Tiistai 27.2.2024

Sanoimme heipat hetki sitten. Murtohälytinsarjan myyjä kävi kauppaamassa meille palvelua. Olisi ollut tosi turvallinen. Tosi nopea hälytys ja koti turvassa. Aikani kuuntelin ja yritin näytellä kiinnostunutta. Sitten sanoin, että mennäänkö nyt niihin hintoihin vaan. Se oli ohjelmanumeron viimeinen osa. Sitten sanoin, että mua risoo kaikenmaailman kuukausimaksut erinäisiin palveluihin. Niistä kertyy äkkiä suuria summia. Joten niissä on hyvä pitää aika tiukkaa linjaa. Sen jälkeen hän skippasi loput ja sanoi, että turha varmaan mennä niihin hintoihinkaan. Olin samaa mieltä ja kun vaimokin oli, homma oli taputeltu. Ja nuori myyjänalku toisen nuoren harjoittelijan kanssa turisivat eteiseen mennessä, että ei se usein näin kesken lopu. Pitkältä tuntui hänen pelottelu ja palveluiden kehu stoori. Enkä toisaalta pidä riskiä siinä mielessä erityisenä, että vaikka asutaan suojaisella pihalla ja maantasalla, että tänne tulisi rosvot ja veisivät meidän tavaroita. Toivotaan, että koti säilyy turvassa jatkossakin.

Huomenna mulla on ensimmäinen kerta, kun pidän esimiehen roolissa kehityskeskustelua. Vaikkei se sillä nimellä enää kuljekaan, luulen, että tuo nimi on kuitenkin monille se tutuin. Olen miettinyt valmiiksi palautetta ja muutaman kysymyksen. Myös työntekijöiden tehtävä on käydä ajatuksella läpi määrättyjä kohtia, jotta olisi sitten valmis, kun keskustelun aika on. Eikä se toisaalta ole sen kummempaa, mutta yritys on tehdä tilaisuudesta mahdollisimman rento ja mukava, jolloin kaikenlainen omakohtainen suunnittelu ja palautteen vastaanottaminen olisi mahdollisimman luontevaa. Ja onhan mullakin oma vastaava keskustelu uuden pomoni kanssa, ensimmäistä kertaa. Joten saan kaksi eri näkökulmaa tähän aiheeseen.

Ja torstaina mennään yhdessä vaimon kanssa työmatkalle pääkaupunkiseudulle. Kun on sama kohde Espoossa. Päivästä on tulossa kohtuullisen pitkä, kun ohjelmaa on merkitty viiteen asti. Samalla olen itse yksi niistä joka saa esittää ja kertoa muille. Aiheena mulla on tekoäly päätöksenteon tukena. Miten me ollaan tällainen toteutus rakennettu ja miten se on toiminut. Pitää huomenna rakentaa oma esitys; pari-kolme kalvoa ja vähän kuvia. Itse pidän kuitenkin esityksissä siitä, että kalvoja on vähemmän ja kertomusta enemmän. Ja sitä periaatetta ajattelin noudattaa myös tässä tapauksessa.

Perjantai 23.2.2024

Laatoista tuli aamulla tekstiviesti. Ovat itsepalveluvarastossa noudettavissa. Huomenna aamulla on määrä lähteä autolla liikkeelle ja poimia laatat paluumatkalla kyytiin. Vaikka kyse on alle kolmesta neliöstä, laatat painavat kuitenkin 58kg. En sitten viitsinyt tänään. Kävelin nimittäin lounasta nauttimaan länsiykköseen ja lempilounaaseen. Kävelysää on edelleen monin paikoin haasteellinen. Osa ahkerasti hoidetuista väylistä on jo sulannut hyvän matkaa. Mutta sitten monta vähän pienemmälle huomiolle jäänyttä tietä on edelleen todella huonossa kunnossa. Vettä satoi jään päälle, välillä upotti reilummin, välillä vähemmän. En kuitenkaan lentänyt päistikkaa lätäkköön, vaan taablasin lähes normaalia vauhtia koko matkan. Ja nautin lounaasta monien raksamiesten tavoin. Enemmistöllä on kirkkaan keltaista tai oranssia takissa ja jonkun firman logo selässä. Mä olin siinä mielessä anonyymi. Enkä tuntenut ketään tällä kertaa, vaikka useita kertoja ollaan tavattu siellä tuttuja. Selllaisiakin, joita ei osaa odottaa ollenkaan.

Noudatin kehoitusta vähentää työtunteja. Meillä on nimittäin sellainen sääntö, että 30 tuntia plussaa on maksimi. Ja mulla tuo lukema huiteli viikolla jo 32 pankkiin kerätyn työtunnin tienoilla. Niinpä tein työtä käskettyä ja lähdin ajoissa. Ensin torstaina. Tultiin torstaina aamulla autolla, mutta avaimet jäi Hannalle. Ajattelin jo aamulla, että saatan kävellä. Ja niinpä siinä kolmen maissa päätin lähteä kotiin, kävellen. Ja se meni oikeastaan aika lailla kivasti. Ensin hakeuduin hämeenkatua pitkin, tuomiokirkon pihalle ja siitä edelleen aninkaistenkatua kohti satakunnantietä. Vanhan bussiasemarakennuksen kohdalla heitin vieressä kävelevälle rouvalle, että onpa mukava kävelykeli. Kevät keikkuen tulevi, hän siihen. Ja niinpä kävelimme yhtämatkaa rautatiet ylittävän sillan yli, martinsillan nakkikioskikakkosen ohi ja oliko Pohjolaan kääntyvistä teistä toinen, mihin juttukaverini kääntyi. Toivotti mukavaa päivänjatkoa. Samoin, sanoin siihen ja mietin, että miten pienet asiat saattavatkaan tuoda valoa. Joskus tulee sanottua sellaisillekin jotain, joita ei voisi vähempää kiinnostaa. Mutta lähes yhtä usein löytyy niitä, jotka aloittavat keskustelun. Tasavertaisina ja silmät säihkyen. Ja se vaan maistuu hyvälle.

