asuu, olivat ne kulmat ja seudut johon tultiin, jossa oltiin ja josta lähdetiin. Siihen aikaan myös Esso-huoltoasema täydensi seudun palveluita. Nyttemmin sekin asema näyttää tyhjenneen. Bensaa saa edelleen, mutta siinä se, myymälää ei enää ole. Eikä Essoa, vaan ABC. Niinpä niin.
Huomenna on määrä aloittaa kokonainen työviikko. Kaiken tämän juhla-ajan jälkeen. Ja tammikuusta, kun arki alkaa jauhaa, niin ei se ihan hevillä lopukkaan. Taitaa olla seuraavat erikoiset viikot arkipyhien muodossa tuossa huhtikuussa, kun on aika pääsiäisen. Pari nelipäiväistä viikkoa. Pitääkin oikein katsoa milloin se on tällä kertaa. Näyttää olevan tarkalleen 15.4. ja silloin on ilmeisesti pitkäperjantai. Mikä on vapaapäivä palkansaajalle. Noh, sitä ennen ihmisillä on erilaisia mahdollisuuksia pitää omia lomia. Ja niin mekin meinataan tehdä. Ja loman lisäksi keksittiin sellainen homma, kuin satasella Sappeelle. Tarjous, joka lyö ällikällä monta muuta tarjousta, mitä muistan nähneeni. Nimittäin huntilla saa kolmen päivän hissilipun, 2 yötä majoitusta ja vielä kaupan päälle välineet. Mikäli sellaiset tarvitsee. Ostettiin tällainen paketti ja meinataan mennä Sappeelle töihin ja laskemaan. Lyhyesti sanottuna etätöihin hiihtokeskukseen. Illat lasketaan mäkeä. Ja kenties joku parituntinen keskellä päivääkin. Saa nähdä. Helppoa, kun ovesta ulos ja mäkeen. Ja siitä freesinä takaisin koneen ääreen. On tässä kompuutterilla tehtävässä työssä kyllä omat joustonsa. Ei voi muuta sanoa.
Käytiin eilen syömisillä Pikon keittiössä. Saimme kutsun valmiiseen pöytään. Niinpä tallustimme hautausmaan läpi Pikon residenssiin Lehmusvalkamaan. Paikkaan, missä käytävillä saattaa tulla vastaan enemmän rollaattoreilla painelevia hahmoja, kuin omilla voimilla eteenpäin könyviä asukkeja. Keski-ikä on jossain seitsemänkympin ja satasen välissä, jos arvata saa. Siellä on omat asunnot, ihan kuin kerrostalossa on, mutta sillä erotuksella, että palveuita löytyy saman katon alla. Ei tarvi lähteä mihinkään. Noh, me syötiin ja juteltiin kaikenlaista. Oli kivaa ja juurikin sellaista, mitä voisi olla enemmän. Eri ihmisten kanssa. Pöytäseurue, hyvää safkaa ja yhteistä aikaa. Kotona tai joskus vielä ravintolassa. Mentiin eilen Pikolta Kerttulin Kievariin. Ajateltiin, että mennään kävellen yhdelle. Eikä siinä tosiaan enempää ehtinyt, kun valomerkki jo tulla tupsahti. Kello oli siinä kohtaa tasan viisi iltapäivällä. Tupa oli aika lailla täynnä. Paikka ei ole iso, mutta jotakuinkin joka penkillä istui joku. Me valittiin katettu ja lasitettu terassi, missä infrapunalämppäri teki oloa mukavaksi. Nautitiin yhdet kylmät keskarit ja lähdettiin kävellen kotia kohti. Sittarin kohdalla ehdotin, että mitä jos käydään Alkossa. Viinipottu ja yksi Kyrö Gin. Niiden kanssa sitten kotiin. Hassua. Valomerkkiin ja sen jälkeen Alkoon. Elämä on täynnä yllätyksiä.
Ellivuoressa paistoi aurinko. Kunnes mailleen painui. Lotta snoukkaili mukana.
Hirvensalon sillalta näkyy telakkaranta ja veneet pressujen alla. Kuvakulma, mitä ei autolla ehdi pällistellä.
Keskiviikko ja loppiainen kulman takana. Sain perjantain vapaaksi pyytämällä, tai lomapäiväksi, joten tässä on ihan pikkuloma edessä. Kyllä se kelpaa, vaikkei joulusta vielä aikaa olekaan. Se ei tänä vuonna ilman omia lomapäiviä kovin pitkä breikki ollut, joten tämä on siinä mielessä ihan ok. Ja varsinkin, kun perjantaina tarjoutuu mainio päivä kattolistojen asennukseen. Varasin jo akkukäyttöisen viimeistelynaulaimen ja 100 kpl nauloja. Niitä sitten paukutellaan perjantaina. Työkaluvuokraus alkaa klo 10, joten nuorisokin saa sitten siinä kohtiin viimeistään herätyksen.
Ja kun listoista puhe tuli, niin jalkalistat ovat ottaneet harppauksia eteenpäin. Jotain perää näillä uudenvuoden lupauksilla varmaan, tai sitten jostain vaan tuli nyt sellainen fiilis, että viedään tää maaliin asti. Sen verran yli lista/päivä tahdista ollaan, että vaikka tänään en laittaisi yhtään, niin silti ollaan hyvin suunnitelman tahdissa.
