Maanantai 15.6.2020
Huh hellettä sanoi...

Alkaa olla melko lailla kuumaa meininkiä. Ilmastonmuutosta vai mitä, tiedä siitä, mutta ainakin tämä tuli jälleen yllättäen. Vielä pari viikkoa sitten, oli kylmää ja viileää. Tuuli kävi pohjoisen puolelta ja ilman takkia kauaa kukko laulanut. Nyt näinä päivinä sitä yrittää vähentää vaatteita, mutta pitäisi auringoltakin suojautua, joten ei sitä ihan nakunakaan kannata olla. Juteltiin tuossa purjehdusviikonlopun paluumatkalla pellavakuteista, ne kun on perinteisesti hyviä hellevaatteita. Hanna siinä googlailikin tarjontaa ja löysi suomalaista käsityötä ja vielä myymälä Turun keskustassa. Mutta sitten tultiin kohtaan "hinta"... se huiteli yli kahdensadan. Siihen loppui se metsästys. Vaikka kuinka haluaisi tukea paikallista jne., niin en minä ainakaan montaa paitaa ole elämässäni ostanut, mikä maksaisi noin paljon. Tuskin yhtäkään.

Oltiin viikonloppuna ihka ensimmäisissä purjeduskisoissa. Liityimme viime syksynä veneseuraan. Seuralla on ollut vuosittain tapana järjestää leikkimielinen purjehduskilpailu erään tukikohdan lähivesillä. Tero houkutteli meidät mukaan ja niinpä suuntasimme Rymättylän länsipuolelle viettämään purjehduskisaviikonloppua. Kilpailtavan reitin pituus oli yhteensä noin 7nm, aikaa siihe paloi rapiat 2,5h heikossa tuulessa, saarten välissä. Kuinka ollakkaan nopeimman ajan kellotti meidän vene. Tiimiimme kuuluivat minä ja Hanna, sekä Tero, kokenut vanha kettu. Ja kun meitä oli yhteensä kolme eri tehtäviin ja säätöihin, hoituvat käännökset ja purjeiden säädöt täsmällisesti ja oikealla tavalla. Se oli mukavaa touhua, oli mukava saada vakuutus sille, kuinka veneemme tosiaan on hyvä kulkemaan ja vaikka vastassa oli muitakin meneviä veneitä, olimme silti aika lailla omaa luokkaamme. Elämä on pelkkää voittoo - ainakin hetkittäin.

Purjehduskilpailuja on perinteisesti käyty myös, niin sanoittuina tasoituskilpailuina. Eli kilpailuina, missä erilaiset veneet voivat kisata toisiaan vastaan periaatteessa reilusti, kun loppuaikaan lasketaan mukaan, niin sanottu tasoituskerroin, eli lys-luku. Tämä lys-luku on ilmeisen vanhaa perua ja se perustuu eri kilpailuista kerättyihin tietoihin. Eli, kun joku tietty venemalli osallistuu kisoihin, sen tulos vaikuttaa laskevasti tai nousevasti tähän lukuun. Ongelmaksi näinä päivinä on vain muodostunut se, että venemalleja on vaikka kuinka ja paljon, eikä niillä kaikilla ole kilpailtu paljoa, jos yhtään. Eli aika lailla hatusta uudemmat ja vähemmän kilpailuihin osallistuneet veneet saavat lys-lukunsa ja sitä myöden oikaistun loppuajan.

Ja kenties arvaattekin tuosta, miten lopulliset tulokset muodostuivat, kun tasoituskertoimet oli lisätty. Siis, kun kaikki ajat oli oikaistu näillä kertoimilla, kävi lopulta niin, että löysimme itsemme lopputuloksissa neljänsinä. Toistan, neljänsinä. Ensmmäinen tunne oli epäusko, toinen "näyttäkää minulle ne teidän laskelmat." Ja kolmantena, elämä jatkuu sittenkin. Ja näin kotona, parin päivän jälkeen, voi sanoa, että vaikka paperilla voiton vei toinen vene, oltiin me alun tahimisen jälkeen ensin neljäntenä, sitten kolmantena, lopulta toisena ja tuulen vähän kiihtyessä otimme suoralla kärkiveneen kiinni ja painelimme ohi. Oli siinä ihan muikea ja kutkuttava meininki. Eikä me siitä kärkipaikasta sitten luovutukaan. Kivaa touhua, varsinkin kun mentiin tuollaisella löysempien ranteiden tekniikalla. Siellä jo hihkuttiin syyskisoja. Saa nähdä. Pitää varmaan reenata kovaa koko kesä.


Kilpailu alkoi saarten välistä, mihin tuuli ei oikein osunut.


Tässä näette kisan kaikki muut osallistujat. :)


Ja maalintulo, ensimmäinen vene saapuu, muut vaanii takana.


Tästä tuli kuin Dehlerin mainos konsanaan.


Aurinko värjää illalla myös sisätiloja kauniisti.

