Olipa aikamoinen jalkapallo-ottelu eilen. Suomen maajoukkueen ihka ensimmäinen peli arvokisoissa sai käänteitä, hienojakin, mutta päälimmäisenä kuitenkin, pelistä jäi mieleen Tanskalaisen pelaajan tuupertuminen ja sitä seuranneet elvytykset. Tuntui kertakaikkisen karulta katsoa suoraa lähteystä, missä ruudun keskellä on pelaaja nurmen pinnassa ja monen monta lääkäriä häärii ympärillä. Tilanne paheni nopeasti ja aika tuntui matelevan, kun hengenpelastusoperaatio oli käynnissä. Onneksi pelaaja saatiin heräämään ja lopulta siirrettyä sairaalaan hoitoon. Ja mikä vielä kummempaa, kotvan kuluttua peliä oli määrä jatkaa. Tämä oli ilmeisesti molempien joukkueiden toive. Suomi voitti pelin 1-0. Ja Runosmäen liimanäppi otti rankkarin kiinni. Erikoinen ja ikimuistoinen tapahtuma, Huuhkajien ensimmäinen peli euroopanmestaruusturnauksessa.
Tänään on liput salossa, kun on aika äänestää. Kunnallisvaalit ovat aiheena ja saahan nähdä miten korkealle äänestysaktiivisuus tällä kertaa nousee. Mielestäni tämä mittari on näyttänyt laskusuhdannetta jo pidempään ja lienee kaikkein alhaisin suomalaisissa vaaleissa. Pressanvaalit kiinnostaa eniten. Noh, jos arvata pitää, niin tällä kertaa äänestäjiä on about yhtä paljon, kuin viimeksi. Tunnelma on sellainen, että galluppia ja vaaliväittelyä tulee joka tuutista jatkuvalla syötöllä, joten tällaisesta tarjonnasta se tuskin on kiinni. Myös kohuja saadaan aikaan aamiaisista ja kertomatta jättämisestä. Yksi vähenevän kiinnostavuuden syy lienee siinä, että tunne vaikuttamismahdollisuuksista on olematon ja toisaalta omassa piirissä vallitsevasta asenteesta, kuuluuko äänestäminen ikään kuin arvostettuun toimintaan, vai puhutaanko siitä enemmän "saa nähdä jaksaako sitä" tai "ei vois vähempää kiinnostaa". Jos tällaisesta aktiivisuudesta saa kehuja tai vähättelyä, kyllä sillä on merkitystä omaan toimintaan.
Kesäkuu alkaa olla puolessa välissä. Meillä on enää kahdesta viikosta reiluun kuukauteen, kun meidän on määrä alkaa herätä hiljaisemmasta ympäristöstä. Kyllä sitä kieltämättä jo vähän odottaa. Varsinkin, kun näin kesäaikaan kaduilla kiitää kaikenlaiset suurilla tai muuten vain äänekkäillä pakoputkilla varustetut kaksi- ja nelipyöriset. Ja kuten ehkä aiemminkin olen sanonut, niin tämä meitä lähellä oleva katu on profiloitunut jotenkin erityisen vahvasti "hanaa" ja "lappu lattiaan" -tyylisiä ilmaisuja vaaliville kuljettajille. Ei se ole sälli eikä mikään, joka ei pysty näyttämään kaikille, kuinka ihana saundi siitä omasta kullannupusta lähteekään. Ihan kuin näiden herrojen ympärillä ei olisi ketään muuta, vain jotain sumua ja kohinaa ja korvia huumaava meteli. Jotta enemmän puita ja rauhallisempia katuja. Sitä odotellessa.
Kallio saa väistyä. Mahtaa olla tulevissa asunnoissa hintaa.
Ilmastointi a ala Vanha kerrostaloasunto.
Tässä toinen esimerkki, asuntojen hintaa nostaa massiiviset valmistelutyöt.
