Vene on jälleen trailerin päällä ja masto telineessä. On aika kääntää pikkuhiljaa katseet muihin askareisiin. Vielä ensi viikonloppu menee telakalla, kun rakennellaan pressulle telineet ja laitetaan kuomut veneen suojaksi. Mutta siitä eteenpäin voi viikonloppuina tehdä jotain muuta. Käydä vaikka kotona saunassa. Tai tavata kavereita, ystäviä, sukulaisia. Tai mennä vaikka sinne elokuviin. Sekin kun on nyt koronasulkujen jälkeen mahdollista. Ja hyviä elokuviakin tarjolla. Näin on kerrottu.
Työteliäät ja sitä kautta antoisat pari päivää telakalla on takana. Saatiin lauantaina masto alas ehkä paremmin kuin koskaan tähän mennessä. Ehkä se vaan kerta kerran jälkeen menee paremmin. Huomaa kiinnittää katseen ja aistit vielä muutamaan asiaan, mitä aiemmin ei hermostuksen noustessa ole pystynyt. Kaiken, minkä pystyy tekemään rennommin, saa tehtyä paremmin. Itsevarmuuskin on jotenkin sitä samaa, turha koohotus pois ja asiat omalla painollaan. Silloin tulee parasta jälkeä. Noh, niin, tänään sitten vene nostettiin ja pohja pestiin ja lopulta vene siirettiin trailerin päällä omalle paikalle. Hanna pesi veneen sisältä ja meikäläinen ulkoa. Siitä tuli hyvä. Ja siitä on hyvä sitten keväällä jatkaa. Pesuja ja vahauksia.
Huomenna onkin aikainen aamu tiedossa, kun meinaan lähteä työmatkalla pääkaupunkiseudulle. Juna lähtee Kupittaan asemalta 6:29. Lämpötila tuohon aikaan on ennusteen mukaan kolme astetta plussaa. Luoteistuuli puhaltelee, taitaa olla aika jäätävä meininki. Meinaan kuitenkin mennä fillarilla, kun sen saa työpaikan pihalle säilöön ja fillarilla matka taittuu alle vartissa. Taksin soittaminen ja tilaaminen, sekä autolla saman matkan meneminen, vie helposti saman ajan ja kaupan päälle rahat. Noh, pitkä päivä tulee helposti, kun on pari tuntia työmatkaa suuntaansa. Mietin vaan niitä, jotka kulkevat vastaavaa viikottain. Takaisin kotiin pääse kuuteen mennessä illalla. Samoihin aikoihin, kun aurinko laskee. Se on näin ollen vähän erilainen viikonalku. Ihan kivaa, vaikkakin raskasta maski päällä matkustamista. On myös kiva nähdä Espoon uusi konttori. On kuulemma panostettu. Ja ne työkaverit, joita näkee harvoin. Eri konttorissa kun ovat. Sellaista, mukavaa ehtoota ja viikonalkua!
Siirsin veneen ke 12.10, ilma oli mitä hienoin syysveneilykeli.
Vene juuri nostettu merestä ja pohjanpesu käynnissä. Pesurin puikoissa Hanna.
Siinä. Pystysuorassa, mutta hieman oikealle vinossa aisaan verrattuna.
Oksaalihapolla kyljet ja eritoten vesiraja. Tuli kiiltävä.
Maanantai ilta ja pimeää. Ensimmäinen työpäivä takana ja vähän uuden kodin järjestelyjä. Ajatuksissa pyörii lisääntyvät työmatkat, veneen syyshuolto nostoineen ja maston laskuineen kaikkineen, sekä meidän kaksion vuokrailmoituksen julkaiseminen. Näin se syksy on monesti meidän keski-ikäisten, työssäkäyvien ja muiden erilaisia harrastuksia kesän jälkeen jatkavien vauhtia ja tekemisen määrää kasvattaavaa aikaa. Illat täyttyvät, aamut myös, alkaa olla tekemistä, eikä siinä ehdi aina pysähtymään ja toteamaan, kuinka kivaa se on. Nimittäin vaikka liika tekeminen voi käydä raskaaksi, mutta liika tekemättömyys se vasta myrkkyä onkin. Joten iisisti vaan, sillä siitä ja kasvattaa myös itseä sellainen, että vaikka tehtävälista on pitkä, pystyy sen kanssa elelemään pystypäin. Ja välillä unohtamaankin sen.
