Tänään on jälleen se päivä, kun työviikko vaihtuu viikonlopuksi. Ja aurinkoinen sää hellii, sikäli kun ulos pääsee päivällä. Käytiin etätyön lomassa fillareilla länskärin kotipitsassa. Ollaan jonkun tasoisia vakiokävijöitä, kun yrittäjä tunnistaa meidät. Tietää, että halutaan yksi pitsa puoliksi lautaselle ja toinen samanlainen mukaan kotiin. Näin kahdesta pitsasta riittää kahteen otteseen. Mutta siis silloin lounasaikaan oli kiva ilma pyöräillä. Tuuli oli viileä, mutta aurinko lämmin. Siinä sitten kilpailivat. Ja nyt kun työt on tehty, voi taas ottaa iisisti ja keskittyä muhin asioihin. Tapetilla on ainakin tuo veneen lämmitin. Olen käytynyt telakalla pariin otteeseen valmistelemassa muutoksia. Itse lämmitin on helppo vaihtaa. Putkia irti ja kone ilmaan. Mutta sitten, kun alkaa päivittää, pitää vaihtaa myös polttoainepumppu, putket sille, sähköjohdot, säädin ja pakoputki. Ja kun siihen lisää veneen ahtaat tilat, alkaa hommasta paisua suuri, kuin pullataikina peiton alla konsanaan.
Ajelin tänään kohtuullisessa ruuhkassa hirvensaloon telakalle. Alku meni liikenteen osalta ok, mutta kun pääsin Vakka-Suomentien päähän, alkoi jonossa ajelu. Se antoi hieman periksi ensimmäisen kerran Stålarminkadun koittaessa ja loppu meni paria punaisiin toppaamista lukuunottamatta ihan mukavasti. On se tuon hiljaisen viljasen kanssa ajelu vaan melko mukavaa. Se hiljaisuus tekee siitä mukavaa. Ja kun se etenee pehmeästi, niin siinä pääsee ihan nauttimaan. Vielä toistaiseksi ainakin tuntuu siltä, että ajelusta nauttii jotenkin enemmän. Ja sähköä on mennyt akusta sellaiset 30% ensimmäisen viikon aikana. Eli näillä tiedoin ajetaan vielä toinen viikko ennen latausta. Jossei mittari sitten mene ja kiihdytä laukkaa, kun varaus alkaa olla alhaalla. Näitäkin esimerkkejä on markkinoilla ollut.
Sain jälleen vähän edistymään lämppärin vaihtoprojektia. Purin väliseiniä veneen ruuman ja niin sanotun teknisen tilan välistä. Tilassa on polttoainesäiliö, lämminvesivaraaja, sekä putkia ristiin rastiin. Tila on myös ahdas, mutta irroittamalla muutama este tieltä uskon pääseväni käsiksi mm. vanhaan polttoainepumppuun. Kun se on vaihdettu, pitää selvittää, missä sähköjohdot kulkee. Eli myös ne pitäisi vaihtaa uusiin. Ehkä sitä viikonloopuna saa jälleen hommaa piirun verran eteenpäin. Kun tänään kahdotin ruuvimeisselin vaihtopään jonnekin veneen syövereihin, kävin motonetista ostamassa kahta kokoa kunnolliset ristipäämeisselit. Josko niillä pääsisi huomenna ruuvaamaan tarvittavat esteet pois edestä.
Vielä veneen vesillelaskuun on aikaa. Vaikka seuran rannassa oli tänään ensimmäinen vene vesillä. Me edetään näillä näkymin omalla tahdilla ja sitten, kun homma alkaa näyttää valmiilta, tilataan vesillelasku. Todennäköisesti se menee huhtikuun puolelle reilusti. Mutta niin kuin olen ennenkin sanonut, myös aika telakalla on mieleen. Se on aina sitä ruumiillista työtä ja kivaa ulkona oloa. Siellä myös tapaa muita seuralaisia, toisten kanssa juttu luistaa paremmin, toisten kanssa ei niinkään. Yhtä kaikki, kevättä mennään, päivä kerrallaan.
Puhelimen saa ahtaisiin paikkoihin ja vielä kuvan otettu. Aika paljon putkia.