Myös tänään pistin hanskat naulaan ajoissa ja tartuin toimeen veskissä. Porasin uusiin laattoihin reikiä. Tulee allaskaappi ja peilikaappi. Molempiin useampi reikä. Ensin kannakkeet seinälle. Kaappi nostetaan niiden varaan ja sitten merkitään takelevyn läpi menevät ruuvit. Tai reikien paikat. Onneksi omistamme edelleen iskuporakoneen. Vaikken käyttänyt juurikaan iskua, jo pyörimisnopeus ja hyvä terä menee läpi. Eikä tullut kuin yksi huti. Tai turha reikä. Tein ensin kaikki valmiiksi allaskaapin osalta ja kannoin sen pois. Sitten tuli peilikaapin vuoro. Ehtisin aloittaa takalevyn läpi poraamisen, ennen kuin katsoin miten nämä kaksi kaappia menevät linjassa. Toinen oli seitsemän senttiä seinästä, toinen kahdeksan. Noh, kannoin allaskaapin takaisin seinälle roikkumaan. Kohdistin peilikaapin uudelleen ja tein uuden reiän. Nyt on kaksi reikää vieretysten. Mutta onneksi se hazardi jää kuitenkin piiloon. Eikä sitä kukaan näe enää sen jälkeen, kun peilikaappi on paikoillaan. Linjassa allaskaapin kanssa.


Allaskaappi killui kannakkeilla. Tulee lopuksi neljällä lisäruuvilla kiinni.


Sain kuin sainkin sopiviin kohtii reiät, jotta putket, tapit ja huoltotunneli tulivat gyprocista läpi.

Lauantai 17.2.2024

Sain tässä kuluvalla viikolla hyvää palautetta. Ja vielä kahteen kertaan. Ensin omalta pomolta. Tai esimieheltä, vai esihenkilöltä. Samaa tarkoittavia synonymeeja. Näitä tuntuu tulevan suomenkieleen lisää sitä mukaa, kun maailma muuttuu ja jostakin sanasta tulee jonkun mielestä syrjivä. Noh, pomo on vanha nimimtys ja toimii edelleen. Ei väitä sukupuolesta mitään, eikä käy kenenkään hermoille. Tai mistä minä tiedän, vaikka kävisikin. Mutta, mutta. Siis palaute. Meidän porukassa on ollut paljon muutoksia ja vaihdoksia viimeisen vuoden aikaan. Ja nyt vasta alkaa rakentua sellainen kunnollinen luottamus ja varmuus, että tietää toisesta tarpeeksi, jotta voi olla täysin oma itsensä ja antaa palaa. Siis näiden uusien kanssa ja varsinkin pomoni kanssa. Jos joskus lähellä toimiva ihminen jää vähän etäiseksi, silloin on aika vaikea sanoa, että missä mennään tai miten hänelle kannattaisi puhua, jotta saisi totuuden irti tai edes pikkuriikkisen kiinnostusta johonkin asiaan. Ihmiset ovat monimutkaisia otuksia, ja kestää pitkään, ennen kuin voi sanoa tuntevansa jonkun. Siis oikein kunnolla. Palautteella voi saada aikaan nopeampaa lähentymistä. Tai etääntymistä. Oikeanlainen ja sopivaan kohtaan osuva palaute yleensä toimii ja antaa saajalle varmuutta omiin kykyihin ja tapoihin. Eikä siitä taida haittaa olla, ei sulle, eikä mulle, vaikka välillä kehu lentää.

Olipa kertakaikkiaan kiva matka kävellä jälleen kirjastoon ja takaisin. Joku voisi miettiä, että mitä häh? Eli ehkä pientä selvennystä. Meiltä kotoa menee tätä nykyä noin 40-45 minuuttia kirjastoon. Ja tämä siis näillä keleillä ja kävellen. Matkaa tulee jotakuinkin 3,5 km suorinta tietä. Noh, mentiin niin kuin viikko sitten. Tällä kertaa satakunnantietä. Siinä menee hoidettu pyörä-/kävelytie. Pääsee kävelemään edes vähän lepposammin. Eli kirjastoon, kirjat palautukseen ja uusia etsimään. Hanna nappaa uutuuksien hyllystä yhden ja tarjoaa mulle. Luen hetken takakantta ja sanon, että mikä ettei. Dekkari ja Tanska. Ok, se oli siinä. Jatkettiin matkaan. Ja mentiin samoja askelia Skaal -olutravintolaan. Otettiin eka kaljat ja istuttiin ikkunapöytään. Olutvalikoima on mittava. Hanna kokeili jälleen eri vaihtoehtoja. Mä sain viimeksi suosituksen ja olen tilannut sen jälkeen aina samaa. Juttua alkaa tulla, istutaan, katsellaan ohikulkevia ihmisiä ja hymyillään toisillemme. On helppo puhua töistä, kun molempia kiinnostaa ja jaetaan sama firma, samat totuudet ja odotukset. Ja hei, me ollaan me. Tänä vuonna kymppikerhoon. Naimisiin Raisiossa elokuussa 2014.

