Illaksi Alpeille. Tällainen suunnitelma tänään. Matkan on määrä alkaa parin tunnin päästä. Katsoin tuossa juuri sääennustetta kohteeseen ja hyvältä näyttää. Niin kuin kuuluukin. Tai niin laulussa sanotaan. Huomiseksi ja maanantaiksi on luvassa aurinkoisia pakkaspäiviä. Tuuli on jonkin verran reippaampi maanantaina, joten saa nähdä vaikuttaako se johonkin. Mutta siis arskalasit on hyvä lisävaruste, kun parkkeeraa itsensä lounaalle vuoristomaisemaan. Wouw!
Saunottiin eilen toista kertaa omassa kerrostalosaunassa. Tutkailin siinä istuskellessa nurkkia ja lautojen päitä. Kyllä se hyvältä näyttää, kun laittaa pientä armoa peliin. Jotenkin tuntuu, että siitä tuli jopa onnistuneempi kuin omakotitalon saunasta aikoinaan. Tai siltä se ainakin nyt tuntuu. Pieni huonehan se on ja niin oli myös talossa aikanaan. Ei siihen niin monta vaihtoehtoa taida olla tarjolla. Nyt on kiva, kun saunan voi jälleen napsasta päälle, kun siltä tuntuu. Puoli tuntia tai kolme varttia ja lämpötila kipuaa seitsemäänkymmeneen. Siitä on hyvä aloittaa. Kiuas on tarpeeki jämäkkä ja rauhallinen. Siis summa summarum: hyvä siitä tuli.
Ei kaikkea saa kuvaan, eikä nojaa oikein näe tässä valossa. Mut mitä välii.
Me käytiin eilen ensi kertaa omassa saunassa sitten putkirempan alun. Siis noin puoli vuotta elettiin ilman omaa saunaa. Suunniteltiin ja rakennettiin vaan. Käytiin ostamassa puutavaraa sun muuta. Ja löydettiin parin viime viikon aikana myös uudistettu yhtiön sauna. Sekin oli hyvä kokemus. Tuhti kiuas, iso tila, korkeat lauteet ja hyvät löylyt. Mutta kyllä oma silti on oma. Ja tulihan siitä hieno. Onnistunut. Olen iloinen siitä. Vielä parin listan liimausta, jakkara ja rahi puuttuvat. Eli se on noin 90% valmis. Saunominen kuitenkin onnistuu jo ja kyllähän siitä nautti. Kiuas on hitaasti lämpöä luovuttava, mutta halutessa se antaa kunnon potkun. Huone lämpeni +70 asteeseen noin puolessa tunnissa. Ei sitä näköjään tarvi paljoa ennakkoon käynnistellä ja toisaalta tunnin aikana ehtii jo nauttia pitkistä löylyistä, avot. Kyllä suomalainen tietää ja ymmärtää, mitä sauna ihmiselle tekee ja merkitsee.
Saunomisesta matkustamiseen. Nyt kun elämä on mennyt pitkälti siihen, että kotona tulee vietettyä enemmän ja enemmän aikaa, on erityisen kiva aika-ajoin lähteä jonnekin. Tämä keski-ikäistyminen tai oikeastaan ehkä enemmän se kohta, kun lapset poistuvat taloudesta, niin siitä alkaa sellainen seesteinen ja rauhassa etenevä vaihe. Siis kotona. Nurkissa häärii enää vain kaksi. Kun parhaimmillaan meilläkin oli viisi henkeä, kuka minnekin menossa. Siitä on enää muistoja vain. Täytyy sanoa, että pidän kyllä rauhasta ja rauhallisuudesta. Se kait sopii mun luonteelle paremmin, kuin se, missä aina jollakin on jotain asiaa, mikä pitää ehdottomasti kertoa kaikille. Saattaa olla tosin niinkin, että tähänkin kyllästyy jossain vaiheessa. Mutta oli niin tai näin, matkustaminen lähelle tai kauas, tuo mukavaa vaihtelua. Tällä kertaa matkamme määränpää on Italian Cervinia, laskettelukeskus Alpeilla, missä kyläkin sijaitsee yli kahden kilometrin korkeudessa merenpinnasta. Mm. FIS on määrittänyt rajat, missä maailmancupin hiihtokisoja voidaan järjesteää niin, että raja kulkee 1,5 km kohdalla. Eli me tullaan elelemään hetki ohuemmassa ilmassa, kuin hiiihtokisat koskaan, todellisella korkean paikan leirillä. Viikko ohuessa ilmassa, saa nähdä muistaako sitä ihmetellä siellä, jos väsy tulee helpommin, vai onko se tällaiselle tavalliselle tallaajalle enempikin niin, että kun näkee hienot maisemat ja priimakunnossa olevat baanat edessä, ei siinä tule pieneen mieleenkään, miten sen väsymisen kanssa menee. Se on täysin toissijaista. Ja jotenkin tuntuu muutenkin, että paljon enemmän virtaa riittää silloin, kun on jotain kivaa ja mielenkiintoista puuhaa. Silloin ei ehdi tai muista väsyä. Siis - kohti snoukkamiesten ja -naisten taivasta!
