Se on aika äitien jälleen kerran. Vuosi on kulkenut tähän päivään, onko se nyt sitten toinen sunnuntai toukokuussa. Aika lailla kreivin aikaan keli alkoi pikkuhiljaa liikahdella siihen suuntaan, mitä sen voisi toivoa olevankin. Omakin äitini oli aina taipuvainen uskomaan siihen, että kyllä äitien päivänä on kaunis ilma. Jotenkin tässä viime viikot on kyllä ollut kevät, mutta ikäänkuin "pause päällä". Jos katsoo vaikka koivun lehtiä, niin kyllä ne siellä jo on, mutta aika pikkuruisia vielä. Ja näin ne ovat olleet jo muutaman viikon. Josko nyt sitten lähtee. Alkuviikolle ainakin on ennusteessa sellaista keliä, että ulkona viihtyy mainiosti. Vaikka edelleen yöt ja aikaiset aamut on viileitä ja jopa kylmiä, niin ainakin päivällä alkaa lämpötilat hilautua selkeästi ylemmäs, kuin viime viikkojen aikana. Ja todennäköisesti siitepölyhippuset hyppäävät myös tasajalkaa ja pärskeet ihmisillä lisääntyy.
Viikonloppu on mennyt vaihteeksi kotona. Ollut ihan kivaa siinä mielessä, että asioita on saanut tehtyä. Kyllä aika vaan on sen verran kortilla arki-iltoina, eikä vireystila vaan nouse enää samaan työpäivän jälkeen, kuin aamuisin. Olen itse aamuihminen ja saan parhaiten aikaan aamuisin. Sitten illalla alkaa haukottelu ja uni tulee vauhdikkaasti. Niinpä tällainen viikonloppu kotona, niin aikaa ja energiaa kaikenlaiseen ylimäärääiseen riittää. Hyvä esimerkki oli vanhan veneen lämppärin osien vieminen kierrätykseen. Suurin osa meni ihan omalla pihalla olevaan metallikeräysastiaan, mutta itse lämppäri on sähkölaite, mikä kelpasi ekotorille. Meillä löytyy sellainenkin tässä noin 1,5km etäisyydeltä. Vein lämppärin sinne eilen kävellen ja koin ensimmäistä kertaa tänä vuonna hiostavan selän. Lämppäri oli repussa, selässä ja oli omiaan saamaan kehon kääntöpuolelta lämpimäksi. Kaveri ekotorilla melkein repi laitteen kädestä, kun kaivoin sitä repusta ja murjaisi samalla "onko se webasto?". Kerroin sen olevan eeperi, mutta käytännössä sama laite. Ei puhuttu enempää.
Ensi viikolla lähdemme lähimpien työkavereiden kanssa Nuuksioon viihtymään. Meillä on niin sanotut tiimipäivät lunnonkauniissa ympäristössä. Meillä on ollut vastaavanlainen tapahtuma viimeksi kaksi vuotta sitten. Tällä kertaa porukka on jälleen entistä suurempi ja siinä mielessä varmasti tapahtumarikas. Lähdemme sinne tiistaiaamuna ja paikalla tulee olla yhdeksään mennessä. Matkaa tulee Turusta noin 145 km, eli se tulee vähän ennen Helsinkiä. Paikalla meidän on määrä ajaa mm. maastopyörillä joku lenkki. Odotan itse tapahtumaa innolla. Parasta on, että pääsee jälleen näkemään kaikki nekin, jotka työskentelevät eri kaupungissa. Ja toisaalta tällaisessa rennossa ympäristössä ihmisistä pääsee näkemään vähän eri puolia, kuin työaikana toimistossa, saati etätöissä omassa kotona.
Tänään on viis, viis, kakskytviis. Päivämäärä nimittäin. Siitä vois tehdä vaikka hääpäivän tai jonkun muun sellaisen, mihin voi itse vaikuttaa. Olisi melko helppo muistaa ja näin ollen reagoida asiaan kuuluvalla vakavuudella päivän tulemiseen. On nimittäin niin, että ainakin meikäläisellä on toisinaan haasteita olla hereillä, kun jokin synttäri tai muu tietty päivämäärä koittaa ja siihen olisi hyvä pistää vähän fokusta, niin kuin sanotaan. Noh, lähimmät ihmiset taitavat tämän tietää, eivätkä niin hirveästi hätkähdä, jos en ole tikkana paikalla ja hereillä. Ja myös liittyen päivämääriin kuukausitasolla, muistot kertovat, että huhti-, toukokuussa on ollut t-paita kelejä ja sellaista kevään ensimmäisiä mukavan lämpimiä päiviä. Tänä vuonna, tähän päivään mennessä, niitä on toki ollut muutama, mutta jotenkin ne tuntuvat jo nyt todella kaukaisilta, kun viimeinen viikko on ollut jääkylmää kyytiä, paljolti hyytävän pohjoisen puoleisen tuulen takia. Missä lämpö? Kysyn viides viidettä, vuonna kakskytviis.