Vielä pikkupäivitys rakennusurakasta. Veskiprojekti on hidastunut. Laatat ovat edelleen matkalla. Seinäwc:n runko on suunnikas. Siinä aiheitamme. Hidastus johtuu pääosin laattojen toimituksen viivästymisestä. Ja koska laatoittajat ovat lomalla ensi viikon, niin laatoitustyön jatko menee jokatapauksessa runsaan viikon päähän. Siispä minulla on hyvää aikaa rakentaa jämäkkä runko seinäwc:n rungon virheistä tai taipumista välittämättä. Soitin nimittäin maahantuojalle ja kerroin. Sain sen käsityksen, että tämä on normaalin virhemarginaalin puitteissa. Niinpä mietin, mittailin, punnitsin ja suunnittelin ja tulin siihen tulokseen, että pistetään kiinni kunnolla. Kyllä se siinä kestää. Ja maan vetovoima vetää alaspäin. Ei se sivuille kaadu kuitenkaan.


Meillä oli tärskyt Lotan kanssa Helsingin Stokkalla. Löydettiin kuin löydettiinkin toisemme.


Kävelyreitti Turusta Koukkukankareelle menee kivaa reittiä ja matkalla tällä kertaa auringon lasku ja tekojärvi.


Koolaukset syntyvät pala kerrallaan. Samalla veskirungon kierous alkaa tulla esiin.

Sunnuntai 11.1.2024

Jaaha, se on jälleen viikonloppu. Tämän kertainen työviikko meni vauhdilla. Kun vähän rikkoo rutiineja, niin jo sitä tuntuu, että päivät soljuu eteenpäin muitta mutkitta ja omalla painollaan. Jäätiin perjantaina kotiin töihin, niin kuin meillä usein on tapana. Puolen päivän aikaan sisälle kömpi laatoittajamiehen työkaveri. Siis, ei se henkilö kenen kanssa olen sopinut urakasta, vaan hänelle töitä tekevä herra. Luottotekijä ilmeisesti. Ja kun siinä vähän turistiin niitä näitä, kertoi olevansa uransa loppupuolella. Oli kuulemma kaksi vuotta sitten sanonut, että kahden vuoden päästä hän sitten jää eläkkeelle. Elokuussa olisi jo voinut, mutta meinasi tehdä vuoden loppuun. Noh, nyt mennään helmikuuta ja hän on edelleen töissä. Iso urakka kuulemma työllistää vielä jonkun aikaa. Oli luvannut ja sitä rataa. Ja näitä pienempiä urakoita tulee väliin, niin kuin tämä meidän. Kertoi myös, että tämä yrittäjä, jonka duunissa hän on, ei kuulema mainosta missään, jos ei auton sivuikkunan pientä tekstiä lasketa. Eli taitaa olla niin, että työjälki, luotettavuus, lupsakka tyyli ja hyvä maine myyvät kuin itsestään. Olipa kerrassaan hyvä löytö nämä laatoittajat. Kun lähdin soittamaan putkimiestä ja sainkin kaksi laattamiestä.

Meillä on tässä suurin piirtein kuukausi aikaa siihen, että lähdetään viikoksi Lappiin nautiskelemaan keväthangista. Ollaan juteltu tulevasta reissusta enempi ja enempi. Kohde on meille uusi ja tuntematon. Tämä paikka edustaa ymmärrykseni mukaan hiljaista erämaata, tilaa olla ja hengittää. Toinen puoli tällaisessa paikassa on se, että kun on vähemmän ihmisen rakentamaa, on myös vähemmän palveluita, kuten kauppoja. Pitää jonkinnäköistä suunnittelua tehdä siitä, että mistä ja missä kohtaa saamme mökin jääkaappiin täytettä. Alkuun ja viikon puoliväliin olisi hyvä varmaankin käydä kaupassa. Vielä on epäselvää, miten sinne mennään, kun etäisyys on sellainen kymmenen kilometria ja autoa ei ole.

Meinataan tutustua tällä kertaa myös murtsikkahiihtoon. Vai olisiko oikeammin kyseessä mieliinpalauttelu. Onhan sitä joskus lapsena hiihtänyt, paha kyllä mennä sanomaan sen tarkemmin. Jonnet ei muista. Eipä sillä toisaalta niin väliä ole, kun uskoo osaavansa. Kyllä sitä tasamaalla ainakin pärjää. Pitää valita reitit aloittelijatason opasteita seuraten. Joka tapauksessa ollaan ajateltu viettää osa päivistä hiihtäen ja osa laskien. Iän myötä alkaa kiinnostaa erilaiset asiat ja onhan luonto ihmeellinen. Vaikka meillä on enemmän kokemusta kertynyt saaristosta ja mereltä, niin ei se yhtää vähennä mielenkiintoa Lapin luontoa kohtaan. Toivotaan toki, että keli suosii - sillä on usein sellainen nostattava tai laskeva vaikutus. Ja voihan noita kahta erilaista tekemistä valita vähän kelin mukaan. Joo-o. Niin ja mennään yöjunalla. Ekaa kertaa sekin. Sellaiset 1000 kilometria. Elämä täynnä uusia seikkailuja.


Seinäwc-telineen mallausta. Putkimies tulee kylään maanantaina.

