Perjantai 15.1.2021

Katson kaukaisuuteen, katson kuinka savu nousee piipusta pystysuoraan. Ulkona on kylmä, mutta kirkasta ja valoisaa. Aurinko paistaa ja maisema muistuttaa paikoittain postikorttia. Niin kuin sanotaan. On tammikuu vuonna 2021, kun koronakeskustelut hallitsee maailmaa jo kohta vuoden taukoamatta. Meidän kotona on myös toinen kestoaiheeksi muodostunut aihe, nimittäin tulevaisuuden koti. Olemme jälleen vierailleet muutamissa näytöissä. Tulleet tietoisemmaksi siitä mitä kaikkea on tarjolla. Ja eritoten viime aikoina, mitä voi saavuttaa, jos pistää lisää paalua tiskiin. Sehän on tässä maailmassa yksi selkeimmin eroa tekevä asia. Ne kellä on, on myös enemmän vaihtoehtoja, ainakin asuntojen suhteen. Nykytapa on sellainen, missä mahdollistetaan uudet ja hyville paikoille rakennettavat asunnot myös niille kellä ei oo niin paljoa. Ainakin teoriassa. Yhtiölaina ei ole uusi ominaisuus, mutta uutta on määrät, miten painotetaan niin sanotun oman rahan ja tämän yhtiölainan suhdetta. Lyhyesti jotenkin näin, voit ostaa uuden asunnon sadalla tuhannella ja jäädä velkaa kolmesataa tuhatta. Maksat ensimmäiset kaksi vuotta pelkkiä korkoja yhtiölainasta. Sitten tulee ensimmäinen lasku, missä on korkojen lisäksi myös lyhennys. Alaleuka saattaa pudota, sillä lasku voi olla jotain tuhannenviidensadan ja kahden tontun väliä. Riippuu vähän. Oletko sellaisessa duunissa, että tuollainen yhtiölaina on joka ikinen kuukausi seuraavat 25 vuotta ok. Ja mitä jos korot joskus nousevat. Tämän lisäksi niin monella on myös se ensimmäinen sata tuhatta lainalla rahoitettu. Eli pankkilaina ja yhtiölaina yhdessä saattavat tarkoittaa konkurssin merkkejä. Sen päälle tulevat kuitenkin aina myös vastikkeet, vakuutukset, sähköt, vedet, jene jene.

Kyllähän asumisen valitseminen voi olla monisyinen prosessi ja prosessilla pituutta. Ja onhan se aina etupäässä kiinni siitä valikoimasta mitä on saatavilla. Eihän sitä voi mennä tuolla pitkin maita ja mantuja ja kertoa, että mä muutan tähän ja tohon taloon. Se saattaa olla haaste jopa niille, joilla on sitä paalua. Tai voi mennä pimputtamaan ovikelloa ja kertoa oven avaajalle, että mä muuten ostan tän kämpän. Ja kaipa aika moni olisi valmis miettimään tarjousta, jos tarjous vain olisi karmean hyvä. Tai jopa eräässä toisessa yhteisössä yleisesti käytössä olevaa muotoa, tarjous mistä et voi kieltäytyä. Noh, meille ei tehty tarjousta, varsinkaan sellaista mistä ei voisi kieltäytyä. Kävimme kuitenkin tutustumassa erääseen uudiskohteeseen, rivitaloon, mikä tullaan rakentamaan Turun Raunistulaan. Vanha alue, tehtaita ja pientaloja. Mainetta ja tarinoita riittää. Nykyään tehdas on uudessa käytössä ja siitä on osia purettu. Taitaa jopa olla niin, että nämä rivitalot ja muutama paritalo tulevat entisen tehdasrakennuksen paikalle. Ja se tosiaan on uudiskohde, joten sitä ei näe vielä. Pitäisi uskaltaa lähteä mukaan ennnen kuin näkee oikeasti. Mietitään nyt ja punnitaan. Pankki tekee samaa ja kertoo meille oman näkemyksensä.