Oltiin tuossa viime viikonloppuna kauden viimeisellä purjehduksella. Kierrettiin Nauvon kautta seuran saareen ja sieltä takaisin kotisatamaan. Perjantaina, kun mentiin Nauvoon, meinasi tulla vähän hoppu valon kanssa. Kun laituriin asti viimein päästiin, alkoi taivaanranta olla melko lailla musta. Nauvo toki on siitä hyvä kohde, että satama on suuri ja valoja on siellä täällä. Ei sitä mihinkään luonnonsatamaan olisi ollut enää asiaa. Sen verran kaukaa sitä Raisiosta lähtee näin syksyisin ja kun vielä tuuli oli vastainen, aikaa tarvittaisiin yksinkertaisesti enemmän. Lauantaina sitä vastoin lähdetiin kevyessä tuulessa Nauvosta. Mentiin sivutuulessa kohti Korkiakaria. Valoa riittää, kun voi lähteä kaikessa rauhassa ja silti kello on vasta puolipäivää. Siitä tulikin syksyn viimeinen nautinnollinen purjehduspäivä. Rauhaa, lipumista, luonto väreissä ja kokonaisvaltainen hyvänolon tunne. Sunnuntaina nimittäin tuuli jälleen nousi ja reivattiin purjetta.
Se saattoi olla samalla viimeinen palaaminen Raision satamaan toistaiseksi. Ollaan nimittäin puhuttu ja pohdittu, että yritetään vuoden vaihteen jälkeen paikka S-Marinista, Hirvensalosta. Se olisi autolla kivampi, lähempänä ja myös hieman lähempänä Rajakaria. Joka tapauksessa uusi suunta Turun päässä. Saa nähdä onnistuuko. Nyt kuitenkin alkaa nostovalmistelut. Huomenna on määrä mennä ottamaan purjeet alas, sekä saman tien varmaankin jotain tavaraa. Sitten ehkä keskiviikkona voisi veneen siirtää seuran telakalalle. Maston vuoro olisi sitten siitä seuraavina päivinä ja veneen nosto viikonloppuna.
Lopuksi vielä töistä. Koronan helpottaessa, ainakin rokotetuilla ja muilla, joita ei huoli paina, alkaa työmatkat lisääntyä. Pari kertaa on määrä matkustaa Espooseen ja toiset pari kertaa Tukholmaan. Helppoa maasta toiseen ei tällä hetkellä ole päästä, kun lentoyhtiöt vielä panttaavat Turun lentoja. Olen menossa marraskuun alussa Tukholmaan mennen tullen laivalla. Viking Grace illalla Turusta, päivä Tukholmassa ja illalla jälleen laivalle. Seuraavana aamuna Turussa. Täysissä voimissa. Aika paljon menee kallisarvoista vapaa-aikaa matkustamiseen. Ajatus on, että tässä alussa tulee purske, kaikki haluaa nähdä toisiaan ja mulle eritysesti monet on sellaisia, joita en oo nähnyt vielä koskaan. Aloitin, kun korona tuli. Olen puhunut puhelimessa monet kerrat, mutta kasvotusten en ole koskaan tavannut. Sen puoleen on kiva mennä. Mutta ei kyllä joka viikko tai edes joka kuukausi. Sen verran sitä on tottunut hoitamaan sitä sun tätä työpäivien jälkeen ja on muutakin elämää. Noh, tällaista nyt.
Uuden kodin ikkunasta sykyinen maisema.