Tyttäreni on tällä päivämäärällä täysi-ikäinen. Huh huijjaa. Yksi kouriintuntuva hetki oli, kun klikkasin koulujen yleisesti käyttämän vilman viestin linkkiä, selain aukeasi ja vilma myös, kirjauduin sisään, mutta en nähnytkään viestiä, enkä oikeastaan paljon muutakaan. Näkymä oli muuttunut ja tämä johtui siitä, että tyttäreni on täysi-ikäinen. Vanhemmat menettää pääsyn niin pankkitilille, kuin vilmaankin. Täysi-ikäinen on virallisesti määritelty ja näihin byrkoratian kiemuroihin koodattu, koneet ja järjestelmät toimii, kuten on sovittu ja me vanhemmat voimme vaan ihmetellä, viisastella ja lopulta hyväksyä. Olisit ollut kiinnostuneempi silloin, kun oli sen aika. Noh, olihan minä, ainakin omasta mielestä, mitä nyt joskus nämä ilmoitukset tuntuivat vähän turhilta, noin niin kuin vahemmille kertoa, että milloin terkkari on ja ei ole tavattavissa.
Hellepäiviä on tullut siihen malliin viime aikoina, että ei niitä ole jaksanut enää laskea. Tälläkin hetkellä ulkona taitaa olla rapiat 26. Tarkoittaa melko lämpimiä sisätiloja. Vanhat talot kestävät muutaman päivän ihan hyvin, mutta kun viikko alkaa olla täynnä, ei ikkunnan aukipitäminen tee muuta, kuin vähän edes sellaista tuntua, että ilma liikkuu. Olenkin tässä jo pohtinut seuraavaa kotiamme ja siellä olevia kahta erillistä parveketta. Toiseen niistä on kulku yhdestä makuuhuoneesta. Ja kun kerrostaloissa ilmalämpöpumpun ulkoyksikkö tulee asentaa parvekkeelle, sehän sopii kuin nenä päähän tuon yhden makuuhuoneen kanssa. Nukkuminen on kaikkein tärkeintä, muissa tiloissa ei olen niin välilä onko siellä tasainen 22 astetta koko ajan. Ja toisaalta, jos haluaa viilentää vain yhden huoneen, pumppu saa olla markkinoiden pienin. Ehkä hiljaisin ja toivottavasti myös halvimmasta päästä. Ei kuitenkaan kaikkein edullisin, jottei tarvitse olla korjaamassa heti ensimmäisten helteiden ilmaantuessa.
Saimme rakennusluvan, noin kuuden kuukauden odottelun ja pallottelun jälkeen. Se tuli oikein postissa paperisena. Se tuli, mutta ei siinä kaikki. Aloittaminen edellyttää hyväksyttyä vastaavaa mestaria, hyväksytyt rakennesuunnitelmat, sekä papereiden mukaan myös hyväksytyt KVV- ja IV-vastaavat. Lupa on varustettu pitkällä listalla ehtoja, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että luvan saaminen ei tarkoita muuta kuin asian nytkähtämistä eteenpäin. Prosessi on pitkä ja perkeleen kivinen. Nyt olen yrittänyt saada lausuntoa tarkastausinsinööriltä sen eteen, että koska voitaisiin hyväksyä ja aloittaa rakentaminen. Tämä mies on toistaiseksi mykkä. Vielä on pari viikkoa juhannukseen ja siitä sitten viikko siihen, että saadaan avaimet uuteen kämppään. Kyllä tässä vielä kiirettä tulee pitämään. Sanokaa mitä sanotte, tulee työn täyteinen kesä. "Sadepäiviä heinäkuussa" -kuuluu oma toiveeni.
Illan punertuessa. Luonnonsatama Turun kauniissa saaristossa.
Vesi oli alhaalla korkeapaineen voimasta ja rantaviivaan sijoittuva materiaali odotteli meriveden nousua.
Syötiin tyttären toiveesta pizzaa. Mikäs siinä, maistuu isukille tuosta vaan.