Oltiin eilen Jarnon ja Eeliksen kanssa katsomassa jääkiekkoa Turkuhallissa.
Ja saunottiin kans, vielä pari juttua, mutta saunaan pääsee jo.
Jalat poikki. Siis väsyneet. Padel-ottelu keskiviikkoporukassa alkaa olla sen verran tasokkaita, että sitä huomaa puuskuttavansa vartin pelin jälkeen. Peli on kuitenkin sen verran katkoja täynnä, että sitä jaksaa koko 1,5h pelata, vaikkakin pahimmat pallot jäävät hakematta tai yrittämättä edes, kun ei vain enää jaksa. Joten sitä on sitten pelin jälkeisen illan vähän niin kuin reporankana. Sohva miellyttää. On hyvä palautua kunnolla.
Meillä on töissä tällainen fifty-sixty ajatus siitä, miten paljon pitäisi olla toimistolla paikalla ja miten paljon etätöissä. Nyt muutama viimeisin viikko on mennyt niin, että tiistaista torstaihin on riittänyt sellaista ohjelmaa, että on tullut mentyä toimistolle. Tuossa hetki sitten väsyneenä kotitossuilla tallustaessa tokaisin vaimolle, että olisipa huomenna etäpäivä. Mutta eipä olekaan, lähdemme jälleen kävellen kohti toimistoa pimeään aamuun, siinä vähän yli seitsemän.
Perjantaina on määrä kiikuttaa meidän auto huoltoon. Täytin tiedot nettilomakkeeseen ja sen jälkeen ruudulle ilmeistyi huolto-ohjelman mukainen suunnitelma, mikä pitää sisällään mm. jarrunesteiden vaihtamisen. Ollaan kohdassa 5v tai 125 000 km. Meillä on tuo 5 vuotta, eikä lähelläkään tuollaisia kilometrejä. Noh, joka tapauksessa jarruneste on reseptillä ja se työ maksaa hunajaa. Jos huollon normiaskareet oli arviolta muutaman satasen, niin tämä nesteenvaihto oli kaksi kertaa sen. Yhteensä siis melkeinpä tuhat euroa. Huh huh. Ei sarokkaan puutavaralaskukaan tunnu enää missään. Tämä huolto-ohjelmien seuraaminen tulee kalliiksi. Pitää vaan jaksaa uskoa siihen, että seuraamatta jättäminen tulee vieläkin kalliimmaksi.
Sirkelöinnin välipäivinä oli hyvä liimata ja antaa kuivua. Vinkat on kyllä oiva apu.
Lähes jo perinteeksi muodostunut saunanrakennuspäivitys. Näitä päivityksiä riittää vielä muutamaksi viikoksi. Sen verran siinä riittää tekemistä. Ja kun esimerkiksi sunnuntaisin en tohdi päräyttää sirkeliä käyntiin, niin homma etenee päivän siellä, toisen täällä. Mutta hiljaa hyvä tulee. Ja sain kuitenkin eilen sahattu alalauteen laudat ja kiinnittelin ensimmäiset toisiinsa. Alhaalta päin yhteen, jotta saa sitten nostettu pois sijoiltaan pesun ajaksi. Tai korjauksen ajaksi. Seuraavana vuorossa onkin sellainen lauta, mistä joutuu sahaamaan palan pois, kun se ei sovi suoraan kulmakohtaan. Sirkelöintiä, siis halkaisusirkelöintiä jälleen tiedossa. Pitää samalla halkaista yksi lista. Jotta saan oven viimeisteltyä. Mutta pakko sanoa, että kuviosahalla, tai toiset sanoo sätkyllä, onnistui hienosti lautojen päiden pyöristykset kiukaan lähellä. Tein paperista muotin. Piirsin lautaan viivan. Kiinnitin laudan saunajakkaraan vinkoilla ja sahasin kaksin käsin. Se toi sopivasti lisää vakautta. Puhaltelin yhtä soittoa purua pois viivan päältä ja ajelin rauhallisesti. Tulos kelpaa meille. Siis se on siinä.
