Aurinko helottelee taivaalla ja lämpötila kohoaa. Onpas ollut jälleen mainio ulkoilukeli, ainakin tällaiselle keski-ikäiselle, joka tykkää käyttää aikaansa niinkin yksinkertaisee asiaan, kuin kävelyyn. Ja onhan tässä keskusta-asumisessa se hieno puoli, että kävelemällä löytyy kaikenlaista palvelua. Siihen, mitä pitää sopivana kävelyetäisyytenä, voi toki väitellä ja olla montaa mieltä, mutta itse olen huomannut sen venyneen nyt, kun asuu lähellä kaikkea. Kun nyt ei tule edes mieleen, mennä autolla esimerkiksi ruokakauppaan, postiin tai vaikka kirjastoon, niin lähellä ne ovat. Samaan aikaan sitä on asennoituu menemään kävellen. Siitä on tullut ensimmäinen vaihtoehto. Niinpä olen tässä ajatellut, että tämä asenne pitää ottaa mukaan muuttaessa. Vaikka siihen todennäköisesti tulee kilsa, pari ekstraa monta kertaa, niin ei saa antaa sen lannistaa. Varaa aikaa, niin sillähän siitä selviää.
Kevätmäisten säiden mukana veneilyharrastus herää lyhyeltä talvihorrokseltaan. Osa oli telakalla jo purkamassa pressuja veneen päältä. Itse en ajatellut vielä, ajattelin suojan olevan parempi, jos sitä lunta kuitenkin vielä satelee. Tämä nyt vallitseva tuuli ja auringonpaiste kuivattaa pitää veneen kuivana pressun alla. Käytiin eilen veneellä sen verran, että testattiin lämppärin polttoainepumpun syöttövoimakuutta. Lämppärin ongelmanselvitys on edennyt siihen vaiheeseen, että kummallisen toiminnan aiheuttaa todennäköisesti polottoaineen syöttö tai ohjainkeskus. Ensin tutkitaan tämä polttoainapuoli, kun se olisi halvempi korjata. Soitan huomenna jälleen huoltomiehelle ja kerron tulokset. Tulos oli 9 ml käynnistysyrityksen aikana.
Ja pieni penkkiurheiluhehkutus vielä loppuun. Ilkka Herola yhdistetyssä ja tänään Risto Hakola yhdessä Joni Mäen kanssa - kaikille kolmelle hopeamitalit kaulaan hiihdon maailmanmestaruuskilpailuissa. Ja kun siihen lisätään vielä Kalle Rovanperä ja Rovaniemen rallikisan hopea, niin tämä päivähän hakee vertaistaan miesmuistiin. Siitä tulee kummallisen hyvä mieli, kun suomalaiset pärjää ja Hakolakin, monien epäonnistumisien jälkeen vihdoin saavuttaa mitalin. Saa olla onnellinen kilpailijoiden puolesta ja kaikkien suomalaisten puolesta - hyvä me!
Vasemmalla polttoainemäärä kahden startin jälkeen: 18 ml. Oikealla kuva aurinkopaneelin testauksesta ruokapöydällä.
Telakalla Sy Nina on vielä peiton alla. Lumi sulaa vauhdilla ympäriltä.
Viikko viertähti jälleen. Aika kuluu ihan sopivaa vauhtia. Jos siis ajattelee, että toisinaan aika juoksee kaameaa vauhtia ja toisinaan matelee, jokainen hetki on piinaa. Viimeisen vuoden aikana lienee tätä ajan matelemista esiintyneen laajemmin kuin yleensä. Sen verran paljon kaikenmaailman rajoituksia maailmassa esiintyy. Ja kun katselee tuota päivästä toiseen jatkuvaa uutisointia koronatartunnoista, tulee sellainen olo, että tämä rajoitusten värittämä aika on täällä vielä pitkään.