Pakkasta pitelee, ainakin muutaman päivän. Oli se tänään aamulla outo näky mittarissa, kun huiteli parin kymmenen pakkasasteen paikkeilla. Jäi etätyöpäivää edeltävä aamukävely tekemättä. Mukavuudenhalu, lököhousut jalkaan vaan ja kahvia keittämään. Lököhousut on saaneet ihan uuden nimen, niistä on tullut työhousut tässä viimeaikoina. Piti ihan sijoittaa toiset, jottei kulu niin nopeasti loppuun. Ovat kuitenkin jalassa aamusta iltaan monena päivänä. Ja olivat tänään saunareissullakin. Otettiin pakkasen kunniaksi yhtiön sauna. Ollaan muutenkin vierailtu siellä tämän talven aikana. On se kivaa noinkin. Ja hyvä, että on edes tuollainen mahdollisuus. Hyvin siellä tilaa on, aina melkein kun vain haluaa. Ja siinä sitten saunakassia pakatessa se tuli mieleen. Niin kuin eilen sulkapalloilun jälkipelejä suunnitellessa. Olut nimittäin. Otin saunaan vesipullon mukaan. Ja korona-aika sulkapallopaikassa tarkoittaa muutenkin suoraa poistumista paikasta, eikä siinä oikein maskia taskusta kaivaessa tule sellainen olo, että menenpä tästä vielä baarin kaljalle. Saa nähdä mikä ääni on kellossa sitten helmikuussa. Toistaiseksi olen kuitenkin päässyt helpolla. Tuleehan se mieleen, mutta katoaa myös suhteellisen helposti ja nopeasti. Voipi keskittyä johonkin muuhun sen sijaan. Muita ihmeellisiä vaikutuksia en kahdessa viikossa ole kuitenkaan huomannut.


Lunta tuli ja se painoi. Piti käydä tarkistamassa. Vaikka naapurikin tarjosi apua.


Tuomaansilta Turussa, kuva otettu Raunistulan suuntaan.


Tänään päivällä, etätyön tiimellyksessä.


Ja tämä otettu viime maanantaina. Ei ollut vielä lunta siinä mitassa kuin nyt.


Vielä veneelle varakerta. Meri oli vielä auki.

Keskiviikko 6.1.2021

Loppiainen on täällä. Tuli myös pakkasta. Ja vaikka kaiketi lähes koko Suomeen tuli myös lunta, niin tänne sitä ei tällä kertaa riittänyt. Mutta ovat puut sentään kuurassa. Tekee valkoista väriä sekin. Köyhän miehen lumi. Huomenna ilmeisesti sataa lisää lunta maan eteläosiin, mutta mitä yritin eilen television sääennusteesta päätellä, niin sadealue viistää Lounais-Suomen kulmaa. Taitaa tulla enemmän pääkaupungin ja Hangon osalle, kuin tänne. Noh, saapi nähdä. Kiva se olisi ympäristön kannalta.

Kun tuli tuota pakkasta ja talvikeli, tuli mieleen myös lumilautailu ja talviurheilu ylipäätään. Yleensä meillä on tässä kohtaa vuotta tiedossa, että mihin mennään ja milloin. Tällä kertaa emme ole varanneet mitään. Eikä mitään suureellista uskalla uneksiakaan. Jotenkin lentokone kuuluu myös edelleen putkiloihin, johon en tohtisi tunkea. Siinä kun ollaan niin lähekkäin ja jonoissa pitkiä aikoja. Niinpä katseet suuntautuu lähialueille, mihin pääsee autolla. Keski-Suomessa tai Itä-Suomessa on paikkoja, missä rinteet lähenevät kilometrin pituutta, niitä on toista kymmentä ja hissejäkin useita. Niinpä nämä paikat edustavat sellaisia, missä voisi kuvitella viettävänsä useamman päivän laskeskellen mäkeä ja viihtyen kaverien ja ystävien kesken. Olemme nimittäin jutelleen asiasta ympäriinsä ja mahdollisesti meitä lähtee useampi perhe samaan aikaan, samaan paikkaan. Yksi iso mökki usealla makuuhuoneella, tai sitten useampi mökki. Saa nähdä mihin päädytään ja kuka lopulta lähtee mukaan.

Uusi vuosi tuo mukanaan jälleen kiihtymistä asunnon etsintään. Tämä vuodenvaihteen aika on melkoisen laimeaa aikaa uusien asuntoilmoitusten osalta. Laimeus tulee erityisen hyvin ilmi siinä, kun tekee tällaisen hakuvahdin. Eli nämä kaksi suurinta suomessa toimivaa asuntojen välityspalvelua tarjoavat tällaisen vahdin, mihin voi määrittää, että minkälaiset asunnot kiinnostavat ja kun omia kriteereitä vastaavia ilmoituksia tulee eetteriin, siitä voi saada sähköpostiin ilmoituksen. Ja kun tällaista vahtia tekee, näkee suoraan kuinka monta ilmoitusta tällä hetkellä mahtuu hakuehtoihin. Ne mitä siellä nyt, alkavat olla melkoisen tuttuja. Ovat olleet jo ennen joulua. Osa myös sellaisia, missä olemme käyneet paikan päällä. Ja lauantaina mennään taas. Vielä ei yksikään ole vienyt mennessään. Osaan ollaan kuitenkin jääty pidemmäksi aikaa kiinni ja jatkettu pohdintaa. Katsotaan nyt kaikessa rauhassa ja kovalla tohinalla - kaikki samaan aikaan.


Joululahjaksi saatu 3000 palan palapeli viihdytti usemman päivän. Tässä 2.1. aamun tilanne.


