Sunnuntai 29.3.2020
Maaliskuu lähenee loppuaan kylmissä tunnelmissa

Ainakin mitä tulee ulkoilman lämpötilaan. Kylmäksi vetää jälleen pohjoistuulen voimalla. Olikohan ihan useampi pakkasaste ennusteessa ensi yöksi. Huh, kylmempää kuin helmikuussa. Näitä tämänkaltaisia "ennätyksiä" piisaa näinä päivinä. Hyviä lähteitä on ilmastomuutoksen tai normaalin kausivaihtelun piikkiin menevät säähän liittyvät rekordit ja sitten vieläkin enemmän vitsin aihioita ja kummastuksen aihetta tulee lähteestä nimeltä korona. Siinä sitä on vuoden 2020 kesään ja veneilykauteen valmistuvien mörkö numero yksi. On aikalailla mahdotonta sanoa vielä mikä tilanne kesällä mahtaa vallita. Onko joukkokokoontumiset esimerkiksi satamissa edelleen kielletty tai onko kaupat tai ravintolat saaristossa kiinni, kun asiakkaita ei ole riittävästi. Paljon on kysymysmerkkejä, mutta sekään ei estä sitä, että veneen kunnostusta on ollut kiva tehdä. Merelle tekee mieli, vielä vain ei tiedä milloin tai minne siellä sitten voi mennä. Aika näyttää.

Huomenna alkaa kolmas etätyöviikko ja toinen kokonainen. Meille tämä on erittäin helppoa tai pienin vaurioin, kun työmme on sen tyyppistä, ettei siinä paikalla ole suurta väliä. Ongelmat liittyvät lähinnä oman pään sisälle. Päivät muistuttavat toisiaan, työpaikan sosiaaliset kuviot puuttuvat, ruokaa ei tule valmiina, vaimo puhua pulputtaa palaverissa jos toisessakin, työtehtävien vaihto ja uuden tiimin kanssa perehtyminen tai suhteiden syventäminen on hidastunut, jopa pysähtynyt. Itse asiassa ainuita asioita, mikä on parantunut, on keskittyminen johonkin määrämuotoiseen tehtävään, mitä ole saanut uudessa tehtävässäni. On ollut kiva huomata, kun saan tehtäviä, mitkä voin itse tehdä valmiiksi, miten hyvä mieli tulee siitä, kun asiat valmistuvat. Kun projekti on suuri ja siihen liittyy paljon ihmisiä, niissä tilanteissa mielen valtaa turhautuminen - ainakin toisinaan. Nyt näyttää siltä, että saan jatkossa enemmän juttuja, jotka ovat pienempiä ja joissa on selkeä alku ja loppu. Pidän siitä.

Optimistiset ennusteet taitavat sanoa, että rajoituksia voitaisiin alkaa purkaa kesäkuun lopulla. Pessimistiset ennusteet taas siirtäisivät tuota rajoituksien purkamista aina syyskuulle asti. Todennäköisesti tilanne alkaa helpottaa jossain juhannuksen ja muinaistulien välisessä ajanjaksossa. Meillä on ollut puhetta, että kesäloman aloittaisi juhannuksesta. Tässä kuluneella viikolla ajatukset ovat jalostuneet ja ilmaan on heitetty ideoita siirtämisestä. Ehkä on turhaa lomalailla, jos ei saa juuri kotoa poistua. Ainakin jos siihen saa vaikuttaa, niin kuin meillä molemmilla tilanne on. Siinä mielessä tätäkin asiaa pitää tutkia ja päivittää tässä kevään kuluessa. Ehkä se nousee jutteluun myös työaikana, luurit päässä keittiön pöydän ääressä.


Sinkkianoidit voidaan puhdistaa teräsharjalla. Näin telkalla puhutaan.


Hioin pohjaa paikoitellen ja maalasin päälle uutta kerrosta. Aika laikukas siitä tuli.


Työpiste on hiljentynyt illan pimetessä.


