Sumuista aamua mennään täällä Turun keskustassa. Ei pitkälle näe, kun alhaalla roikkuvat pilvet tai sumu, mitä lie, estää näkymän etelään, itään ja länteen. Pohjoiseen onkin vaikeampi nähdä meidän ikkunoista. Lämpötila oli aamulla jotakuinkin nollassa. Kohmeloa. Pitää vähän odotella ennen kuin mennään venetelakalle. Kaikki on niin pirun märkää, eikä venettä viitsisi peittää niin, että se on kauttaaltaan märkä. Jotenkin paremmalta tuntuu, että katto tulee päälle veneen olessa jotakuinkin kuiva ja sitten katto pitää myös kannen kuivana. Siis, ei mitään kiirettä. Antaa päivän nousta. Ja nyt kun siirrettiin taas noita kelloja, on tässä muutenkin jotenkin kosolti aikaa. Vaikka nukkuikin ihan hyvin ja pitkään, on sitä silti noussut ajoissa. Varsinkin kun hetimiten nousemisen jälkeen, sai vanhoista kelloista nähdä siirtämättömän ajan, uudemmista, kuten puhelimesta siirretyn ajan. Vallittseva tilanne iski tajuntaan.
Nukkumisesta puheen ollen, olen harjoitellut tällä viikolla eräänlaisen kuorsamiseen ja uniapnean hoitoon liittyvän kiskon käyttöä. En tiedä onko kisko kovin kuvaava nimi. Mutta jokatapauksessa muovinen hampaiden muotoon valettu kapistus, jossa on yläosa ja alaosa, ne pistetään yksi kerrallaan suuhun ja sitten vaivutaan ruususen uneen. Idea tällä on estää alaleukaa painumasta alas rentoutuessa. Ylempi purukalusto pitää alempaa aisoissa ja tämä mahdollistaa ilman kulkemisen estoitta. Toimii, ainakin mikäli uskomme ainoan silminnäkijän ja tai korvakuuntelijan lausuntoa. Ja onhan se helpotus itsellekin, jos mahdolliset hengityskatkokset saadaan näin kuriin, ja siinä samassa äänentasokin laskee. Kuka sellaisen maantieporan vieressä haluaisikaan nukkua. Vuosikausia. Koneella mitataan vielä hapenottoa myöhemmin. Sen kanssa nukkuminen onkin toinen tarina, ei pystykään niin vaan olemaan kuin konetta ei olisikaan. Se on onneksi vain yksi yö. Sit seuraavana voipi taas nukkua sikeämmin.
Nukkumisesta vielä koronaan ja koronasta luokkakokoukseen. On nimittäin niin, että jo muutaman kuukauden suunnittelemamme luokkakokous on määrä tapahtua ensi lauantaina. Varsinais-Suomi on kiihtymisvaiheessa, mikäli uskomme viranomaisia ja se tarkoittaa numeroina 20 henkilön kokontumisia. Meitä on tulossa 11. Parhaimmillaan ajateltiin jopa kuutta-, seitsemäätoista, mutta eri syiden takia maksuvaiheen ylittivät onnistuneesti enää reilu kymmenen innokasta. Olemme vuokranneet mäkitupalaisyhdistyksen tilan ihan ala-asteemme vierestä. Olemme siis suurin osa olleet samalla ala-asteella vuosina 1985-1992 Vähä-Heikkilän koulussa ja nyt kokoonnumme samoilla nurkilla noin 35 vuotta myöhemmin. Olemme viettäneet näitä luokkakokouksia jo ainakin kolme kertaa ennenkin. Aina on ollut niin kivaa, että suuri joukko haluaa osallistua aina vaan uudelleen. Tämä syksy on toki poikkeuksellinen, ja tulee jäämään omalla erikoisella tavallaan historiaan ja ihmisten mieleen. Kuinka järjestelyissä keskusteltiin aiheista käsidei, käsien pesu ja turvavälit. Maskisuositukseen asti tuskin mennään.
Yksiö Lotan tyyliin. Tyylikkäät jalkalistat eivät oikein näy.
Puuta trailerin alle ja vanttivaijerien ja trailerin väliin.
Kattotuoli nousivat eilen. Siihen on hyvä laskea pressu päälle.