Noh, se on, mitä se on. Sanoi joku suuri ajattelija. Hiihtoloma alkoi eteläsuomalaisille. Tai joku voi sanoa, että alkaa maanantaina, mutta itse kuulun enemmän siihen porukkaan, joille lomat alkaa viimeisenä työpäivänä. Joka tapauksessa ihmiset matkaavat kotimaassa ja kuuleman mukaan Lappi on loppuunmyyty. Myös kavereista ainakin kaksi perhettä lähti Lappiin ja yksi viettää lomaa Kainuussa. Oliko se Kainuuta. Joka tapauksessa itäisemässä osassa Suomea, eikä ihan niin korkealla. Lumivarmaa aluetta. Mekin otettiin vähän hiihtolomalaista puuhaa ja suunnattiin eilen Ellivuorelle lumilautailemaan. Artur ja Emilia ehdotti ja niinpä mekin, pienen meikäläisen vastustelun jälkeen lähdettiin myös. Ja hyvä, että lähdettiin. Tuli sellainen olo, että Ellivuori on selkeästi seuraavaa tasoa Meri-Teijon keskuksesta. Ei paljon eroa, mutta riittävästi. Porukka jakautuu vähän tasaisemmin hissien välillä ja useampi mäki on sellainen, mitä jaksaa laskea useamman kerran. Oltiin pääosin liikkeellä sillä porukalla, millä lähdetään vielä maaliskuussa Himokselle. Sillä erotuksella, että yksi italialainen vaihtuu kahteen suomalaiseen. Nyt vaan sormet ristiin, että talvi jatkuu vielä muutaman viikon Keski-Suomessa. Täällä lounaiskolkassa nimittäin jo tänään sulaa vauhdilla, kun armoton sumu peittää maisemaa ja vesi juoksee ränneissä. Oli sellainen leuto fiilis, vähän leppoisampi pukeutua ja taablata. Varsinkin niissä kohdin, missä katukäytävä on muuttunut hiekkatieksi ja vieläkin siistimpää niissä kohdin, missä on sulaa ja erityistä pitoa. Kävely - siinä vasta kiva tapa liikkua.
Tulipa ostettua nyt sitten tällainen siirrettävä latausasema. Venemessutarjous. Se on vähän niin kuin agregaatti ilman polttoainetta ja -moottoria. Tämän aseman voi ladata seinästä reilussa tunnissa tai auringon alla pikkuhiljaa. Täysi latinki riittää tunneiksi tietokoneelle, useampaan kahvin keittoon, useaan porakoneen akun lataukseen tai vaikka television katseluun. Siinä on USB-pistokkeet valmiina puhelimien lataukseen ja perinteinen pistorasia perinteisemmille laitteille. Itse ajattelen tämän lisäävän liikkuvuutta etätöihin. Mahdollistaa pidempiä jaksoja tietokoneelle tai puhelimelle paikoissa, mihin valtakunnan verkko ei ylety. Tämä toteutuu usein saaristossa. Veneessä. Katsotaan missä kaikialla se tulee käyttöön. Varavoimaa ja uutta ajattelua siinä mielessä, että se on hiljainen, latautuu aurinkosähköllä, monipuoliset pistokkeet, sekä mittarit ja puhelinsovellus luonnollisesti.
Lopuksi vielä päivitys asuntomarkkinoihin. Olemme nimittäin osallistuneet moisiin markkinoihin jälleen. Voidaan kait sanoa "jälleen", kun viime kerrasta on aikaa noin kaksi vuotta. Keskimääräistä en tiedä, siis kuinka usein ihmiset yleensä muuttavat, mutta veikkaan keskiarvon olevan korkeampi kuin kaksi vuotta. Me ollaan siis, viime perjantaina, ostettu uusi koti Luolavuoresta. Sitä on muutamaan kertaan kysytty ihmetelty ääneen, että missähän se nyt sitten oikein on? Turkulaiselle voinee sanoa Uudenmaantien, menee Kupittaan Sittarin ohi. Se yhdistyy Kaskentiehen, Siinä on Teboil. Siitä pääsee kävellen metsän läpi tai autolla kierretään Peltolantien kautta. Sieltä Ruiskadun kohdalla oikealle. Ja perillä ollaan. Myös Turun Hautausmaa on lähellä. Vielä menee kuukausia ennen kuin päästään muuttamaan. Meille sopii joustavuus, koska tavoite on rempata täällä Aninkaisissa ensin. Mutta jos arvata pitää, niin sanoisin muuton ajoittuvan kesään ennemmin kuin kevääseen. Palataan siihen myöhemmin. Nyt kuitenkin voi hymyillä vähän.
Lasketteluporukka kuvattavana. Kaikkea aloittelijan ja kokemuksen tuoman varmuuden väliltä.
Ecoflow - sähköä saareen, etätöitä veneessä... Ja taustalla aurinkopaneeli. Kasvaa kapasiteetti ensi kesänä.
Vielä vähän vaiheessa tuo meidän kauppatori. Autot pääsee tosin jo parkkiin.
Kartalla punainen Luolavuorentie 50, sinne käy matka kesällä 21. Venttivuoden pamaus.