Lähdettiin seilailemaan torstaiaamuna. Siis se oli vapunpäivä ja näin ollen pyhäpäivä. Köydet irroitettiin aika tarkaan puoli yksitoista ja suunnaksi otettiin karhupaikka Iniön lähellä. Ajettiin ensin koneella Maisaareeen asti. Sain samalla ladattu akun täyteen. Litium-akun selkeä etu on nopea lataus. Pari tuntia koneella tarkoittaa käytännössä täyttä akkua, sen verran iso laturi löytyy moottorista ja tällainen akku ottaa virtaa vastaan ihan eri tavalla, kuin perinteinen lyijyakku. Ja kun aukko aukesi vähän Maisaaren jälkeen, nostimme purjeet. Tuulen suunta oli sopiva ja sen nopeaus samoin, joten tultiin hyvää vauhtia sivutuulessa. Kun saavutettiin saari nimeltä Hevonkack, niinpä, joku näitä nimiä on aikoinaan keksinyt, niin vähän sen jälkeen tuuli alkoi himmata ja vauhti hyytyi. Niinpä laskimme purjeet ja ajoimme koneella loput. Tämä saarikohde on sellainen, että olemme vierailleet siellä kaksi kertaa vieraina. Tällä kertaa olimme itsekin jäseniä ja tällä statuksella ensimmäistä kertaa paikalla.
Oli paikoin todella kylmää ja kovaa tuulta. Vene meni menojaan pelkällä etupurjeella, kun niin kovaa puhalteli. Ei siis mitään kovin mukavaa keliä ollut juurikaan tarjolla. Ensi viikoloppuna onkin äitienpäivä ja perjantaina toimistolla kokous, mihin pitäisi osallistua, joten ei voida lähteä etätöihin mihinkään saaristoon ja, kun sunnuntaina Hanna viettää joka tapauksessa aikaa lasten kanssa, niin meinattiin, että jäädään maihin. Ajattelin käyttää tilaisuuden hyväksi niin, että käyn tekemässä huoltotoimia ja parannuksia veneellä, kun mm. lämppäri kaipaa lisää testiä ja mahdollisesti polttoainesuodattimien vaihtoa ja aurinkopaneelien kaapeloinnit veneen kannella parannuksia, jottei niihin kompastu veneen kannella. Niin ainakin näitä kahta aihealuetta meinaan käydä parantelemassa viikonlopun aikana.
Vielä loppuun maininta töistä. Ensimmäinen rekrytointini ikinä, saapui tänään ensi kertaa töihin. Esittelin hänelle perusteita ja kerroin vähän porukasta, johon hän liittyy. Onneksi meitä oli toimistolla useampia paikalla, niin hän pääsi tutustumaan jo suurinpaan osaan Turussa työskentelevistä. Huomenna menemme kahdestaan käymään Espoossa tapaamassa siellä työskenteleviä. Automatka on hyvä käyttää tutustumiseen, kun aikaa on jutella vähän pidemmän kaavan kautta ja kertoa itsestä. Niinpä sitä oppii tuntemaan toisen vähän paremmin ja on aina helpompi kysyä apua tai ideoita, kun tietää vähän paremmin, millainen ihminen on kyseessä. Tulee ensimmäinen työmatka sähköautolla Espooseen ja takaisin. Saa nähdä meneekö yhdellä latauksella. Siellä päässä on myös latauspaikkoja tallissa, mutta ne on todennäköisesti varattu jo siinä vaiheessa, kun me päästään sinne asti. Jää siis nähtäväksi ja kokemusta siitä saa joka tapauksessa. Ensimmäinen kerta on aina hapuilua.
Taivas voisi näyttää samalta myös kesällä tai lämpimällä kelillä.
Saunottiin kimpassa uikkareissa, toiset näistä kävi myös meressä uimassa. Kovin hyvin ne eivät illalla enää kuivuneet.