Keskiviikko 7.2.2024

Tultiin hetki sitten kotiin. Meillä oli tällainen etätyön ja lomatunnelmaa tihkuneen lumiloman yhdistelmä. Oltiin toista kertaa Satasella Sappeella. Kaksi yötä Chalet-yksiössä ja kolmena päivänä lumilaudalla alamäkeä kurvaillen. Ajettiin noin 200 km maanantaina iltapäivällä ja kuudelta oltiin mäessä. Illalla uni tuli reippaasti. Tiistaina tehtiin töitä kahteen asti. Mäkeen pariksi tunniksi. Ja pimeällä kämpille. Sauna päälle ja ilta tuli jälleen haukotuksien saattelemana. Vielä keskiviikkona, eli tänään aamusta töitä puoli kahteen. Siinä samalla luovutimme asumuksen ja siirryttiin rinneravintolan kulmapöytään pitämään etätoismistoa hetkeksi. Laskettiin kylmenevässä iltapäivässä tunnin verran ja pakattiin kamppeet autoon. Kylmä meinasi tulla. Mutta kiva fiilis tästä kombosta jäi. Mietittiin, että mennään taas. Pientä kehittämistä voisi olla sopia ennakkoon tarkemmin omat poissaolot. Nyt kun on vastuussa tiimistä ja toisinaan muutkin soittelee ja kyselee, olisi hyvä kertoa hieman tarkemmin milloin on pois tai ottaa vaikka tähän poistumispäivään ihan vaan lomapäivä.

Nyt kun oli ensi kertaa sporttikello ranteessa, se kertoi että maaantaina ja keskiviikkona laskettiin yhteensä kymmenen kertaa rinne alas. Tiistaina tuplattiin lukema, silloin tulimme noita Sappeen kohtuullisen lyhyitä mäkiä 20 kertaa alas. Ja ajassa tuo 10 laskua tarkoitti noin tuntia, nyt kun hissijonoja ei käytännössä ollut. Ja kun mäki on pieni, ei tarvitse pitää taukoja ja puuskutella, vaan jaksaa liukua suoraan hissille seuraavaa nousua tavoittelemaan.

Ja kun olimme pois, täällä kotona on urakkamies käynyt hommissa. Laattoja on seinissä ja vesieritys lattiassa. Eipä se montaa päivää tuollaisessa pikku kopperossa päätään vaivaa. Laattamies soitti, kun oltiin länskärin sittarissa, hesen jonossa odottamassa hampurilaista ja tortillaa. Hän kertoi, että huomenna aamulla tulee vesieristyksen tarkastus. Sen jälkeen kakkosmies laatoittaa seinät loppuun ja lattian. Perjantaina on kuulemma saumauksen vuoro. Homma etenee kovalla tempolla. Viikonloppuna pitäisi näin ollen rakennella seinäwc:n kotelo ja tilata putkimies maanantaiksi. Toivottavasti puuttuvat laatat saapuu pian, jotta ensi viikolla laatoitus voisi edetä maaliin. Kyl, kyl.


Taustalla näkyy talo, missä asuttiin. Useita asuntoja kolmessa kerroksessa. Ja vielä kellarissa tilat laudoille.


Tänään paistoi aurinko, mutta pakkasta oli toista kymmentä astetta. Kaikki varusteet päällä.


Aurinko laski vasta puoli viiden maissa. Ja vessa rakentuu kuin itsestään.

Sunnuntai 4.2.2024

Saatiin viesti, että veskiin ostetut laatat, kalusteet ja tilpehööverit olivat saapuneet. Matkaa itsepalveluvarastolle on muutama sata metriä. Viestissä kerrottiin meidän lavan numero. Itsepalveluvarasto oli avoinna, ei henkilökuntaa mailla halmein. Kaikki laatikot oli vedetty runsaalla muovilla yhteen. Näin lavapaketti oli saatu siirrettyä hallista autoon ja autosta tähän varastoon. Mulla oli mukana mattoveitsi, jotta sain muovin leikattu halki. Nostin pienet ja isot laatikot erikseen autoon. Vaikka autommme ei mikään varsinainen pakettiauto olekaan, niin kyllä siihenkin vaan mahtuu, kun takapenkit kaataa. Ja mm. laatoituksessa käytettävät kulmalistat olivat ehkä 2,5m ja senkin mittainen ohut tavara menee sisälle. Tuulilasista takalasiin on vähän reilu 2,5m. Ajoin kaksi kertaa ja kaikki paitsi meidän tehosteseinään tuleva pienempi mintun värinen laatta puuttui. Nämä minttulaatat ovat matkalla ulkomailta laivalla pääkaupunkiseudulle, mutta lasti odottelee edelleen merellä, kunnes ahtaajat saavat lakkojonot purettua. Laatoittaja on tulossa ensi viikolla hommiin, nyt kysymys kuuluu, kuinka paljon tämä puuttuva laatta hankaloittaa tekemistä. Toivottavasti hän pystyy tekemään muita seiniä ja toivottavasti puuttuvat laatat saapuvat ensi viikolla.