Ja valmista tuli 3.1. Työ eteni vakaasti, vaimo teki ehkä 80% ja minä loput.

Lauantai 2.1.2021

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Hyvää uutta vuotta nyt kaikesta huolimatta ja joka tapauksessa. Toivoa on sen suhteen, että tämä vuosi tuo paljon positiivista mukanaan ihan vain sen myötä, kun kaikenmaailman rajoitukset pikkuhiljaa puretaan. Se yleensä auttaa. Vapaus päättää ja tehdä asioita oman mielen mukaan on yksi perusoikeus, mitä toisinaan käytetään politiikassa apuna oman kannatuksen pönkittämiseen. Jokainen voi kuitenkin yhtyä siihen, että mikäli elämää rajoitetaan ja mitä enemmän sitä tehdään, sitä enemmän se ottaa pannuun ja aiheuttaa vastareaktioita. Alakuloakin. Ainakin joissakin meistä. Osa ei näissäkään tapauksissa paljoa hetkahda tai ajatus "ihan sama" on se mitä tulee ekana mieleen. Eikä ainoastaan tästä, että pitääkö maski laittaa kasvoille vai ei, vaan yleensä nämä niin sanotut "ihan sama" -ihmiset on aika leppoista väkeä kauttaaltaan.

Meidän vuodenvaihtojuhlistus oli poikkeava, sopien kaikkeen muuhun poikkeavaan tässä ajassa. Lähdetiin nimittäin laivalle ja vietettiin suurin osa uudenvuodenaatosta merellä. Se oli loppujenlopuksi aika leppoinen reissu. Ei yksin sen takia, että normaalia hälyä tai tungosta ei näkynyt missään. Pari sataa ihmistä ei paljon jonoja aiheuta. Toisaalta niille, ketkä lähtevät laivalle seuraa hakemaan, tuli aika tyhjä arpa. Kuvaavaa oli viimeisten parin tunnin ajan koettu tilanne, kun oltiin laivan keulassa sijainneessa tanssiravintolassa nauttimassa Kyrö Distilleryn ginillä ryyditettyjä GT:eitä. Oli nimittäin niin, että meidän lisäksi ravintolaa miehittivät kaksi tanssivaa pariskuntaa, DJ ja baarimikko. Ei koeteltu mitään rajoituksiakaan, vaikka ovet olivat auki. Kummallinen fiilis siellä välillä tuli, kun käytävät ammottivat tyhjyyttään. Laiva kuitenkin puksutti eteenpäin ja saimme ikkunoista todistaa mm. tuttuja paikkoja Ahvenanmaan saaristosta. Samoja missä kävimme viime kesänä omalla veneellä. Mm. Rödhamnin luotsimaja näkyi ja erottui selvästi.

Vuodenvaihteen kohdalla monilla on tapana tehdä erilaisia lupauksia. Sellaisia, jotka parantavat tervetyttä tai kohentavat jotain pinttyneitä tapoja. Ehkä useimmat aloittavat jonkun urheilun tai pistävät korkin kiinni tammikuun ajaksi. Noin niin kuin esimerkiksi. Toiset tekevät tällaisia päätköksiä hetken mielijohteesta. Toiset taas uskovat vakaan harkinnan voimaan. Itse ajattelin suuressa viisaudessani lätkäistä tällaisen tipattoman tammikuun tavoitteen itselleni. Sellainen olo tuli uudenvuoden ensimmäisenä aamuna. Ja kun se kerran tuli, otin siitä kiinni ja sanoin sen ääneen. Nyt se on jo toisella päivällä. Still going strong. Monethan tahtovat tietää, että miksi. Ja omasta päätöksestäni voin sanoa, että haluan katsoa miltä se tuntuu ja pystynkö siihen ja kuinka helposti. Olemme tehneet kerran saman ja siitä on jo vuosia. Ajattelin, että olisi korkea aika tehdä sama uudelleen. Nyt korona- aikana sen pitäisi olla jopa sen suhteen helpompi päätös, että tänä tammikuuna ei tarvinne kieltäytyä yhdestäkään kutsusta. Ja jos kotona ei pärjää ilman bisseä, niin sitten on syytä kurkistella peiliin hieman pidempään ja etsiä vastauksia. Kaikenkaikkiaan on kiva seurata sitä, että millaisia fiiliksiä se aiheuttaa ja saako itsensä monta kertaa kinni siitä, että nyt maistuisi ja mitä kieltäytymisestä seuraa - iloa vai surua. Katsotaan. Jäämme seuraamaan tilannetta. Hyvää uutta vuotta vielä kerran.


Hyvä idea tehdä nosturista kivan näköinen.


Premium-hytti tarjoili tilaa oleskeluun ja viihtymiseen.


Ei ristin sielua. Korona-ajan spesiaalia.


Ja GT a'la Kyrö Gin.