Kohti Nauvoa illan hämärtyessä. Gasti tsekkaa puhelinta.
Nauvossa on vielä aurinkotuolit esillä. Haikea fiilis. Ensi kesään.
Lauantaina tuuli oli iisi, tunnelma samoin.
Viikot vierii, niin kuin sanotaan. Syksy on mennyt lennokkaasti. Pari viimeistä viikkoa on ollut täynnä tapahtumia. Eikä pelkkä työ vie mennessään, vaan myös se, että vapaa-aikana riittää tekemistä. Purjehdusta viikonloppuisin ja vuokrakämppä kakkosen restaurointia viikkoiltoina. Ja sitten vielä kun lisää sen, että päivät lyhenee, niin ei sitä oikeen mahdu samaan päivään enää niin paljoa.
Tulin äsken kahden gastin kanssa maisaaresta Raisioon meidän veneellä. Oltiin viikonloppua viettämässä vuokramökissä ja kahdessa veneessä. Mulla oli rannassa oma yksiö, missä oli kaffekeitin, jääkaappi ja lämppäri. Pääsin välillä omiin oloihin ja sain nukkua rauhassa. Oltiin viettämässä Jarin polttareita jälkikäteen. Pari oli vihitty jo, mutta kun se tapahtui vähän niin pienessä piirissä ja ilman suuria juhlia, ei polttareita äkännyt kukaan järjesteää ajallaan. Noh, ei hätä ollut tämän näköinen. Järjestetiin jälkikäteen ja täytyy sanoa, että oli kivaaa. Polttarit tai mökkiviikonloppu, kuinka vain, hienointa oli viettää aikaa yhdessä lapsuuden kavereiden kanssa pitkästä aikaa.
Viikkoa aiemmin meillä oli yksi ylimääräinen lomapäivä ja niinpä päästiin kiertämään vähän pidempi lenkki. Huomattiin siinä, kun keli koheni kohenemistaan, että oltiin vuosi sitten samana viikonloppuna ja silloinkin keli suosi. Kierrettiin osin tuttuja satamia, juurikin viime syksyltä. Kasnäsin kylpylä on ehdoton valopilkku syksyisin. Sisältyy venepaikan hintaan. Ja tarjoaa poretaltaat lämpimällä vedellä ulkona, taivasalla. Siellä sitä kelpaa ihmisen olla ja möllöttää ja kun on vielä oma vaimo mukana, riittää myös juttuseuraa. Kasnäsin jälkeen, sunnuntaina, kun suuri yleisö lähtee kotisatamiinsa, mentiin Kråskäriin. Siellä ei ollut muita. Saatiin kaunis saari kahden kesken. Nämä luonnonsatamat on syksyllä hienoja, nuotio päälle ja tähtiä ihailemaan. Kyllä kelpasi.
Nyt eletään niitä viikkoja, missä veneennosto alkaa olla ajankohtainen. Ajatuksissa on lähteä kenties vielä kerran. Ensi viikonloppuna ja sen jälkeen aloittaa varusteiden purku ja valmistelu kohti veneen nostoa. Tämä on elämää ja elintapaa. Mutta silti sekin on kivaa, että kaudella on alku ja loppu. On elämässä nimittäin muutakin. Kun vene on peitetty ja valmisteltu talvea varten, on aika muiden askareiden. Esimerkiksi elokuviin olisi halu mennä. James Bond. Niitä on tavattu katsoa elokuvateattereissa. Ehkä lähi viikkona mennäänkin.
Kasnäsin laituri. Ei paljoa veneitä, pääsee kylkiparkkiin.
Kråkskärin luonnosatama ja hiekkaranta. Otin panorama-kuvan.
Polttarisankari valmiina koitokseen. Kuivapuku ja paukkuliivit. Jari kellui ja ui rantaan.
Herra lentäjä saapui omalla. Kertoi käyneen aina Espanjassa asti.