Menimme eilen iltapäivällä Turkuhalliin katsomaan tennistä. Niinpä, tennistä. Tätä on mainostettu jo jonkun aikaa ja olimme jutelleet oivasta tilaisuudesta päästä näkemään Suomen parhaat pelaajat kerralla samassa paikassa. Davis cup osakilpailu alkoi perjantaina ja suomalaiset tekivät ensimmäisissä kahdessa pelissä selvää jälkeä Portugalilaisista vastustajistaan. Eilen agendalla oli nelinpeli ja kaksinpeli. Ovet avattiin puoli kaksi. Käveltiin noin tunnissa paikalle. Halliin tuli mukavasti porukkaa ja tunnelma oli rauhallisempi kuin kesimäärin jääkiekko-ottelussa. Aikaa oli reilu tunti ennen, kuin eka matsi alkoi. Kätiin baarissa nauttimassa yhdet kylmät halpaan kartellihintaan. Baari täyttyi pikkuhiljaa ja kun poistuimme, siellä oli istumapaikoista pulaa. Ihmisiä oli melkein 8000. Ensin pelattiin nelinpeli. Siinä suomen joukkueen muodostivat ykkösnyrkit nelinpeleistä ja kaksinpeleistä. Heliövaara on nelinpelispesialisti ja Ruuvusuori taas kaksinpelien. Hyvällä syötöllä näytti olevan suuri merkitys. Ja kun alusta oli valittu suomen vahvuuksia silmällä pitäen, eivät Protugalilaiset tässä ratkaisevassa nelinpelissäkään muodostaneet todellista uhkaa. Niinpä Suomi vei osakilpailun 3-1 ja eteni toista vuotta peräkkäin 16:sta parhaan joukkoon. Hieno tapahtuma ja hienoa, että Turkuhalliin saadaan tapahtumia, jotka vetävät yleisöä ja muodustuvat hienoiksi kokemuksiksi.


Laattamies kävi hiomassa lattian ja valamassa siihen uuden betonipinnan, sekä primeroimassa seinät.


Turkuhallissa oli hyvä tunnelma, kun Suomi otti voiton nelinpelissä.

Lauantai 27.1.2024

Kotona taas ja takana hyvät yöunet. Ainakin, mikäli uskomme rannekellon kertomaa. Ja kyllähän sitä eilen väsytti kaikenlainen matkaaminen ja hotellin ja laivan sängyillä vietetyt yöt. Ja yleensä, kun väsy on maksimoitu, myös pitkä yöuni tulee kuin itsestään. Nukahdin joskus puoli yhdentoista aikaan ja heräsin seiskan jälkeen. Tosin luulin ensin, että kello on vasta viisi ja risat. Katse haritti sen verran, että seiska muuttui vitoseksi. Ilmeisesti. Noh, hymy tuli huulille, kun kello olikin ja yli seiskan. Niinpä nousin ylös ja lueskelin kirjaa, kunnes vaimokin tuli siihen tulokseen, että nyt riitää. Onhan se sanottava, että kyllä oma sänky on voittamaton. Ja niin kivaa kuin matkustelu onkin, niin vielä kivampi on usein tulla takaisin kotiin.

Olin ensin päivän verran työnantajan järjestämän esimieskurssin avaustilaisuudessa. Ajelin autolla aamulla Espooseen ja iltapäivällä takaisin. Ehdin ihmetellä tunnin verran ja taas mentiin. Tällä kertaa satamaan. Mulla on jo tavaksi muodostunut laivamatka ruotsiin suuntautuville työmatkoille. Niinpä se tulee aika lailla naftaliinista. Hetki laivalla, käynti kaupassa ja hyttiin. Menen yleensä ajoissa nukkumaan. Ja onneksi viikolla väkeä on yleensä myös vähän, mikä vähentää käytävillä luuhaajia. Perillä olin jälleen paikallista aikaa 6:30. Siitä kävellen lähimmälle metroasemalle ja olin toimistolla ennen paikallisia. Noh, siellä oltiin pari päivää. Oli aika lailla mielenkiintoinen kokemus. Paikalla oli neljästä maasta maajohtajat ja tiiminvetäjät. Sen lisäksi koko porukan johtaja, joka on täynnä intoa oleva, eläkeikää lähestyvä rouva Norjasta. Hän kuuluu niihin, jotka jäävät eläkkeelle vasta, kun on pakko. Eli hakee niin sanotusti maksimiaikaa. Kaikki kunnia siihen taistoon, mutta ainakin tässä kohtaa mietin asiaa vähän toisin, mieluummin minimiaikaa tavoitellaan. Mutta siis pari päivää kuunnellen ja vähän myös kommentoiden kaikenlaisia asioita nykytilasta tiimissä ja sen tulevaisuudesta, peilaten myös siihen, miten muissa maissa vastaavat tiimit suhtautuvat kehityssuuntiin ja tavoitteisiin. Tämä kaikki avasi jotain, aloin tajuamaan pikkuriikkisen sitä, miten ihmisten johtaminen ja ohjaaminen on pitkäjänteistä puuhaa ja vaatii johdonmukaista viestintää, sekä omien tunteiden pidättelyä toisinaan. Mikään muutos ei mene tiimille läpi, jos vetäjä ei usko siihen. Muistuttaa myyntityötä. Ostaisitko myyjältä, joka vähättelee tai arvostelee tuotetta, jota on myymässä. Vaikka samaan aikaan tuputtaminen voi olla vielä pahempaa. Siis aistien ja viestin sovittaminen henkilökohtaiselle tasolle. Jotain tällaista. Siis näyttää siltä, että tämä vuosi tulee olemaan esimiesrooliin kasvamista. Katsotaan, miten ja mihin asiat kehittyy ja jalostuu. Tuntuu, että tiedän ainakin sen, mitä teen seuraavaksi. Haastattelen kokeneempia ja kerään oppia.