Pari sanaa autoista. Tuli tuosta menneestä perjantaista oikein autopäivä. Saatiin käyttöön uusi auto ja luovutettiin myös vanha auto saman päivän aikana. Pikkumersu oli meillä aika tarkkaan seitsemän vuotta. Uutena ostetiin alkuvuonna 2018. Suomi 100v auto, uudenkaupungin tekosia. Viime perjantaina tämä tuttavuus tuli päätökseen, kun auto myytiin. Oli muuten hyvä tämä autovex -nettipalvelu. Meni helposti ja nopeasti kaupaksi, autoliikkeelle ja hinta oli jopa odotettua hieman parempi. Ei siis nokalla koputtamista. Perjantaina meille luovutettiin myös uusi auto. Tällä kertaa emme ostaneet autoa vaan vuokrasimme. Yhtä kaikki, auto oli niin sanottu "pakasta vedetty". Pellit kiiltää ja sisäpinnat on vailla sormenjälkiä, kivenmurusia ja pölyä. Autohan on yksi nopeimmin likaantuvista kapistuksista, mitä ihminen omistaa. Sää nähdä miten kauan tällä kertaa säilyy "uutena" ja toisaalta kuinka usein sitä tulee pestyä, kun ei ole edes oma. Kaksi vuotta auto on meidän hallinnassa. Sen jälkeen se palautetaan ja sopimus päättyy.
Tämä uusi peli on nyt sitten sähköauto. Niin sanottu pyörillä kulkeva tietokone. Melkoinen muutos on tapahtunut autoissa seitsemän vuoden aikana. Ja taitaa olla juuri sähköautot, mihin on tullut kaikkea sähköllä toimivaa härpäkettä. On sensoria ja kameraa. Penkki liikkuu sähköllä, samoin peilit. Onhan näitä ominaisuuksia ollut bensa-autoissakin toki, mutta ei niissä, mitä olen itse omistanut. Ja nettiyhteys löytyy, kartat, musiikit, googlen play kauppa autossa. Ja sitten näitä asetuksia, kuten tietokoneissa tai puhelimissa. Ja jokainen kuski, tai avain oikeastaan, tunnistetaan ja asetuket peilejä ja penkkejä myöden säätyy automaattisesti. Jos on kovin erikokoisia kuskeja perheessä, ei tarvitse joka kerta säätää, kunhan avaa oven ja istahtaa kuskin penkille. Ajokokemusta on vielä vähänlaisesti. Joten siitä ehkä sitten myöhemmin. Toki heti voi pari sanaa sanoa siitä kuinka hiljainen se on ja tuntuu suuremmalta ja vakaammalta kuin edellinen. Eleganssia menoa, paljolti perintöä volvoista. Kaksi vuotta, siinä ajassa autosta ehtii tulla oma ja sen oppii tuntemaan. Ja sitten jossain kohtaa siitä tulee jälleen arkinen kapistus, millä lopulta mennään paikasta toiseen. Mutta ehkä vähän tyylikkäämmin, kuin aiemmin.
Polestar uutena ja putipuhtaana, luovutus parhaillaan käsillä.
Borta bra men hemma bäst. Tai muualla hyvä, mutta kotona paras. Tällainen perin tuttu ajatus monelle alkoi vallata mieltä eilen illalla. Kyllä koti on jotain, mitä on vaikea korvata. Pisin aika toistaiseksi meille on ollut kuukausi poissa. Silloin sitä viettikin elämää vaimon kanssa kaksin ja kuin kotona eläen. Se oli lähellä normaalia elämää eri ympäristössä. Hotellihuone tai jaettu huoneisto hotellissa on aina kompromissi, vaikka tällä kertaa sekin meni kuin ajatus. Ei yhden yhtä tilannetta, missä olisi toivonut olevansa vain kaksin. Siitä pointsit isälle ja pojalle, meidän arvoisalle matkakumppanikaksikolle. Joviaali meininki ja pitkään on tunnettu. Niinpä siinä mietittiin, että tämä ei näillä näkymin jää tähän.
Ilmasto se vaan tekee nousuja ja laskuja. Nopeita muutoksia ja ennätyksiä tilastoihin. Lämpötilat hutelivat pitkälle plussan puolelle useina päivinä. Taisi olla kolme vuorokautta niin, ettei pakkasta ollut edes yöllä. Se teki rinteet pehmoiseksi. Luisto oli kehnoa ja vesilammikoita syntyi kylään ja hissien ala-asemille. Oli sellainen fiilis, kuin oltaisiin jossain huhtikuun lopussa, vappu pian tulossa. Aurinko paistoi vielä kaupan päälle, kuin alleviivaten lämmintä terassikeliä. Keskus jäi tältä osin kokematta parahin puolin. Rinteitä oli mukavasti ja siirtymäreittejä eri alueiden välillä. Myös tuolihissejä, sekä rinneravintoloita, joten kaikki oli siltä osin kunnossa. Porukkaa oli tiettyinä päivinä todella paljon ja se tuntui täyttävän parhaita rinteitä niin, että laskeminen oli varovaista. Osa kyllä suhahti ohi sitä tahtia, että heikompaa hirvitti. Enpä tiedä millaista olisi ollut, jos luonnonlunta olisi ollut enemmän ja pakkasöitä, mutta se jääköön seuraavien kertojen selvitettäväksi.