Meri olisi valmis aluksille. Joinakin aamuina saattaa olla ohut jääkerros.


Aloitettiin oksaalihapolla puhdistus. Tiikki oli märkänä ruskea, mutta palautui harmaaksi kuivuttuaaan. Lopputulos oli lupaava.

Maanantai 23.3.2020
Telakalla alkaa pikkuhiljaa kuhina

Yksi ainoista paikoista, missä tänäpäivänä voi kuvitella olevansa ilman huolta on venetelakka. Jokainen on kiinnostunut lähinnä omasta veneestä, ja tämä aiheuttaa suositellun muutaman metrin, tai jopa kymmenien metrien välimatkat seuraaviin. Ei siellä vielä jokaisen veneen kimpussa oltu. Mutta minä olin. Oli sen verran kiva keli sunnuntaina. Menin ensi alkuun tutkailemaan tulevaa keväthuoltourakkaa, tsekkaamaan sähköjärjestelmää, sekä veneen sisäistä verkkoa, minkä avulla karttakuvan saa näkyviin myös vaikka iPadissa. Noh, nämä etukäteen ajatellut tehtävät oli äkkiä tehty, kun ei järjestelmä ole kokonainen ennen maston asentamista, niin ei nuo karttaohjelmat oikeen ottaneet toimiakseen. Ajattelin palata niihin sitten, kun vene on laskettu veteen ja masto asennettu.

Noh, siinä aikani ihmeteltyä, aloitin irrottamaan toista pressuista. Ensin löystin tai irrointin takapressun naruja, kun kiskoin sitä vähän eteenpäin. Takakaiteet nostavat pressua hieman turhaan, ja sovittelin pressua kaiteiden etupuolelle. Noh, kun se oli testattu joten kuten, ajattelin, että nyt kyllä otan etumaisen pressun alas. Ja niinpä ryhdyin irroittamaan naruja. Kun kaikki alkoi olla irti, pudotin pressun kannelta käsin maahan. Tämä tämänkertainen pressu on sen verran jäykkää tavaraa, että meni hienosti viikaten kasaan. Sain sen pakettiin, joka on helppo varastoida kesäksi. Toinen pressu jäi vielä ylös, suojaten ovea ja heloja oven vieressä. Aikomus on mennä viikon mittaan pesemään tiikkikantta ja raaputtamaan pohjasta irtoinainen maali pois. Varudun myös hiekkapaperilla, jotta saan mahdolliset huonot kohdat hiottua. Tarkoitus on tehdä paikkamaalausta, sen verran hyvässä kunnossa nykyinen maali edelleen on. Vesiraja pitää myös tehdä uudelleen, niin tulee siistiksi näkyvä osa.


Etupää pääsee tuulettumaan kunnolla. Ja kuivumaan, mikäli kosteutta jossain on.


Pressu menee kaiteiden päälle ja tekee näin helposti pussin ennen seuraavia kattotuolia. Ensi syksyksi pitää keksiä jotain.


Tuulimittari fiksattu. Bauhausista löytyi 4M x 40mm haponkestävä uraruuvi. Se on kuin uusi.

Lauantai 21.3.2020
Etätöitä ja erakoitumista

Etätyöviikko numero uno takana. Kokonainen viikko kotona luuhaamista, vähemmän liikettä, samat huoneet ja seinät. Samat ihmiset. Kyllä tätä tilannetta voi tarkastella monen monesta näkökulmasta. Miten asiat ovat äkkiä muuttuneet, oudommaksi tai kummallisemmaksi. Tähän ei olla totuttu. Tähän ei olla valmistauduttu. Mutta se on kuitenkin otettu aika lailla iisisti monessa kodissa. Kaipa se on suomalaista mentaalia. Kun pääministeri ja tasvallan presidentti puhuu, on siihen syytä suhtautua määrätyllä arvostuksella. Ja onhan tämä yhteinen asia ennen muuta, yhdessä tämä on voitettavissa. Yksin ei paljoa voi, joukossa on voimaa. Mielenkiintoisia viikkoja on edessä.