Onneksi kotona on kivaa tekemistä, mikä onkin lähes täydellistä vastapainoa. Jos töissä pyörittiin teoriatasolla, niin rakentaminen ja remontointi on käytännönläheistä, mitä enenevissä määrin. Putkimies tuli eilen perjantaina, tuhtasi hetken, vei kupariputeket mennessään ja jätti veskin nurkkaan pienet pätkät putkea ja päähän liittimet. Nyt laatoittajan on helpompi sovittaa laattoja. Myös laattamies oli langan päässä eilen ja hän lupasi palata maanantaina asiaan. Tavoitteena tulla tiistaina iltapäivällä katsastamaan tilanne. Ja muodostaa siitä sitten kokonaiskuvan itselleen. Työmaa on seuraavaksi hänen, niin kauan kunnes seinät on laatoitettu. Sen jälkeen meinaan tehdä kotelon rungon seinäwc:lle. Ja kipsilevyt päälle. Tämän jälkeen putkari asentaa seinäwc:n ja laattamies laatoittaa kotelon. Sekä lopuksi lattian. Noh, kuvia taas, kun tulee jotain valmista pintaa. Nyt adios ja leppoisaa lauantaita.

Sunnuntai 21.1.2024

Lumista sunnuntaita. Näin sitä sopii sanoa, kun katsoo ympäristöä ikkunasta tai menemällä oikein ulos. Lunta piisaa enemmän kuin aikoihin. Maisema on hieno, mutta teiden kunto ei. Vielä kun ilma lauhtuu ja pakastuu uudelleen, saa nähdä mihin kuntoon tiet, varsinkin niin sanotut kakkosluokan tiet menevät. Alkaa olla taas tiekarhuja ikävä. Jo toista talvea peräkkäin. Ei tässä oikein osaa sanoa, että mihin pitää varautua. Noin niin kuin sään takia. Se nyt lienee kuitenkin selvää, että oli erinomaisen huono päätös hankkiutua näistä polanteiden tappajista eroon.

Kävin tuossa aamutuimaan palauttamassa rakennusimurin itsepalveluvuokrapisteeseen. Kun tuo kipsilevyjen katkaiseminen tuo sellaista valkoista jauhetta ja välillä myös vähän suurempia kikkareita, niin tuollaisella vähemmän krantulla imurilla saa pölyiset pinnat siistiksi. Vielä tätä samaa likaa on tiedossa, kun aikanaan rakennetaan seinäwc:lle kotelo. Mutta nyt toistaiseksi kipsilevyhommat on tehty. Joten oli siivouksen paikka. Ja kun tuo työkaluvuokraamo sijaitsee lähellä Hirvensaloa, kävin myös veneellä lapioimassa lunta. Siirtelin veneen sivustoilta lunta kasoihin etupuolelle ja takapuolelle. Kun pressun päälle kerääntyy lunta, tulee suojakeli ja lumi tulee voimalla alas, se pakkautuu niin kovaksi kerrokseksi maahan, että on jäässä pitkälle kevääseen. Veneiden väliin, kun aurinko ei juurikaan paista. Katsotaan nyt sitten, oliko tästä apua. Yritetty on ainakin.

Meidän veskiprojekti on nyt siinä tilanteessa, että omat hommat on suurinpiirtein tehty, tältä erää. Soitin putkarille ja laatoittajalle viikolla. Putkari tulee ensi viikon perjantaina. Katkaisee vanhat vesijohdot ja pistää valmiudet uusille, jotka asennetaan laatoituksen jälkeen. Ja laattamies tulee aloittamaan lattiasta. Hiontaa ja vesieristystä. Lupasin soittaa ensi perjantaina ja sopia aloituspäivän. Sen perään hän alkaa laatottaa seiniä. Ja kun seinät on tehty, tehdään seinäwc:n asennus, sekä kotelon rakennus. Ja lopulta kotelo laatoitetaan. Sen jälkeen teen vielä katon paneloinnin ja kalusteasennukset. Olen kovasti mittaillut asentamieni koolausten paikkoja, jotta saan kalusteet kunnolla puuhun kiinni. Metallikoolauksiin kiinnitän vain, jos on pakko. Ja näiden lisäki vaimo on tasoitellut ja maalannut pohjamaalilla eteisen seiniä. Meillä on toimiva työnjako. Mä teen pohjat ja vaimo pinnat. Molempien työpanos on tärkeä ja lopputulos miellyttää. Vaikka tehdään ammatiksi ihan muita juttuja, on näistä raksahommista tullut enemmän tai vähemmän osa elämää. Ja hyvä niin, saa vähän fyysistä tekemistä sekä päähän muuta ajateltavaa. Siis kaikin puolin ihan mukiin menevä juttu.


Pyöreitä muotoja ja sinistä taivasta - kaunis näky takapihan suuntaan.


Myös veneellä on paljon lunta. Tein kulkutietä. Kunnes alkoi jälleen sataa.


Veski odottaa seuraavia tekijöitä. Eteisessä pohjamaali peittää hyvin levyn sinisen värin.