Nyt keskitytään jälleen töihin ja arkeen. Pitää tienata taas välillä. Kyllä nuo lomat ja varsinkin hiihtokeskus Norjassa on omiaan viemään euroja. Kaikki maksaa vähän enemmän ja kun ne laskee yhteen, se alkaa tuntua. Toisaalta meidän kesälomasuunnitelmat nojaavat jälleen kovasti veneilyyn ja se on melkoisen huokea tapa viettää lomaa. Tai no, kunhan ei laske veneeseen, sen varaosiin ja huoltoihin meneviä euroja. Kaikkiaan välillä on kiva mennä ja matkustaa. Mutta kun sitä tekee, alkaa kaivata jälleen tavallista arkea. Niinpä lomamuki on nyt täynnä. Lähdetään täyttämään arkimukia ja yritetään saada ne tasapainoon kesälomaan mennessä.
Porukka kuvaajaa lukuunottamatta kuvassa.
Tuuli puhalteli välillä navakasti, painelin huppu päässä mäkeen.
Aurinko sulatti jo lumet puista. Rinteet olivat kuitenkin kunnossa.
Kiiltoa tulee, kun tykkilumi ja sulanut lumi peilaa valoa.
Aurinkoa tuli paistateltu.
Vuoristo muistuttaa enemmän tuntureita, kuin korkeita vuoria. Maisema oli kuitenkin hieno.
Paluumatkalla päästiin kyläilemään matkakumppanin siskon luona Tukholmassa. Upea näkymä.
Ja mese oli parkissa takanurkassa, viimeistä kertaa meidän matkassa. Hyvin pelitti loppuun asti.
Sehän on jälleen viikko siinä kohtaa, että työt saa lopettaa. Ja meidän kohdalla tässä viikon lopussa on sellainen erikoisuus, että huomenna lähtee liikkeelle seikkailu Pohjoismaihin. Ensin laivalla naapurimme Ruotsin kamaralle. Eikä siinä, normaali laivamatka on monille risteily, mutta tällä kertaa meillä on auto mukana ja jäädään aamutuimaan ulos laivasta. Sitten Tukholmaan ja siitä ulos autolla. Onneksi on sunnuntai ja kello 6.30 paikallista aikaa. Joten oletan siitä selvittävän melkoisen iisisti. Ja sitten ajellaan tuollainen vajaa 500km, minkä jälkeen ollaan perillä Trysil-nimisessä hiihtokeskuksessa Norjassa. Eli vaihdetaan tässä kaksi kertaa maarajaa, mutta passia ei taideta paljoa kysellä. On hineoa elää tällaisessa maailman kolkassa, missä naapurien välillä on edelleen luottamusta.
Tuli tässä tänään juteltu lapsuuden kaveri Jarnon kanssa. Meillä on tulossa luokkakokous huhtikuussa. Aihetta ajatellen on perustettu WhatsApp-ryhmä, mikä aktivoitui tänään hetkellisesti. Paikka on nyt varattu ja päivämäärä lyöty lukkoon. Se tulee olemaan samana päivänä, kun meillä on täällä kotipihalla talkoot. Eli ensin työt, sitten huvi. Meidän on määrä kokoontua vuokrattuun tilaan kupittaan sittarin läheisyyteen. Mennään seudulle, missä ehdin kaksi vuotta asua. Silloin tuli kävelty sittariin ja takaisin. No nytkin tulee, mutta eri sittariin. Mutta kiva nähdä pitkästä aikaa vanhoja luokkakavereita. Vaikka meillä on noita ollut ennenkin, on viimeisestä jälleen useampi vuosi aikaa. Ja kun kevät tässä etenee, tai pääsee kunnolla vauhtiin, alkaa kaikenlaista tekemistä ja menemistä olla taas paljon. Mutta nyt pidemmittä löpinöittä lomalle lomps.
Meillä oli tuossa viikolla yhtiökokous ja sain sieltä tehtävän selvittää sähköauton latausmahdollisuuksia taloyhtiölle. Meillä kun on kahdeksan asuntoa ja saman verran autokatoksessa paikkoja ja siellä on tällä hetkellä lämmitystä varten kelloilla varustetut sähköpistokkeet. Kaapelointi on siis olemassa. Ja mikäli aloitetaan homma, niin sanotusti pienimmän muutoksen mukaan, kyseeseen tulee hidaslataus. Markkinoilla on lähes samannäköisiä lukollisia laatikoita, missä luukku aukeaa ylös ja sisältä löytyy pistorasiat. Näissä latausasemaksi luettavissa laitteissa on pitkäaikaiseen lataukseen sopivat sisuskalut, vikavirtasuoja ja käyttömittari. Niinpä saadaan myös laskutettu käytön mukaan. Eli ulkoa päin muutos olisi pieni ja edelleen lohkolämppärimahdollisuus turvattu. Tämä vaihtoehto toimii myös siinä tilanteessa hyvin, että murros sähköautoihin kestää. Joten, jos nuukaillaan, mutta lähdetään silti mukaan tähän sähköautohumppaan, tässä on se vaihtoehto.