Kuultiin tänään, että meidän yksiön vuokralainen ottaa ritolat. Löytänyt elmänkumppanin ja lähtee yhteisasuntoon, yhteistä onnea etsimään. Se tuli aika äkkiä aloittamisen jälkeen, mutta minkäs teet, jos ihastus ja rakkaus vie mennessään. Eikä se meille sikäli suuri menetys ole, totta kai hyvän vuokralaisen pitäisi aina, mutta kun vastike on pieni ja paikka on hyvä, niin uskoisin yhden kuukauden tauon jälkeen siinä asustavan jo joku muu. Ehdotin myös tyttärelleni, että nyt olisi oiva mahdollisuus. Hymystä päätellen, se kutkuttaa mieltä. Mitään kiirettä päätöksellä ei toisaalta ole, kun nykyvuokralainen on lähdössä helmikuun loppuun ja maaliskuu voitaisiin pitää kämppä tyhjänä ja tehdä mahdollisia parannuksia. Lähinnä taloyhtiön kattoprojekti ja mahdolliset asunnon ilmanvaihdon parantamiseen tähtäävät toimenpiteet ovat asioita, minkä kanssa tässä painitaan. Asunnon vuokraajan arkipäivää varmaan.
Lopuksi vielä maininta mainiosta kävelyinnostuksesta. Kävelin aamulla lounaaksi töihin. Nähtiin pomon kanssa ja pidettiin kehityskeskustelu. Lähdin toimistolta Logomoon parturiin, edelleen kävellen. Sieltä bussilla kotiin. Ruokaa, minkä rakas vaimo oli valmistanut. Ja vielä loppuhuipennukseksi kävely Ilposten kirjastoon. Varaamani dekkari oli saapunut. Huh, siitä on aikaa, kun näin paljon yhdessä päivässä olen kävellyt. Ei huono. Näki maailmaa ja sai raitista ilmaan. Avot.
Jalkalistaa jalkalistan korkuisesta perspektiivistä. Akustoviimeistely puuttuu vielä.
Ja vielä toinen.
Uusi vuosi, uudistumisen aikaa. Tai uusien päämäärien ja ideoiden aikaa. Tavoitteiden määrittämistä, mitkä kestää toisilla muutaman päivän, toiset jaksaa pidempään. Itse olen pyöritellyt jalkalistojen asentamisen kiihdyttämistä, sekä padel-harrastuksen jatkamista ja osaamisen kehittämistä sillä saralla. On nimittäin käynyt ilmi, että ainakin yksi padelhalliyrittäjä pitää ovet auki niille, jotka varaavat vuoron netissä ja kulkevat sisään omalle vuorolle omalla koodilla. Toivottavasti tämä lasikuutioissa, omalla porukalla pelattava peli saa jatkua. Suihkut ja saunat on kuulemma säpissä. Mutta siis niihin uudenvuoden lupauksiin tai ryhdistäytymisiin, niin saa nähdä kauanko pystyn pitämään kiinni tavoitteesta "jalkalista päivässä". Ongelma tällä hetkellä on se, että raaka-aine on loppu, joten tämän päivän listan asennus riippuu paljolti siitä, onnistummeko käymään rautakaupassa ja kuljettamaan mdf-listat kattotelineillä ilman materiaalin vaurioitumista lumisateen johdosta. Jänniä aikoja mennään.
Olen ollut jo pidempään taipuvainen suunnittelemaan ja plänäämään tulevaa. Vuoden tai jopa vuosien päähän. Aika on ollut tällaiselle otollinen, kun lapset ovat kasvaneet tiettyyn ikään. Siihen on ollut helppo liittää muuttosuunnitelmia ja sen mukanaan tuoman muutoksen pohtimista. Samaan aikaan tämä niin sanottu keski-ikä, tilanne, missä prioriteetit alkaa pikkuhiljaa muuttua ja kiva tekeminen olla useammin korvien välissä enemminkin, kuin fyysisessä, itsensä likoon laittamisessa. Rauhallinen mieli etenee mieluummin tarkkaillen ja pohtien, kuin "pää kolmantena jalkana" tai "tehdään ensin, mietitään sitten" -meiningillä. Ne vuodet alkavat olla muistoissa ja ehkä toisinaan tarinoissa, kertomuksissa, värittämässä osaltaan maailmankuvaa, minkä tällainen nelikymppinen mies voi omata. Yksilöitähän me kaikki, joten en väitä tämän olevan yleispätevä katsanta keski-ikäisen maailmaan, joskin omaan kokemukseen nojautuen uskallan todeta tällaisen rauhoittumisen olevan melko yleistä, kukin sitten tyylillään totta kai.
Ja onhan tämä korona-aika ollut omiaan tuhoamaan kaikenlaiset suunnitelmat. Toisinaan ei voi sanoa edes viikon parin päähän, joten ei siinä silloin ole mitään mieltä suunnitella sen kummempia. Meillä on sellaisia vielä vähän harmaita ja sumuisia suunnitelmia veneillä ensi kesänä. Se on onnistunut parina edellisenäkin korona-kesänä, joten uskoisin sen olevan mahdollista jälleen. Kohteita tai ajankohtia ei vielä ole lukittu, mutta uskoisin niiden tarkentuvan tässä lähiaikoina. Ja kun tuo talvi nyt tuntuu tuossa pysyvän, niin tehtiin ensi torstaille suunnitelma lähteä laskemaan mäkeä Ellivuoreen. Lotta kyseli ja kun hän kysyy, on siinä takana silloin selkeä halu, eikä hetken mielijohde, niin päädyttiin siihen, että torsaina, Loppiaisena, pakataan auto ja suunnataan Sastamalaan. Avataan näin snoukkakausi 2022.