Tiistai 16.1.2024

Tämän vuoden ensimmäinen kuukausi alkaa olla puolenvälin ylittäneiden joukossa. Kylmissä olosuhteissa on menty ja sitä kautta myös kalliiden sähkönhintojen parissa. Tyyni ja kylmä on näinä päivinä yhtä, kuin kallis sähkö. Ja, jos meillä on uusi ydinvoimala, niin se on jotakuinkin säännöllisen epäsäännöllisesti huollossa. Noh, se sähköstä. Olen jatkanut hikistelyä kotona. Kokeilin oikein sporttikellolla seurata, mitä raksaaminen tarkoittaa kalorien kulutukselle. Nyt parin testiseurannan jälkeen voin sanoa, että aika lailla nopeammin niitä tuhlailee remppaa tekemällä, kuin kävelemällä. Kävellä saa aika taagin, ennen kuin se näkyy kalorikulutuksessa. Eli hyvää keskivaratalolihavuudelle tuo raksailu. Tai sen kurissa pitämiselle. Se kun on miesten vitsaus ja melkeinpä normi nykyään. Enemmän on pyöreitä kuin laihoja. Tosin hyvä keskitaso on ihan hyvä tavoite.

Ensi viikko onkin sitten jo viimeinen tammikuun kokonainen viikko. Ja se tulee olemaan monin tavoin hullu viikko menojen kannalta. Ensin maanantaina on määrä viedä auto huoltoon. Veholta menee bussilla töihin lähes tunti. Ysiltä olen kutsunut tiimin toimistolle. Joten sen mukaan mennään. Tehdään tiimin kanssa yhdessä suunnittelua alkaneen vuoden tavoitteille ja kehitysideoille. Sitten varmaan iltapäivällä bussilla takaisin Veholle. Ja autolla satasia köyhempänä kotiin. Tiistaina vuorossa on esimieskoulutusta Espoossa. Iltapäivällä nokka kohti Turkua ja illalla laivalle. Keskiviikkoaamuna herään Tukholman satamassa ja menen paikalliselle toimistolle. Siellä keskiviikko ja torstai. Torstai-iltana jälleen laivalle Tukholmassa ja perjantaiaamuna Turkuun. Satamasta kotiin etätöihin ja putkimiehen kanssa treffit. Saadaan vanhat vesiputket pois jaloista ja valmiudet uusille sitten laatoituksen jälkeen. Eli ensi viikko menee muissa kuin raksailun merkeissä. Saa nähdä tuleeko kalorit takaisin, kun istuu päivät pitkän palavereissa ja kuuntelee pomon pomon jorinoita.


Meillä oli hetken avo-wc. Näkyi ulos asti. Oli kyllä valoisampi ja ilma kiersi hyvin.

Lauantai 13.1.2024

Huh huh, siinä ensimmäiset sanat juuri nyt. Istun hiestä kostuneissa tamineissa ja odottelen, että vaatteet kuivuu. Tämä on jo toinen kerta tänään. Olen tehnyt kaksi työpätkää. Ensin aamulla, sitten syötiin välillä ja hetki sitten pistin hanskat naulaan tältä päivää. On se vaan pikkuaskareet sisätiloissa sellaisia, että hiki tahtoo tulla. Ja pieni koppi plus katossa risteilevät lämpöputket, niin eipä siinä auta kuin hikoilla sen minkä hikoilee.

Eilen meillä oli paku vuokralla. Vietiin vanha pytty kaatikselle ja käytiin rautakaupoilla. Ensin Starkiin, missä oli määrä olla 3cm paksua villaa. Noh, olihan siellä, mutta kaikki kolme pakettia revenneitä jostain kohtaa. Mutta mitä vielä, kaveri sanoi siinä, että saat ilmaiseksi. No perhana, otanhan mä. Silläkin uhalla, että ovat saaneet vähän kosteutta. Niinpä heitettiin satasen villapaketti pakettiautoon, varastojätkä avasi meille takaportin ja lähdettiin matkoihin lompakkoa vilauttamatta. Kaikenlaista sitä sattuu. Noh, sen jälkeen ajettiin Bauhausiin ja sieltä autoon lastattiin kipsilevyjä, kertopuuta, ruuveja, yms. Ja ei muuta kuin tavarat kotiin ja vuorapaku takaisin lähtöpisteeseen.

Sain tänään ensimmäisen seinän lisäkoolaukset, villat ja levyt vielä päälle. Nyt taustalla on puuta allaskaappia ja peilikaappia varten. Yritin ottaa mittoja sieltä täältä, jotta puut löytyvät aikanaan, laatoituksen jälkeen. Seuraavaksi voin tehdä oviseinälle pienen pätkän. Sen jälkeen pitääkin tyhjentää eteinen ja purkaa pari levyä sieltäkin. Näin olemme päättäneet tehdä. Tulee sitten yhtenäinen levy ulkoseinälle.


Villaa ja puuta. Ja päälle märkätilakipsilevy. Oli levyissä vähän ujuttamista.

Sunnuntai 7.1.2024

Pakkasta pitelee vielä tämän päivän. Ennusteen mukaan tämänkertainen, aika tasaisen tiukka pakkasjakso kokee päättymisen seuraavan vuorokauden aikana. Eipä sillä, että se mitään haittaisi. Kaipa se vähän niin on, että kaikenlainen äärimmäisyys alkaa tökkiä pidemmän päälle. Ei sen kummemmin, mutta tieto paremmasta alkaa kaihertaa mieltä. Tai se kuuluisa mä teen tän sitku -ilmiö. Sitku pakkaset loppuu, ni mä meen rautakauppaan. Tai jotain muuta vastaavaa. Sääliksi käy ulkona työskenteleviä näillä keleillä.