Olen tässä venemessujen jälkeen selvitellyt veneen lämmittimen uusintaa. Meidän nykyinen yskähtelevä laite on 12 vuotta vanha. Käyttöä olemattoman vähän ensimmäiaten vuosien aikana. Meidän aikana käytetty enemmän, muttei oikein koskaan olla oltu luottavaisia sen suhteen. Se on käynyt huollossa parikin kertaa, mutta aina sama homma. Sammuilee omiin nimiin, käynnistysvaikeuksia ja nämä jos jokin, murentaa luottamusta laitetta kohtaan. Niinpä tulin siihen tulokseen, että ainoa vaihtoehto taitaa olla uusia koko laite. Ja jos on sähköautojen lataukseen on paljon vaihtoehtoja, niin on myös diesel-lämppäreitä. Uusia merkkejä on tullut, kuin sieniä sateella. Osa on kiinalaisia kopioita ja ne maksavat kymmenesosan siitä, mitä perinteiset merkit. Sitten on itäeurooppalaisia, mitkä maksavat puolet merkkituotteista. Olen päätymässä siihen, että puolet halvempi on meidän seuraava valinta. Jos ennen oli Eperspächer, niin seuraava on näillä näkymin Autoterm. Nimensä vaihtanut itänaapurissa aikanaan valmistettu laite. Pitkän linjan merkki kuitenkin ja myydään useissa Suomalaisissa vene-/karavaanari -kaupassa. Samoja lämppäreitä käytetään myös esim. pakettiautoissa. Hieron pääkaupunkiseutulaisen yrittäjän kanssa kauppaa laitteesta ja siihen liittyvistä tarvikkeista. Jos kauppa käy, menen säiden lämmittyä telakalle lämppärin asennuspuuhiin.
Vielä yksi työviikko ja sitten lomille lomps. Pitkästä aikaan juu. Lähdetään katsomaan Norjalaisia maisemia vuoristoiseen kylään. Sääennusteta olen tässä vähän tiiraillut, lunnollisesti. Pilvistä on näillä näkymin tiedossa, ainakin alkupäiville. Toivotaan, että nähdään vähän aurinkoakin. Parasta laskusäätä on aurinkoinen sää ja luminen maisema. Silloin mieli lepää ja suu taittuu hymyyn. Sitä siis metsästämään.
Kävin veneellä mittaamassa lämppärin pakoputken läpiviennin halkaisijan.
Lunta ja pakkasta. Kuin tilauksesta niille, joilla on hiihtoloma, pieniä lapsia ja aikoneet jäädä kotiin Etelä-Suomeen. Kaiken vesisateen ja pimeyden jälkeen valkoinen väri valtaa maisemaa. Tähän kohtaan vuotta sen ottaa vielä ilolla vastaan. Tai näin ainakin itse mietin. Se tuo kauneutta ja valoa tähän aikaan, kun päivä on vasta pitenemässä. Ehkä tuossa kuukauden päästä alkaa sitten mieli muuttua, jos kovasti paljon satelee lunta. Mutta eipä mennä edelle aikaansa, tämäkin talvisää on vain väliakaista, joten ilo irti siitä, mitä on saatavilla.
Meillä on tässä kaksi työviikkoa vielä edessä ennen seuraavaa breikkiä. Ensi viikko on Etelä-Suomen hiihtolomaviikko, joten työmaalla se näkyy yleensä hiljaisuutena. Ehkä myös Turun kaupungin liikenteessä. Sitä seuraava on sitten toinen hiihtolomaviikko, oiskohan keskiosissa Suomea. Ja nämä samat viikot näyttivät pätevän myös Norjassa. Kun varattiin meidän tulevaa lumilomakohdetta, katsottiin juuri sitä, että hiitolomaviikot olisivat jo ohi. Ne kun pakkaavat olevan usein ruuhkaisia ja kalliita. Siispä parin viikon päästä sunnuntaina olemme saapumassa iltapäiväksi kohteeseen Trysiliin, Norjaan.
Tuli tuossa katsottu hetki sitten telkkarista pujottelua. Suomalainen oli pitkästä aikaa sijalla 13 MM-kisoissa. Arvoa nostaa se, että kaveri, joka laski, on samanikäinen tyttäreni kanssa. Siis erittäin nuori vielä noihin ympyröihin. Ja viimeksi tätä paremmin maailmanmestaruuskisoissa on sjoittuunut muuan Kalle Palander. Samaan aikaan voitto meni Sveitsiin. Eikä se ehkä niin ihmeelliseltä kuulosta, mutta kun se oli ensimmäinen maailmanmestaruus seitsemäänkymmeneenviiteen vuoteen, niin se alkaa kuulostaa jo suuremmalta saavutukselta. Ja yllättävää on sekin, että Suomella vastaavasta on aikaa vain 26 vuotta. Muuan Kalle Palander voitti 1999 MM-kultaa pujottelussa. Toki vielä ei tiedä meneekö meilläkin 75 vuotta, ennen seuraavaa.