Siinä on kuusi ensimmäistä. Ja kiuas kierretty. Valaisinkin on jo.
Vuokrattiin paku, haettiin tori.fi:stä löytynyt vitriini Nousiaisista, tuotiin se kotiin ja vietiin vielä pari vanhaa patteria, kuormalava ja muuta krääsää topinojalle. Kaikki tämä työpäivän perään. Ja siitä erikoisen työpäivän, että vietin siitä osan Espoossa. Menin junalla ja palasin muutamaa tuntia myöhemmin. Se oli todellinen pikavisiitti ja syy oli siinä, että muistin tämän työmatkan siinä kohtaa, kun olin painanut enteriä pakuvuokrauksen vahvistamiseksi. Tuli ns. tuplavaraus. Onneksi VR järjesti paikan aikaisemmasta junasta. Eikä Espoon pään herratkaan olleet pahoillaan, vaikka jouduin lähtemään niin nopeasti.
Noh, nyt kyllä ramasee. Voisi vetäytyä sohvalle töllön ääreen. Sieltä tulee vuoden urheilijan valinta tänään. Saa nähdä kenet valitsevat, oli niin monta hyvää ehdokasta. Kun niitä tuossa tuli telkusta, ei tahtonut millään muistaa enää, että ne kaikki tapahtuivat tosiaan vuoden 2022 aikana. Niin paljon kaikkea rauhallisen ja hiljaisen korona-ajan jälkeen. Kyllä sitä joitain asioita jää jopa kaipaamaan siitä. Se oli niin erilaista, vaikka pääosin tylsää olikin.
Huomenna kolmas padeltunti viikkoon. Ja kolmas porukka. Kiva mennä taas ja perjantaina varsinkin, kun se on sellainen viikonlopun aloitus reippaillen. Ja jos vaikka saadaan yhtiön sauna siihen perään, niin nautinto maksimoituu. Oltiin siellä viikko sitten, se on myös rempattu putkirempan aikana ja siitä jäi hyvä maku. Nyt kun omaan ei vielä pääse, niin on kuitenkin hyvä vaihtoehto. Tosin vaatii sen, ettei ole kaikki hetket jo varattu. Saa nähdä kuinka meiän käy, mutta kiva kun on perjantai edessä. Kohti viikonloppua tässä taas mennään.
Ensimmäiset pintamateriaalit, haapaa reunoihin. Eikä oikein muita kuvia nyt oo tullu otettua.
Pitkä viikonloppu vetää tällä erää viimeisiään. Kumma kyllä pitkältä tämä on tuntunut. Ehkä osin siksi, että joulu ja uusivuosi menee vähän tohinassa ja kun viime vuonna oli minimimäärä arkipyhiä, tuntui, että sellaista joutenoloaikaa ei oikein ollutkaan. Kunnes nyt sitten loppiaisen aikaan, kun on vähemmän ennakkoon suunniteltua ohjelmaa. Kiva siis näin.
Katselin tuossa Tour de Ski:n päätöskisaa. Kipuavat murtsikkasuksilla laskettelurinnettä ylös. Naisten kisa oli jänittävä ja hieno suomalaisittain, sekä dramaattinen lopusta, kun kiertueen voittaja tuupertui maaliviivan jälkeen ja jäi siihen useaksi hetkeksi. Tuli mieleen viime kesän EM-jalkapallo -ottelu ja siellä tapahtunut draama Suomen ja Tanskan välisessä ottelussa. Onhan näitä tapahtunut aiemminkin, onneksi harvoin kuitenkin. Muistuu mieleen formula 1 ja Senna. Taitaa kuulua niihin muistoihin, mitkä eivät niin vain unohdukaan. Siinä on kuitenkin muutama hetki aikaa miettiä kaikkea, kun lakana lasketaan eteen ja lääkärit tekevät parhaansa. Noh, onneksi tämänkertainen päättyi siihen, että urheilija virkosi ja pääsee vielä kenties juhlimaan Tour De Skin voittoa. Miesten osalta valopilkku viimeisen kisan osalta oli ranskalainen, joka otti ronssia. Muuten mitalit menikin Norjaan.