Mulla alkaa olla kalenteri aika täynnä kaikenlaista menoa tuleville viikoille. Töissä on mm. tiedosssa uusiin ihmisiin tutustumista, kun syvennetään yhteistyötä eri yksiköiden kesken. Ison talon ongelma on tunnetusti se, että toinen osasto ei aina tiedä, mitä toinen osasto tekee ja se aiheuttaa monenlaisia haasteita. Pahimmillaan tehdään samoja asioita toisistaan tietämättä, kun voitaisiin yhdistää tiedot ja taidot ja jakaa vastuut järkevällä tavalla. Näinhän se menisi täydellisessä maailmassa. Tällainen toimistoissa tapahtuva työ on monta kertaa puhumista, kirjoittamista, ideointia, näyttämistä ja omien ajatusten jakamista, sekä puolustamista. Konkretia loistaa usein poissaolollaan, eikä päivän lopussa ole aina varma, mitä ihan oikeasti saimmekaan tänään aikaan. Pitää kuitenkin luottaa siihen, että oikeita asioita tehdään ja suunta on kirkas. Joskus auttaa katsoa taakse päin, missä olimme esimerkiksi vuosi sitten. Sitä vasten kun katsoo, saattaa huomata, että asiat ja tavat ovat tosiaan kehittyneet - toivottavasti parempaan suuntaan.

Noh, se noista päivätöistä. Toinen puoli, on jälleen tässä kohtaa elämää, remontti kotona. En osaa oikein sanoa, mikä siinä niin kiehtoo. Mutta mukavaa puuhaa se on. Siinä saa myös suunnitella ja miettiä. Että mitenkähän tuo ja tämä. Mietinnän aiheet liittyvät lähinnä siihen, että miten kipislevyt vaihdetaan niiltä osin, kun putket ovat tulleet eteen. Huone on selkeästi levytetty seinien osalta ennen putkien asentamista. Mun pitää vähän soveltaa, kun joka paikkaan ei pääse. Ja toinen asia on ulkoseinä. Se on levytetty taas ihan ensin. Eli siellä kulkee oma jako, eikä levyjen saumat osu sopivasti veskin sisälle. Olen tässä miettinyt, että pitääkö eteisen seinää purkaa myös, jotta saan uuden ehjän levyn ulkoseinälle. Kolmas asia on nuo koolaukset kalusteille. Tulee kotelo seinä-wc:lle ja kiinnitystuet allaskaapille. Myös patterit vaativat lautaa levyn taakse. Keskiviikkona tulee valvoja käymään. Katsotaan mitä hän tuumaa ja tuleeko hyviä pointteja. Ainakin puhelimessa vaikutti kummallisen mukavalta, kun usein nämä valvojat ovat vähän sellaisia pilkun viilaajia.


Kipsipölyn määrä on laskusuunnassa. Vasemalla ylhäällä eteisen puolelle menevä levy.


Patteri irti ja seinä pois taustalta. Nyt se seisoo väliaikaisella alustalla.

Keskiviikko 3.1.2024

Tammikuu ja vuosi 2024 alkoi näyttävän ilotulituksen saattelemana. Oltiin katsomassa sitä Aurajoen rannalla. Kohdassa, missä oli satoja tai tuhansia muitakin. Ilma oli kylmä, päällä oli kolme puseroa, sekä tietysti paksuin omistamani takki, kaulaliina, pipo ja niin edelleen. Kyllä siellä pärjäsi. Ja kun vielä käveltiin kotiin, antaa sekin vähän lämpöä kehoon. Pysähdyttiin mennen tullen Semafoori-nimisessä kortteliravintolassa. Puutalon alakerrassa. Se on sopivasti kävelyreitin varrella. Ja siellä on sellainen kotoisa, ehkä vähän nahju, mutta kuitenkin mukava tunnelma. Ja siitä sitten kotia ja nukkumaan. Näin huipentui Turun keskustassa vuosi 2023. Oltiin yhdessä Reetan, Jussin ja vaimon kanssa. Neljästään ja oli kiva rupatella pitästä aikaa niitä näitä.

Nyt, kun kolme päivää on takana, alkaa pikkuhiljaa arki palata rutiineineen päivineen. Töitä arkisin, vähän purkuhommia työpäivän perään ja sitten ilta telkkua. Ja nukkumaan. Suurinpiirtein noin. Näin tuossa eilen seinänaapurin pihalla ja kysyin, onko hän kuullut remppaääniä. Tulee paukuteltua välillä noita laattoja sen verran hartaasti, että oletin sen kuuluvan hyvinkin. Mies kuitenkin siihen, että ei hän ole mitään kuullut. Lisäsi tosin perään, että kuulo on hieman huono. Mutta ei vaimokaan ole mitään sanonut, joten mietin siinä, että ehkä sitä kehtaa sitten pakutella vähän piempäänkin kerrallaan. Seinät alkaa olla aika pitkällä. Vesipatteri on pieni pähkinä, kun sen takana on myös laattoja. Ja kun on näin pirun kylmä, ei sitä tohdi ottaa pois käytöstä. Ajattelin tehdä kaiken muun ensin ja palata siihen kohtaa lopuksi. Eli vielä muutama iltapäivä ja luulen, että kaikki seinät, sekä katto on revitty alas. Ja sen jälkeen voi suunnitella mihin tulee lisäkoolauksia, sekä käydä rautakaupassa ostoksilla. Mutta päivä kerrallaan, niin hyvä tulee.


Ulkoseinässä on muovi, joten pientä tarkkuutta edellytetään.