Aurinko se vaan paistaa. Jo monettako päivää putkeen. On tämä hienoa, ihan vaan jo siitä syystä, että valoa riittää, ulkona on kiva kulkea ja saattaa siellä saada poskiin vähän väriäkin. Mene ja tiedä. Oltiin tässä viikonlopun aikana kaksi kertaa vähän pidemmällä kävelylenkillä. Mentiin eilen lauantaina ottamaan selvää Katariinanlaakson luontopoluista. Ja kyllä kannatti. Kummalista, että tähän ikään mennessä en ollut aiemmin tallustellut kyseisiä polkuja. Olivat nimittäin kauniissa maisemassa, meren rannan tuntumassa ja tammipuiden suojassa. Nyt talviaikaan, puiden ollessa lumen verhoamia, ja auringon tuikkeet oksien välissä, on metsämaisemassa ihan oma kauneutensa. Omanlainen, erilainen kuin kesällä. Metsä rules kaikkina vuodenaikoina. Kävelymme päätepiste oli lintutorni ja sen lähellä sijaitseva laavu. Oltiin tutkittu etukäteen ja osattiin näin varautua makkarapaketilla ja sinapilla. Oli mulla yksi Sandelskin mukana. Noin niin kuin palan painikkeeksi. Nautittiin luonnonhelmassa kevyt kenttälounas ja lähdettiin jatkamaan matkaa. Kierrettyämme ensin lähes ympyrän jotakuinkin turhaan, laskeuduimme alas ja siirryimme Pitkänsalmen jäälle muiden sekaan. Vankalta se meren jää tuntui ja paljon oli muitakin, joten uskalsimme lähteä. Pääsimme kuivin jaloin takaisin autolle. Paluumatka oli aika paljon lyhyempi, jäätä pitkin pääsi suoraa ja tasaista tietä.
Kävin tänään jälleen veneellä. Otin työkaluja mukaan, tarkoituksena ottaa lämppäri irti ja mukaan. Aion toimittaa sen jälleen huoltoon. Jälleen siinä mielessä, että se oli huollossa viimeksi vuosi sitten. Eikä tullut kuntoon. Yritän päästä yrittäjän kanssa yhteisymmärrykseen tämänkertaisesta veloituksesta. Voisiko siihen katsoa jotain takuuta, tai huojennusta, kun ei kerran tullut viime kerralla kuntoon. Saa nähdä. Mietin tässä vain, että tulossa on melko kohmeiset ensipurjehdukset. Sen verran tuota jäätä on jo muodostunut rannikoille. Se pitää meriveden viileänä pitkälle kevääseen. Jopa juhannukseen asti. Niinpä, jos meinaa veneessä nukkua alkukaudesta, on lämppäri aika lailla kriittinen kapistus. Ja nimenomaan sellainen, mikä saisi toimia, kuin se perinteinen junan vessa.
Venemessut on jälleen käynnissä. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa verkossa. Eli kaikenlaisia videolähetyksiä löytyy ja monet veneliikkeet myyvät tavaraa alennettuun hintaan. Verkkokaupoissa, kuinkas muuten. Helsingin messukeskukseen on siis turha mennä. Siellä ei ole mitään nähtävää. Hyvä kun järjestävät kuitenkin. Vaikkei tämä korvaakaan perinteisiä messuja, niin kyllä erilaiset uutuusveneet ja varusteet pääsevät esille näinkin. Puhumattakaan erilaisista esitelmistä tai keskusteluista, videoformaatti sopii niihin varsin hyvin. Yksi meikäläistä kutkuttava varuste on siirrettävä latausasema. Eli eräänlainen akku, missä on valmiina pistokepaikkoja. Tämän kun lataa täyteen pistorasiasta tai aurinkopaneelilla, voi siihen liittää vaikka kannettavan tietokoneen ja tehdä töitä pidempään ilman maasähköä. Etätöitä on painettu kohta vuoden verran pääsääntöisesti, alkaa sitä miettiä kesää varten erilaisia "toimistoratkaisuja". Voisiko esimerkiksi heinäkuussa tehdä töitä rantakalliolta? Sielläkin, mihin ei jatkojohdot yllä. Venemessujen aikaan tämä siirrettävän mötikän saisi edullisemmin. Niinpä niin.
Ei ihan vielä parvekekaffeja. Mutta päivä päivemmältä tosiasia.
Turkulaiset ainakin tuntevat tämän projektin. Kaipa sen joskus pääsee korkkaamaan.
Näkymä Papinsaaren suuntaan. Tämä korkea kohta ei ollut vielä varsinainen pääteasema.