Niin päättyi s/y Ninan kausi 2020. Veneemme nostettiin ylös merestä ja näin ollen veneilykausi tuli päätökseensä. Ja ajoitus oli sikäli hyvä, että tänään ripsi vähän lumihiutaleita ja tiistaiaamuksi ennuste lupailee jo paria pakkasastetta. Kylmää kyytiä on siis luvassa. Jos syyskuu vielä oli keskimääräistä lämpimämpi kuukausi, samaa ei voi sanoa lokakuusta. Ei pääse lokakaan lentämään, jos oikein pakkaselle heittää. Pitää yrittää ehtiä huomenna pistelemään pakkasnesteen tapaista ainetta vesiputkistoihin ja vessaan, sekä ajaa koneeseen glykolit. Saahan sitten pakastella mun puolesta. Vielä vene on ilman peittoa ja olisikin kiva, jos tulisi vähän kuivempaa, ennen kuin sen katon sille rakentaa. Sen verran kostea kansi tänään oli yön jäljiltä, sitten pesin sitä ja lopun päivää on sitten sataa ropistellu. Syksyä on todellakin ilmassa.
Noh, veneilykesästä - se oli kerrassaan mahtava. Moneltakin kantilta. Ensinnäkin intoa puhkuen uudella veneellä. Komeat kelit meidän lomilla. Purjehduskilpailut. Vieraita veneessä. Uusia kauniita satamia. Ulkomaille asti mentiin. Genaakkeripurje haltuun. Ja jos numeroiksi pistetään: 62 yötä veneessä, 1861 merimailia. Yöt sijoittuvat 18.4. ja 3.10. väliselle ajalle. Vesille lasku tapahtui 11.4. ja nosto eilen 17.10. Vene oli laineilla puolisen vuotta. Nyt seuraavan sitten trailerin päällä telakalla. Ja vertailun vuoksi viime vuosina olemme viettäneet noin 20 yötä veneessä per kesä. Jonkinmoinen läpilyönyi tämä siis oli. Lähes kaikki paitsi purjehdus on turhaa.
Jalkalistat pikkukämpän puolelle tuli valmiiksi ja Lotta pääsi muuttamaan. Odotti jo, ja muuttikin heti, kun vain sai luvan. Tulihan siitä kivamman näköinen. Vähän viimeistellympi. Valmiimpi myös siihen, että mikäli sen haluaa vuokrata jonakin päivänä. Silloin asunnon pitäisi tai kannattaisi ainakin, olla siisti ja puoleensavetävä. Ja tosiaan, jotta vuokraamaan päästään, pitää rakentaa väliseinä. Se projekti on vaiheessa, missä rakennesuunnittelijalle on toimitettu dokumentaatiota, minkä perusteella lupakuvat on tarkoitus piirtää. Suunnitelua on lähinnä se, mihin kohtaan väliseinä laitetaan ja mikä sen rakenne tulee olemaan. Puurunkoista ajattelin, olisi praktiikka valmiina. Kertopuuta ja villaa. Aika paksu siitä on syytä tehdä, huoneistojen väliin kun tulee. Jottei äänet kulje syyttä suotta, eikä toisaalta mahdollinen tulipalo etene turhan äkkiä. Siis suunnitelmat, sitten lupia hakemaan ja sikäli, kun rakennuslupa heltiää, saapi alkaa suunnata rautakauppaan puukaupoille.
Siinä se nyt on trailerin päällä.
Ja vielä toisesta kulmasta. Hetki ennen siirtoa.
Saa hyvän sivukuvan, kun naapurivene on vielä vesillä.
Käytiin lounaskävelyllä käsityöläismuseossa. Kyllä lokakuussa vaan kelpaa.
No niin, nyt meidän veneen syysrutiinit on saatettu alkuun. Oltiin lauantaina useampi tunti ja tänään ehkä tunnin verran. Otettiin purjeet alas, pois sijoiltaan, laiturille, viikaten ja pakettiin. Ujutettiin köydet istumalaatikosta mastolle. Hanna puuhasi lankapatentit köysien kulkureiteille, saapi keväällä köydet helposti takaisin lukoille asti. Näiden lisäksi tyhjennettiin sisältä tavaraa, petivaatteita, tyynyjä, yms. On sitä kaikenlaista kertynyt. Tosin joskus tulee mieleen kanssaveneilijöiden juttuja kuunnellessa, että ehkei meillä sittenkään ole niin paljon, kuin voisi olla. Riippuu niin luonteesta.