Aamulla kasin maissa nouseva aurinko värjäsi taivasta kauniisti.
Padelia ja rekrytointia, siinä tämän torstain agendaa. Vähän eri tyyppistä tekemistä ja toinen enemmän kokemuksen kautta, kuin toinen. Taitaa olla jo neljäs vuosi, kun pelaan padelia. Välillä ennemmän ja välillä vähemmän. Olen jo ehtinyt asua kahdessa paikassa ja käydä eri pelipaikoissa. Nykyään pelit tapahtuu enimmäkseen Raisiossa. Yksi suuri halli löytyy Ikeaa vastapäätä ja toinen pienempi Raision ABC:n vierestä. Molempiin on noin 10-15 min matka, joten ei tarvi pitkään ruuhkissa jonotella. Olen tässä tämänpäiväisesä konklaavissa varatuurarilistalta. Pelit ovat jonkun verran leppoisampia, kuin siinä pidempiaikaisessa tuttavuuudessa. Pelaajat eri taustoilla ja kokemuksella. Eipä siinä, kokemuksia kaikki ja erilaisia pelaajia vastaan oppii aina jotain uutta.
Ensimmäinen rekrytointini on alkanut tänään todenteolla, kun soitin neljälle ennakkoon parhaalle vaihtoehdolle ja kutsuin heidät, yhtä lukuunottamatta haastatteluun. Tätä yhtä en saanut kiinni, joten katsotaan josko asiaan saadaan muutos ensi viikolla. Tämä tiiminvetäjäksi ryhtyminen on ollut tähän asti ainakin todella onnistunut kokemus. Se on tuonut uutta mielenkiintoa työelämään ja niin kuin usein meikäläisen elämässä, tuuria on ollut siinä, että sain mahdollisuuden aloittaa opettelut pienen tiimin kanssa. Ja vielä niin, että pienen tiimin lisäksi, kaikki tiimiläiset on mukavia tyyppejä. Nyt hakusessa on kesätyöntekijä auttamaan meitä silloin, kun muut lomailee. Eli hetkeksi tulee neljä tiimiläistä. Ja ensi kerran yksi heistä on oma valinta.
Huomenna on perjantai ja työviikko alkaa olla taputeltu. Hanna on parhaillaan Teatterissa naisporukalla. Mä taidan siirtyä tästä sohvalle telkun ääreen. Padelista väsyneenä. Adios.
Talvi tulee viime hetkellä. Pakkasta ennusteessa.
Oltiin perjantaina venemessuilla. Käytiin paikalla ensimmäistä kertaa. Tietojemme mukaan jotkut veneilijät käyvät siellä joka vuosi. Olihan siellä kiva käyskennellä ja katsella kaikkea enemmän tai vähemmän veneilyyn liittyvää. Me tultiin paikan päälle ajoissa, kun oltiin suunniteltu niin, että majoitutaan Helsinkiin torstaina, tehdään lyhyt päivä perjantaina ja mennään siitä sitten messuille. Suunnitelma toimi siinä mielessä hyvin, että saatiin rauhassa ja ilman ruuhkia tutustua niin veneisiin, kuin veneilyyn liittyviin varusteisiin. Molempia oli tarjolla laidasta laitaan ja monien eri merkkien muodossa ja toimittajien toimesta. Ja vaikkei paljoa ostettu, juteltiin kestoaiheista, kuten meidän lämppärin käyntiongelmista, uimatason tikkaisiin liittyvistä haasteista, uudesta ulkosuihkusta, sekä etupurjeen spesiaalista pikasakkelista. Kaikista näistä nähtiin esimerkkejä ja saatiin uusia ideoita, josko ainakin osan pystyy tänä keväänä korjaamaan tai ainakin parantamaan nykyisestä.
Eli purjehtiminen ja veneilyharrastus nosti päätään. Ja voihan sen ajatella olevan jälleen lähellä, joskaan talven ja kevään kulusta on todella vähän mitään varmaa sanottavaa. Mutta kestää se vesillelasku sitten kaksi tai neljä kuukautta, voi tässä pikkuhiljaa tehdä niin sanottuja valmistelevia askareita. Talvi on hyvää aikaa etsiä ja lukea netistä muiden mietteitä vastaavissa tilanteissa, katsella videoita, missä joku ratkoo vastaavaa ongelmaa tai ihan vaan kyellä tarjouksia jostain varusteista. Messujen aikaan yrityksen pakkaavat myydä tavaraa alennetuin hinnoin, kannattaa siis tutkiskella ja suunnitella. Jossain tilanteissa pitää pistää myös jäitä hattuun, kun nämä tähän harrastukseen liittyvät asiat pakkaavat maksaa hunajaa. Jotkut asiat pitää näin ollen jättää tulevaisuuteen, ehkä ensi kauteen.