Sama Papinsaari taustalla, nyt veden tasalta. Vähän pilviä kertyi taivaalle.
Aurinkoista talvipäivää. Se on niin paljon kuin 8,5 tuntia päivänvaloa tarjolla tänään. Auringon lasku näyttäisi Turussa olevan minuuttia vaille viisi. Se tarkoittaa siis sitä, että kun työpäivä huomenna päättyy neljän maissa, on ulkona vielä valoisaa. Ja kun vielä työmatka iltapäivällä voidaan laskea sekunneissa, ehtii sitä iltapäivällä vaikka tehdä jotain ennen pimeän tuloa. Kyllä tämä siis tästä taas. Kohti valoisia aikoja. Hymyn kare ilmestyy jälleen helpommin kasvoille. Auringossa ja kirkkaassa päivässä on voimaa.
Kävin tuossa venettä katsomassa. Kaikki oli kunnossa, kuinkas muuten. Vähän oli pressun päälle kertynyt lunta, sen saa pudotettua kulkemalla veneen kannella ja nostelemalla pressua altapäin. Tuntuu vaan tuo kovemman pakkasen jähmentämä lumi tarraavan pressun pintaan aika kovasti. Sai vähän heilutella, nostella ja paukutella. Katselin siinä samalla akkujen varausta. Ostin viime vuonna aurinkopaneelin ja siinä tarvitaan tällainen lataussäädin. Se kertoo puhelinsovelluksen avulla mm. aurinkopaneelin lataustasoa, joka oli nyt siis pyöreä nolla. Paneeli on nimittäin veneessä sisällä, talvisäilössä. Mutta tämä sovellus näyttää myös akun jännitteen. Ei kuitenkaan muita yksityiskohtia. Syy lienee siinä, että sama valmistaja myy myös erillistä akkumonitoria, joka kertoo sitten ennemmän akkujen sielunelämästä. Ostin sellaisen. Se on tosin vielä asentamatta. Mutta ensi kesänä saadaan viisaampia tulkintoja siitä, miten meidän akut voi. Mm. hellepäivien koittaessa ruoat ja juomat saisivat pysyä kylmänä ja ilman tuollaista kunnollista mittarointia, tulkinnat akkujen tilasta ovat osastoa "mun mielestä..." tai "musta tuntuu, että..." Erityisen kriittisiä ovat kohdat, kun mietitään, voidaanko viettää vielä toinen yö saaressa, missä ei ole maasähköä. Ja insinöörihän tahtoo tietää, että onko se vai eikö se ole. Ja miksei ole, jos ei ole.
Meikäläisten asumisasiatkin alkavat sitten viimein selkiintyä. Nyt kait jo uskaltaa sanoa, että me muutamme puolen vuoden sisällä Luolavuorentielle. Tai Ruiskadulle. Noh, se selkiää varmaan aikanaan, että onko postiosoite ja käyntiosoite kaksi eri asiaa. Mutta olemme joka tapauksessa tehneet myyjille tarjouksen, mistä he eivät voineet kieltäytyä. Olivat varmaankin tulleet siihen tilanteeseen, että olisi tyhmää lopettaa tähän, kun oltiin jo niin lähellä. Loppujen lopuksi he tulivat kymmenen yksikköä vastaan alkuperäisestä pyynnistään. Me taas tultiin yhdeksän yksikköä vastaan meidän alkuperäisestä tarjouksesta. Ja siitä se lopullinen hinta sitten löytyi. Tilanne on nyt sellainen, että tästä ei enää peräännytä, kuin maksamalla yhdeksän yksikköä sakkoa. Eli ei peräännytä. Kaupanteko tullee tapahtumaan viikolla 7. Ja avaimet kouraan putoaa joskus huhtikuun ensimmäisen ja kesäkuun viimeisen päivän välillä. Vielä ehdimme siis odotella rakennuslupaa huoneistojen välisen seinän rakentamista varten. Jos kaikki menee niin kuin strömssöössä, niin rakennuslupa tulee pari viikkoa ennen, kuin avaimet uuteen. Jos näin ei käy, sovitetaan sitten sen mukaan. Paljon ohjelmaa on jälleen katettu tuleville kuukausille. Elämä vie mukanaan. Eip tässä muuta.
Aurinko paistoi ja häikäisi. Ruissalon Saaroniemi.
Jää suojaa kiviä. Meri oli tässä kohtaa vielä auki.
Aurinko tunkee myös sisälle. Ei tarvi valoja enää koko päivää.