Maanantai 8.6.2020
Uusi työviikko polkaistu käyntiin

Tämä viikko pitääkin sisällään niin tyttären synttärit, kuin työpaikan lähitiimin toisen kokoontumisen korona-aikaan, sekä vielä viikon lopuksi muutama kymmen purjehdusmailia lisää, mikäli luoja suo. Jos se nyt tuohon sopii. Joka tapauksessa oikeastaan mikään ei ole kirkossa kuulutettu, ennen kuin se on viittä vaille tai jotenkin muuten aivan ovella. Toiset kyllä pystyy peruuttamaan vielä ihan viime metreilläkin. Se on aika lailla toisen aliarvioimista tai toisin päin, hyvin itsekeskeistä, ainakin mikäli siihen ei löydy sen kummempaa syytä.

Noh, se siitä ja tällaisesta negatiivissävytteisestä puheen parresta. Olipa muuten jälleen vinha sana, pitkä ja monimutkainen. Mutta asiaan. Oltiin jälleen viikonloppuna purjehtimassa. Ja tällä kertaa löydettiin myös kaksi oivaa etätyöpaikkaa, noin niin kuin kesää ajatellen. Nauvossa on tukiasemat kunnossa, toimi jopa paremmin kuin kotona. Tosin vielä ei siellä ollut tupa täynnä, eikä turistejakaan pursunnut ovista ja ikkunoista. Toinen paikka oli Bodö, mihin kuulemma Elisa oli asentanut omat tukiasemansa vanhan vartiotornin kylkeen. Siellä oli täydet tolpat, vaikka matkaa mantereelle onkin aika siivu. Oltiin siis pe töissä Nauvossa ja siirryttiin illaksi Bodöhön. Matkalla tuuli loppui kokonaan. Oltiin tulossa Nauvon ja Korppoon välistä aavemmalle vesialueelle, mutta keli kävikin vain leppoisammaksi. Lopulta mittari näytti 0,0 m/s. Ei siinä meno päätä huimannut. Laitettin Volvo tulille ja autopilotti ohjaamaan väylää pitkin. Toinen purjevene oli menossa samaan suuntaan, mutta menivät meiltä karkuun. Ehkä suurempi mylly tai ahnaampi kaasukäsi. Ennen perille pääsyä tuuli kuitenkin virisi uudelleen, nyt uudesta suunnasta. Nostimme purjeet jälleen ja menimme lopun matkasta jälleen tuulen voimalla. Hiljaista oli, mitä nyt yksi sotalaiva yllätti saarten välistä, sieltä missä ei todellakaan ole merkittyjä reittejä. Ainakaan siviilien kartoissa. Perille päästyämme todistimme paikallaolojoiden määräksi viisi venekuntaa. Tilaa olisi ehkä kolmelle tai jopa neljälle kymmenelle.

Bodön yrittäjät ryhtyivät tänä kesänä myös Örön yrittäjiksi. Taitaa olla töitä kellon ympäri nyt, kun korona hiukan hellittää ja mm. ravintolat saavat jälleen avata ovensa. Lienee toisaalta ollut haastava kevät, kun epätietoisuudessa on rakentanut uutta satamakonttoria saunoineen päivineen. Eipä se tuollainenkaan ihan halpa ole ja kun kaiken roudaa saaristoon, tulee jo pelkkiä kuljetuskustannuksia varmasti pitkä penni. Noh, toivotaan, että jengi löytää paikalle ja yrittäjät saavat tuloja. Sesonki on kuitenkin lyhyt.

Veneestä voin kertoa sen verran, että sekä lämppäri, että tutka tulivat viime vikkolla kuntoon. Lämppäri oli huollossa ja huoltomies kertoi erään rautalankaa muistuttavan ohjauslangan menneen sijoiltaan. Se liittyi jotenkin lämmönohjaukseen. Noh, hän laittoi sen sijoilleen ja tutki laitetta muutenkin. Vähän on käytetty ja tuo rautalankakin taitaa olla ollut noin uudesta asti. Ei se tuosta itsellään pomppaa pois. Testattiin sitä viikonloppu ja oltiin tyytyväisiä. Ei enää hikisiä yllätyksiä ja äänikin oli soukempi. Tutka sitä vastoin yllätti oikein kunnolla. Oltiin viikolla testaamassa uudella kaapelilla, mutta tulos oli sama. Laitoin sitten lopulta vanhan kaapelin takaisin ja koitin, muttei mitään ja lähdetiin kotiin. Torstaina kun sitten oltiin jälleen veneellä ja lähdossä merille, hieroin hetken silmiä ja tarkensin uudelleen. Tutkan statusvalo paloi vihreää. Olin jotenkin salaa toivonut onnenkantamoista. Ja sellainen tuli. Siinä oli hetken aineksia vaikka tanssiin, niin hyvältä tuntui saada se pelittämään. Ajattelinkin tuossa, että ensi syksynä taidan oottaa sen irti mastosta ja kotiin säilöön. Ainakin sähkökytkennät tykkää ennemmin kuivasta ja kuulemma tutka ei pidä kyljellään säilytyksestä.


Kyllä on rautaa. Ei pitäisi mudan siirtyä, eikä talojen kaatua.


Menomatkalla Nauvoon oli aika rauhallista.


Uusi pallogrilli. Ollut varastossa useamman vuoden.


Myrskyisen yön jälkeen Birsskärin laiturilla oli jälleen kesäinen tunnelma.


Bodön rantaan jäivät vain työmiesten veneet. Matala rakennus on 60-luvulta. Merivartijoiden asemapaikka.