Maston poistoa ja veneen nostoa tehdään näillä näkymin viikon päästä. Jos viikolla kävisin vielä öljyt vaihtamassa Raisiossa, sitten paatti olisikin siirtämistä vailla valmis maston laskuun. Siirtämiseen tai oikeastaan sen viimeisiin hetkiin sisältyy jännitysmomentti, mikä on suoraan verrannollinen meriveden korkeuteen. Seuramme telakalle poiketaan väylältä sivuun ja reitin syväys on aika lailla sama kuin meidän veneen syväys, silloin kun merivesi on lähellä nollaa. Kaksi kertaa ollaan siitä tähän mennessä menty, eikä mitään ongelmia ole ollut. Kaikenlaisia tarinoita olen kuitenkin kuullut. Milloin on jumitettu savessa ja milloin toinen vene on tullut vetämään. Pitää koittaa seurata silmä kovana linjatauluja ja tähtäillä. Ja seurata ilmatieteenlaitoksen meriveden korkeusennusteita.
Luin tuossa lehdestä, että meriveden lämpötila on pari astetta keskimääräistä lämpimämpää. Pitkäsalmessa perjantaina se oli 13,5 celsiusta. Tiedän, kun oltiin Turun avantouimareiden saunassa ja uimassa. Tai no, toinen meistä ui ja toinen kävi vähän kellumassa. Ajatuksella, että tästä eteenpäin koitan pystyä kylmempään ja kylmempään. Jospa sitä joku päivä pystyis siihen ihan oikeeseen avantouintiinkin, sikäli kun talvi vielä Etelä-Suomeen saapuu. Ja kun merivesi on ajankohtaansa nähden lämmintä, myös ilma on. Tänään oli kiva taablata puistoja, kun aurinko pisti puut hehkumaan punaista ja keltaista.
Siinä purjeet paketissa. Viikkaustaito hallussa. Otettiin mallia purjeneulomon esimerkistä.
Purjeet pois, köydet lähdössä maston mukana.
Mardi Gras oli palannut testiajolta. Toinen valmistuu kovaa vauhtia.
Kaunis Lokakuu, vai mitä?
Tuli tuossa mieleen, että lokakuu on jo pitkällä, muttei tänne ole tullut kirjoitettua riviäkään. Aika on juossut ihan ilmankin. On ollut muuta ajateltavaa ja tekemistä. Kun ajatukset kulkee omalla painollaan, sitä huomaa illalla, että mihinkähän se päivä jälleen meni. Ja kun samaan yhdistetään illan jatkuva aikaistuminen, tai päivän lyheneminen, alkaa olla suorastaan kiire tehdä kaikki askareet ennen kuin haukottelu vie voiton. Näin ainakin tällaisen työssäkäyvän arkipäivät, jotka tuntuvat kokolailla noudattavan tiettyä kaavaa. Omat harrastukset ja ensi viikolla alkaa tyttären harrastuskuskaukset, kun mopo menee talviteloille. Ainakin vielä jatkuu harrastukset niin nuorilla, kuin aikuisilla.
Olen tässä viimepäivät tai iltapäivät ja alkuillat, mitä ne tunnit työpäivän jälkeen nyt ikinä onkaan, niin olen jatkanut tuota asuntomme "yksiötä" ja laittanut jalkalistaa paikoilleen. Oli muuten kiittämätön jalkalistatyömaa. Seinät lattianrajassa ovat vinot jokasuuntaan ja kulmat tuntuivat olevan vähän yli tai alle, muttei millään ilveelläkään 90 astetta. Sahalla saa helposti tuon suoran kulman kahteen osaan, jiiri niin kuin sanotaan. Mutta nuo muut. Varsinkin, kun käsisahalla pistelin menemään. Noh, tänään kävin viimeistelemässä ja käytin akustoa. Isukin sanontaa mukaillen "minkä silmä heittää, sen akusto peittää".
Huomenna sitten purjeiden ja muiden varusteiden purkaminen alkaa. Autoon. Kotiin. Vinttiin tai minne nyt mahtuu. Emme lähteneet enää purjehtimaan. Alkaa olla päivät niin lyhyet. Ja vielä on tekemistäkin. Pitää huomenna aloittaa ja sitten kun tyhjennykset ehtii tarpeeksi pitkälle, niin teen vielä vähän konehuoltoa. Öljyt, suodattimet ja ehkä myös tuo impelleri. Kuminen siipipyörä, joka tuo jäähdytysvettä moottorille. Tällaisia syysjuttuja veneilijän viikonloppuun. Tokihan tuo vie ehkä puoli päivää ja ehtii paljon muutakin. Eli sikäli erilainen viikonloppu, kuin nuo purjehdusviikonloput. Niihin kuin ei oikein muuta mahdu. Hyviä tuulia vaan.
Vielä valoa ulkona. Kuva otettu 18:54.