Mitä tuossa katselin sääennustetta, niin talvi näyttäisi alkavan sittenkin myös eteläisissä osissa Suomea. Nyt ensin mennään pikkupakkasella tai muutamassa lämpöasteessa, mutta viikon päästä viikonloppuna alkaa kylmää ilmaa virrata pohjoisesta. Ehkä vähän lunta. Oli nimittäin äsken kirjastoon kävellessä sellainen olo, että katupölyä on ilmassa. Vähän niin kuin keväisin monesti, kun on kuivaa. Menee näin ollen vähän sekaisin nämä vaiheet vuoden varrella. Mikä ilmiö kuuluu mihinkin kohtaan. Mutta siis helmikuuta mennään ja talvi tekee jälleen alkamistaan. Monettako kertaa.
Messuilla oli säihkettä ja loistoa. Porukkaa vielä maltillisesti puoli kolmen aikaan.
Tarkastaja saapui tasalta. Tarkka kaveri. Vähän niin kuin tarkastajan pitääkin. Astui sisään, turisi hetken, kunnes alkoi palautua mieleen herra tarkastaja. Viime kesästä on aikaa, mutta silloin viimeksi turistiin niitä näitä. Noh, jätin hänet ihmettelemään ja menin sitten kuuntelemaan madonluvut. Eipä tullut kuitenkaan kehoituksia kummempaa. Lattiakaivot taitaa olla hänen suosikkikohde, kun niihin löytyi edelleen jotain parantamisen paikkaa. Pitäisi kuulemma jotain massaa pistää ja tällätavoin tiivistää korokerenkaan ja kaivon välinen sauma. Jos nyt oikein ymmärsin. Mutta sanoi, että nämä on kehoituksia tai suosituksia. Vähän kuin auton katsastus. Vaihda tuo rekisterivalo, mutta ei tarvi tulla näyttämään.
Summa summarum, koukkukankareen remonttikierre on saatu poikki ja hommat jiiriin. Kaikki on valmista. Eli ei muuta kuin käyttöä ja sitä on toki tässä jo aloiteltu. Kun viimeiset listat ja saumat kesti sen verran, että ehdittiin jo aloitella. Eikä siinä, nyt sitä voi yrittää keksiä jotain muuta tekemistä. Vielä ei ihan olla siinä veneen rapsutteluvaiheessa. Vaikka lämpöasteita onkin, niin ei se oikein vielä riitä. Ja toisaalta, ei sitä kannata turhaan vielä mennä asioiden edelle. Talvikuukaudet taitaa vain olla tällaisia marraskuun jatkeita nykyaikana.
Huomenna on määrä nähdä Jarno pitkästä aikaa. Ajan kanssa. Ollaan tehty yhdessä laivamatkoja kerran vuodessa viimeiset kolme vuotta. Viime vuonna se perinne meni poikki, kun ei saatu sopimaan. Nyt tämä tulee sikäli oivaan paikkaan, kun viime kerrasta alkaa olla aikaa. Sovittiin sen verran, että mä haen Jarnon huomenna meille. Sitten lähdetään tästä lampsimaan kohti kaupunkia. Rasteina matkalla toimii lähipubit, joista ensimmäinen löytyy puutalon alakerrasta Pohjolasta. Siitä jaketaan aina seuraavaan, kunnes se riittää. Se on mukavaa, rauhallisesti, ilman hoppua ja ehtii kertoa ja kuunnella kaikenlaista. Jarno on yksi niitä, jonka kanssa on helppo viihtyä ja juttua riittää.
Siinä on viimeksi valmistunut huone. KHH. Hyvä tuli ja nyt on kaappitilaa.
Ja niin siinä on sitten käymässä, että meille tosiaan tulee uusi ajopeli maaliskuussa. Ollaan tehty sopimus ja myös allekirjoitettu se. Eli homma etenee lähipäivinä siihen, että meille aletaan varata autoa kampanjan valikoimasta. Väriin tai varusteisiin ei tarvinnut toiveita kertoa, idea tällä hinnalla oli varmaankin tuo, että kun moni asia on valmiiksi päätetty, saadaan hintaa piirun verran alemmas. Meille valkoinen käy, eikä siinä muutenkaan ole samaa tarvetta tehdä valintoja, kun kyse tulee olemaan kahden vuoden lainasta. Kaksi kesää, kaksi talvea ja se on siinä. Saa nähdä mitkä fiilikset on luovutusvaiheessa, "vihdoinkin" vai "hitto, ei kait tämä nyt vielä lopu".