Lunta satelee ulkona ja talvi näyttää jatkuvan. On sikäli hienoa, että täällä eteläisessä Suomessakin on kaksi viimeistä vuotta menty lumen tai jään peittämällä ympäristöllä. Fillari on pysytellyt pyöräkellarissa. On tullut käveltyä, ja panostin jopa talvikenkiinkin. On paksumpaa pohjaa ja enempi karvaista sisusta. Mitä niillä nyt on ensimmäiset kilometrit taablannut, niin hyvin on mennyt. Epätasainen jäätynyt katukäytävä menee melko leppoisalla askeleella. Ja tuollainen paksu pohja tekee askelluksesta vähän leppoisampaa noin muutenkin. Saapas on sellainen harvan askeleen kenkä ja sillä mennään rauhassa. Näin se vaan menee, ainakin mun kohdalla.
Ulkona lunta, sisällä purua, hienon hienoa.
Kiuas konepelti auki. On se vaan lähestynyt piirun verran tietokonetta kiuaskin.
Alalauteen runko alkaa olla paria tukijalkaa vaille valmis. Huomenna ostamaan lautoja.
Jaahans. Loppiainen. Aika lailla tuntematon tarina tälle päivälle, mutta kivaa se on niin kauan, kun pysyy vapaapäivänä. Ei tartte mennä töihin. Saa vaikka mennä käymään kaupungilla ostoksilla keskellä päivää tai nukkua vähän pidempään. On aika kiva, kun aika-ajoin saa ottaa iisisti ja vältellä arkea muistuttavia kuvioita. Yksi niistä kivoista asioista työpäiviin liittyen on töihin kävely. Kävelin tänään reippaassa pakkaskelissä. Ensin aamulla pimeässä töihin ja sitten iltapäivällä juuri auringonlaskun perään takaisin kotiin. Iltapäivällä oli valoisaa, aamulla aika pimeää. Maa oli jäinen ja viiltävä tuuli tavoitteli välillä poskipäitä. Kävelyssä on myös se hyvä puoli, että välillä voi pistää vauhtia tai valita reitille mahdollisesti ylämäkiä, niin saa lämpöä kehoon. Jos olisi vaikka fillarilla liikkeellä, samanlaista lämmitystä olisi astetta haasteellisempi saavuttaa.
Kävin pitkästä aikaa parina iltana pelaamssa padelia. Ja olen onneksi päässyt jälleen vähän takaisin siihen, mitä olin ennen breikkiä Espanjassa viime syksynä. Se oli lopulta aika kummallinen tilanne, kun havaihduin siihen, että henkinen puoli veti osittain pelin vaikeaksi tauon jälkeen. Toiset olivat pelanneet samaan aikaan ja itse vain ottanut iisiä biitsillä. Mutta nyt sitä alkaa pikkuhiljaa onnistua jälleen itsekin ja se jos mikä, antaa uskoa ja potkua pelaamiseen. Näin sattumalta kentän laidalla kaverin, jonka kanssa käytiin pelaamassa vielä vuosi sitten. Sitten se ryhmä sammui ja mä pääsin mukaan uuteen. Nyt on tarkoitus elvyyttää vanhaa ryhmää ja katsoa jospa saisi vähän erilaista peliä ja vaihtelua. Ja on myös kiva nähdä kavereita, joihin ehti tutustua viime vuonna. Siis peliä eri porukoissa.
Loppuun vielä lyhyesti. Saunan rakentaminen etenee. Ikkuna-aukko ja oviaukko ovat lähes valmiit. Alalauteen runko alkaa myös muodostua. Siitä lisää kuvissa. Nyt hyvää pyhää ja moro!
Puulista, ohut, kiero ja käyrä, saa pistää monta pönkää ja puristinta, että pysyy aloillaan.
Runko alkaa muodostua ja tila ahtautua entisestään. Kiuas pääsi lepoon, kun pohjan kautta viedään kaapelit.
Oli siinäkin sovittamista, mutta hyvin se aukeaa ja menee kiinni. Viimeistelylistat odottaa asentajaa.
Valoa, sitten joskus, valkoisesta ikkunasta. :)
Vuoden 2023 ensimmäinen päivä koittaa kirkkaana täällä Luolavuoressa. Kellon ollessa vähän vaille yksitoista näen sinisen taivaan pilkottavan. Tästä lähtee uusi vuosi ja uudet kujeet. Mulla on ensimmäinen tavoitekin tälle vuodelle. Nimittäin päästä omaan saunaan. Ja sen soisi vielä tapahtuvan tammikuussa. Lähdetään 27. päivä Italiaan lumilautailemaan. Jospa siis sitä ennen olisi päästy testaamaan, miltä se löyly maistuu omassa, uudenkarheassa saunassa ja uuden kiukaan lämmössä. Loppuvuosi onkin sitten avoimempi, antaa ajan näyttää mitä kaikkea siihen tulee mahtumaan. Siis, huomenna töihin ja kohti uusia kokemuksia! :)