Meillä oli tuparit tuossa. Ajankohta osui lopulta juuri koronaviruksen leviämisen alkuun Suomessa. Olihan liikkeellä muitakin flunssia, mutta syystä tai seitsemännestä erittäin moni joutui jäämään pois. Kutsuttuja oli ehkä parisenkymmentä. Lopulta vieraita tuli kynnyksen yli seitsemän. Kadotus oli rajua. Kun viestejä alkoi tulla, että "emme valitettavasti pääse...", tuntuivat ne jossain kohtaa mahdottomilta, epätodellisilta, lopulta ajattelin, että mikään ei enää yllätä. Antaa kaikkien perua. Ennätys kait sekin. Ei sitä vielä silloin ymmärtänyt kuinka vakava tilanne oikeastaan oli tulossa. Nyt viikkoa myöhemmin, olisi edesvastuutontoa kutsuakaan. Meillä oli kuitenkin kivaa. Ja onhan se niin, että pienempi porukka on parempi, jos olet juttutuulella. Ja haluat saada ihmisistä jotain irti. Kun tupa on täysi, on vaikeampaa keskittyä mihinkään. Meteli nousee ja kaikenlainen häsääminen lisääntyy. Siis hyvä määrä lopulta. Tuparit olivat iloiset ja pirteät.

Uusi arki tarkoittaa, ettei tarvi pukeutua tai kammata tukkaa. Voi käydä kävelyllä pitkin päivää. Sopivissa kohtia. Ja kannattaa vaihtaa paikkaa ja asentoa monta kertaa päivän aikana, koska varsinaista työpistettä ei ole. Työpaikan tuoli ja hissipöytä ovat aika hienoja ratkaisuja istumatyötä tekevälle. Kun niitä ei ole, alkaa arvostaa eri lailla. Ajattelin tuossa, että menen hakemaan toimistolta erilliset näppäimistön, hiiren ja ehkä näytön. Osa on roudannut tuolinkin, ainakin yksi vei pöydänkin. Niillä lienee tilaa sekä autossa, että kotona. Meillä ei oikeen olisi kummassakaan.


Läheltä löytyy maaseutunäkymiä, tässä Aurajoen hurjaa kuohuntaa.


Syksyllä tuulimittaria irroittaessani pudotin pultin mereen. Olen alkanut metsästämään uutta. Tässä mastomme pötköllään.


21.3. Yöllä oli pakkasta ja sateli lunta.

Tiistai 10.3.2020
Uusi tila, pöytä, tuoli ja lähimmät ihmiset töissä. Kotona vain huonekaluja.

Olin tänään taas yhden päivän uudessa hommassa. Sain myös avaimen huoneeseen, pääsen itse kulkemaan silloinkin, kun muut ovat poissa tai vielä matkalla töihin. Olen yleensä melko ajoissa liikkeellä ja saa nähdä miten sijoitun uusien työtoverien keskuudessa siinä, kuka tulee ensimmäisenä töihin. Vanhassa duunissani en koskaan ollut ensimmäinen vaikka tulin joskus todella aikaisin. Todella on minulle noin kuuden aikaan työpaikalla. Toisille se on normaalia tai jopa myöhään. Olen vielä toistaiseksi kantanut kamani ensin nykyiseen paikkaani ja sieltä uuteen. Olen ajatellut siirtää henkilökohtaiset tavarani uuteen paikkaan maaliskuun lopussa. Sen jälkeen menen aamulla suoraan uuden pöydän ääreen.