Kutsuttiin herra tarkastaja kylään. Ollaan vihdoin ja viimein sitä mieltä, että meidän remontti on valmis. Se sama, joka alkoi vuoden 2024 alussa. Ensin pikkuveski ja myöhemmin pesuhuone, sauna ja lopulta vielä kodinhoitohuone. Ollaan lomailtu useampaan kertaan remontin ollessa vaiheessa, ollaan tehty myös palkkatöitä ja kaikenlaista muuta. Lopulta se kuitenkin tuli valmiiksi ja kaikenmaailman silikonisaumat ja listat, kynnykset on nyt asennettu. Ei pitäisi olla herra tarkastajalla mitään nokan koputtamista. Toivotaan näin.
Tänään illalla viikkarille ja kohti Tukholmaa. Aamulla pimeään kaupunkiin ja kohti Ifin toimistoa. Olen todennäköisesti ensimmäinen paikalla, muut tulee autolla kotoa tai lentäen. Vähän riippuu mistä maasta ovat tulossa. Ihan kiva mennä. Harvoin, kun käy näinä päivinä. Ja tämä on kuitenkin sellainen kohtaaminen, missä näkee kollegoita muista maista. Se, kun on aika harvinaista näinä päivinä.
Sattui vierestä löytymään Polestar. Tästä kulmasta näyttää jopa aika saman kokoiselta.
Auton vaihto on ollut viime päivinä paljon tapetilla. Tullut sellainen olo, että seitsemän vuoden rupeama nykyisellä alkaa olla tarpeeksi. Ja kun näinä päivinä uusien autojen kauppa käy laiskasti, saattaa päästä kiinni tarjouksiin, mihin muuten ei olisi asiaa. Emmekä mekään meinaa ostaa seuraavaa, vaan vuokrata. Se tuntuu olevan ainoa huolista vapaa vaihtoehto tällä hetkellä. Kukaan ei osaa sanoa, mihin autojen arvot kehittyvät tulevina vuosina ja mitkä merkit joutuvat koville, kun isot maat nokittelevat toisiaan ja lyövät kilpailijoitaan nilkkaan erilaisilla hinnanlaskukamppanjoiden avulla ja toisaalta kehittämällä erilaisia tullimaksuja tuotteille ulkomailta. Siispä maksat jonkun tietyn summan kuukaudessa seuraavien kuukausien aikana, piste. Ja monta kertaa näihin leasing-sopimuksiin sisältyy niin huollot ja korjaukset, kuin renkaat ja niiden vaihtotyöt. Pari vaihtoehtoa on ollut mukana vielä loppumetreillä, nyt näyttää, että mikäli sopimusehdot eivät tuo yllätyksiä, valinta kohdistuu Polestar 2 -autoon.
Auton vaihdosta tulevaan purjehduskauteen. Sain tänään sähköpostia Merikarhuista, siinä sanottiin, että "Tervetuloa Merikarhujen jäseneksi". Niinpä hakuprosessi meni läpi onnistuneesti. Eipä kait siinä ihmeitä ollut, varsinkin, kun tuli sellainen tuntuma, että meidän tekeminen merillä ja saarissa sopii joukkoon, kuin lokki rannoille. Ollaan mielestäni pitkän matkan menijöitä, otetaan toiset huomioon, käyttäydytään asiallisesti ja tykätään siivota jälkemme ja viedä roskat roskiin. Aikalailla perusjuttuja siis. Tunnelma tuosta merikarhujen touhusta on vähän sellainen partiolaisen ja nuuskamuikkusen risteytys. Kuljetaan merillä, viihdytää omassa rauhassa, kuin myös porukassa, kunnioitetaan luontoa ja toisia ihmisiä. Ne on ihan hyviä periaatteita.
Vatsa täynnä. Syötiin juuri vaimon laittamaa ruokaa. Oli kuhaa kermakastikkeen kera ja perunoita. Maistui ja tuli kevyen kylläinen olo. Hieman ilmavampi, kuin lihaa syödessä. Varsinkin, jos pistelee jonkin vähän suuremman pihvin poskeen. Eikä siinä, molempia tarvitaan, kun on tässä maailmassa nykyään kova pyrkimys vähentää lihansyöntiä. Toistaiseksi aika laihoin tuloksin, mutta saapi sitä yrittää aina välillä. Eikä sitä tuolla maailmalla huomaa, vierailin Thaimaassa toista kertaa. Käyntien välillä oli noin 20 vuotta. En toki muista ihan kirkkaasti, mutta siellä se heidän oma ruoka oli aika lailla samanlaista, kuin viimeksi. Riisiä tai nuudeleita ja siihen lihaa, kalaa tai kanaa. Noin niin kuin pääasiassa. Ei siellä, missä me käytiin, ollut erikseen tarjolla kasvisaterioita, mutta epäilemättä niitäkin saa ja aina pitää lisätä sekin, että jos en minä niitä huomannut, se ei tarkoita samaa, kuin ei niitä olisi tarjolla ollut.
Noh, ruokailuista muihin aiheisiin. Ensimmäinen työviikko takana ja alkoihan se kiihdyttää askelia. Hommaa pukkaili lisää viikon loppua kohti ja erilaisia tehtäviä putkahteli sieltä täältä. Samoin kalenteriin alkoi tulla lisää varauksia ja olisiko ollut jokaiselle seuraavista kolmesta viikosta, yksi päivä pääkaupunkiseudulla ja yksi Ruotsissa. Pitkästä aikaa Ruotsiin, laivalla meno, päivä Tukholmassa ja laivalla paluu. Menee pari yötä merellä nukkuen. Meidän työnantaja on tällainen pohjoismainen yhtiö ja kun joka maasta tulee edustus paikalle, on kokous luontevinta järjestää Tukholmassa. Sinne on joka maan pääkaupungista suora lento ja Turusta laivayhteys.
Ollaan tässä viinkonlopun aikana saatu pikkuviimeistelyjä tehty kodinhoitohuoneen osalta. Vähän silikonia, kaapin ovia ja läpivientejä tasoon. En kehdannut porata betonia näin sunnuntaina, joten huomenna jatkan tukipuun kiinnittämistä. Sen päälle sitten taso kiinni. Ja kun taso on paikoillaan, voi siirtyä yläkaappien asennukseen. Josko tässä tammi-, helmikuun vaihteessa tulee sitten vihdoin aika kutsua herra tarkastaja paikan päälle. Koitamme saada kaikki viimeisetkin silaukset valmiiksi, jottei herralla olisi mitään, mistä valittaa. Siis kevättä kohti remppailun voimin.
Työpaikan naapurissa alkoi suuri rakennnusprojekti
Olin rekrytapahtumassa edustamassa ja paikalla esiintyi myös muuan Paavo.
Aamulla lehteä hakemassa. Gotham city. Tätä on tarjolla.
Se on uusi vuosi alkanut ja jo kaksi viikkoa vanha. Meni tuo vuoden alku aikalailla spesiaaleissa merkeissä, kun lomailtiin isolla ällällä Thaimaassa. Olipa reissu, voi sanoa. Saatiin kokea monenlaista, kun ensin asusteltiin vieraana Janin talossa. Paikalla oli Janin perhe, sekä vieraana hänen äiti ja me. Talon alakerrassa asui lisäksi Janin puolison vanhemmat ja he vierailivat pihalla ja talon yläkerrassa tämän tästä. Koskaan ei tiennyt kuka ovesta seuraavaksi astui sisään. Lisäksi Janin lapsilla oli useita päiviä ja öitä paikallisia kavereita vieraana. Onneksi meillä oli oma makuuhuone, jossa saatiin pääosin hyvin nukuttu, kaikista teini-ikäisten yöllisistä liikkeistä huolimatta.
Thaimaa on edelleen halpa maa elää. Varsinkin, kun meitä vietiin ruokapaikkoihin, mitkä sijaitsivat vähän syrjässä ja mitkä oli tunnetusti edullisia. Mitä enemmän ravintola on turistille suunnattu, sitä enemmän se näkyy myös hinnoittelussa. Aika luonnollista ja ymmärrettävää. Syötiin lähes päivittäin ravintolassa. Yleensä paikassa, missä pöytä sijaitsi ulkona ja varjossa. Lämpötila maassa on tasaisen lämmin. Sukkia ei kaipaa, eikä liioin pitkiä hihoja tai lahkeita. Lomaillessa se menee, mutta arki tuossa lämpötilassa olisi kyllä eräänlainen haaste. Hikeä pukkaa niin pienestä, että se saattaisi tunkea korvista.
Nyt kun loma on takana, on siitä vielä rippeet jäljellä aikaeron sulattelun muodossa. Ja oikeastaan myös kevyen olon muodossa. Ei ole vielä iskenyt minkäänlainen paineen tuntu tai kiire töissä. Niinpä tämä viikko menee todennäköisesti aika lailla leppoisissa fiiliksissä. Ihmetellessä maailman menoa ja tavatessa kollegoita ensimmäistä kertaa tänä vuonna.
Kauniita näkymiä kirjatoravintolan ikkunasta.
Siinä me, loman alkupuolella.
Torikuhinaa auringon laskun jälkeen, kaikkea myytävänä ja paljon asiakkaita.
Nautiskeltiin myös merellä, kun vuokrattiin Lagoon 40 paatti.
Käveltiin lähimmälle biitsille ja ihasteltiin näkymiä korkealta paikalta.
Auringon laskun tunnelmia Naithonin rannalla.
Olimme viimeiset kolme yötä hotellissa, missä oli mm. hiekkaranta-allas.