Ollaan tässä myyty huonekaluja muuton jälkeen. Nyt vihdoin näyttää siltä, että myös kauan myynnissä ollut säkkituoli löytää uuden omistajan. Toiveet on korkealla, jospa huomenna saapuisi ostaja. Nyt kun tilaa alkaa olla, kävimme tänään testaamassa ja ostamassa kaksi nojatuolia. Mallia kevyet, korkealla nojalla varustetut. Eivät mitään laiskanlinnoja, vaan hyvässä asennossa, selkää tukien istumaan kutsuvia - vaikka lukemaan. Tuolit ovat mallia harlekiini, osa saattaa tunnistaa. Ovat olleet myynnissä kauan. Ja juurikin tällä hetkellä tarjouksessa, johon langettiin. Menee muutama viikko, ehkä jopa kuukausi ennen kuin saadaan ne. Kysyi myyjä siinä samalla halua ja mahdollisuutta noutaa tuolit liikkeestä. Kiitin kunniasta ja tiedustelin muita mahdollisuuksia hintoineen päivineen. Kävi ilmi, että tuolit toimitetaan koottuina. Eivät siis mahdu meidän pikkautoomme. Noh, pakettiautolaina olisi ollut 30€. Ja vielä kolmantena vaihtoehtona löytyi kotiinkuljetus 69€. Kynnyksen yli. Valitsin kotiinkuljetuksen. Aninkaistenkatu ja seiskakerros helpottaa näitä päätöksiä, kuten myös pieni arvo omalle työlle.


Tämä miljöö on tullut tutuksi jälleen kiihtyneiden junamatkojen takia.

Perjantai 6.3.2020
Muuttopäivä

Oltiin iltapäivä jälleen saunomassa Ispoisten uimarrannalla olevassa saunassa. Sovittiin töissä päivän aikana, että mennään. Oltiin kolmistaan: Artur, Hanna ja meikäläinen. Toimistomme ikkunoista näkee hyvin, millainen ilma ulkona on. Tänään oli todella aurinkoista, melkeinpä koko päivä. Siitä tulee, varsinkin näin pimeän jakson jälkeen, sellainen siisti olo. Kesää kohti mennään. Tässä kuussa tulevat sekä kevätpäiväntasaus, että kellon siirto tunnilla eteenpäin. Maaliskuun kaksi viimeistä päivää aurinko laskee joskus kasin maissa. Vooouh! :)

Huomenna aamulla mennään muuttamaan isukkia Kunnallissairaalantieltä kaasukellon ympäristöön. Kaikkien näiden vuosien jälkeen, pitäisikö sanoa vähän vai perhanan epäilyttävässä kunnossa olevasta talosta, modernimpaan kerrostaloasuntoon. Sijaintikin on parempi, ainakin kesällä jokirannan läheisyys on jotain hienoa Turussa. Voi päästä lähelle vettä, kuitenkin kaupungissa ja toisaalta nähdä ihmisiä, veneitä ja kaikenmaailman vilinää, mitä jokirannan maisemat tarjoaa.

Mennään huomenna aamulla ysin maissa muttamaan. Vuokrasin ensimmäistä kertaa tällaisesta nettivuokraamosta pakettiauton. Pitäisi mennä puhelimella koko rosessi. Auton ovet auki ja niin päin pois. Auto löytyy parkkihallista Turun keskustassa. Sinne pitäisi mennä huomenna tutkimaan. Olemme maksaneet yhdeksästä kahteentoista, joten kannattanee lähteä paikalle hyvissä ajoin, että ehtii tutkia ja kuvata sen kuntoa ja sitten koittaa puhelimella saada, simpsala pim, ovet auki. Avaimet on kuulemma sisällä, että saa sitten tarpeen mukaan normaalisti auton ovet lukkoon ja auki. Lopulta pitäisi tankata, viedä auto omalle paikalleen takaisin, jättää avaimet sisään ja ottaa jälleen kuvia. Saa nähdä miten käytännössä menee. Jotain uutta taas tämäkin. Kokemusta viisaampana eteenpäin.


Oli viikolla joku painanut valotolpan nurin. Aiheutti pikkusen ruuhkaa. Kuva otettu seuraavana aamuna 05:59.


Joku oli laskenut jo Marinon veteen. Paineli pitkin Pitkäsalmea.