Niin sanottu dagen efter. Päivä, joka tulee tällaisen pitkällisen istuskelun, juttelun ja tankkauksen jälkeen. Kokoonnuimme eilen ala-asteen luokan voimin Uittamon kuntosalille. Mikä on siis entinen uimahalli. Emme kuitenkaan kokoontuneet kuntoilemaan, vaan meille oli varattu niin sanottu takkahuone, missä oli pitkä pöytä, jääkaappi ja eräänlainen nuotion ja avotakan risteytys. Sitä ei tosin yritettykään käyttää, vähän liian hazardilta näytti ja tuntui. Mutta olipa kiva nähdä ihmisiä. Useita sellaisia, joita näkee harvemmin. Nyt kun ollaan tänä vuonna kaikki 47 vuotiaita, niin alkaa olla elettyä elämää ja vaiheita ihan eri lailla, kuin nuorempana. Useilla oli kokemuksia erilaisista töistä, osa oli vaihtanut kokonaan, osa pettynyt työpaikkaan ja lähtenyt ja osa vaan tekee samaa, kuin viimeksi. Monet olivat ruuhkavuosien vietävänä. Nuorin lapsi oli 3kk ja vanhin 21v. Aika laaja skaala ja ihan eri tahdissa. Kaikkien stoorit olivat jollain tavalla erityisiä, erilaisia ja samalla mielenkiintoisia. Tällaisesta illasta, kun tapaa ns. vieraita ihmisiä tai kaukaisia tuttuja, saa aika paljon uutta ajateltavaa ja uusia näkökulmia. Tykkäsin.
Meillä oli eilen myös pihatalkoot ja ensimmäiset laatuaan oman ph-vastuun aikaan. Siistittiin ympäristöä ja katkaisiin mm. yksi iso tuija meidän pihalta. Etupuolella tai kulmassa oli yksi katon harjan yli kurkottava tuijapensas lähellä talon seinää. Aloitin sen kaatamisen käsisahalla. Sain suurimman rungon sen verran poikki, että se kaatui. Sen jälkeen sillä oli vielä kaksi pienempää runkoa ja julmetusti oksia. Alkoi usko loppua manuaalisahasta ja niinpä hain varastosta moottorisahan. Meillä on sellainen, Hanna saanut aikanaan isältään. Noh, sehän lähti käyntiin, ei laakista, mutta lähti ja kun vähän tankkasin, sain sillä poikki loput rungot, sekä pätkitty ne pienemmäksi. Naapurit auttoivat ja kannettiin katkottu tuija naapurin peräkärryyn. Hän on aiemminkin vienyt näitä puutarhajätteitä kaatopaikalle. Talkoot menivät rauhallisissa merkeissä. Ihmiset olivat hyvällä tuulella ja saatiin hommat jopa aika helposti tehtyä.
Juttelin eilen naapurien kanssa sähköautojen latausmahdollisuuksista. Vaihtoehtoja on useita, mutta aika äkkiä kustannukset nousee ja rahaa on tilillä vähän. Niinpä pitää miettiä, mikä olisi paras tapa edetä pienestä systeemistä suurempaan. Taidan soitella huomenna sähköasennuksia tarjoaville toimijoille ja kysellä vähän. Toivoakseni löytäisin sellaisen, joka osaisi ajatella tarpeeki pieniä askelia, kun en näe mitään järkeä panostaa tuhansia euroja tänä vuonna, jos latausta kaipaa 2-3 autoa kahdeksasta. Mutta jotain pitää tehdä, kun kuulemma uusi asukas oli kysellyt asiaa jo ostovaiheessa. Ja oishan se luontevaa ladata tuossa autokatoksessa, missä auto muutenkin viettää aikaa pitkiä pätkiä elämästään.
Ei sitä perjantaina tullut paljoa, mutta kylmää keliä on riittänyt.
Pääsiäinen vetelee viimeisiään tarjoten vielä yhden vapaapäivän työläisille. Meidän pääsiäinen on ollut enimmäkseen purjehdusta, ulkona olemista ja luonnosta nauttimista. Sää vaihtui puotasäästä sateiseen, minkä johdosta tultiin kotiin jo eilen sunnuntaina. Mieleen jäi laaja skaala harmaan eri sävyjä, sumuiset maisemat ja karut, vielä keväisessä asussa olevat saaret. Hiljaista oli, muutamia veneitä siellä täällä. Tuo merikarhukerho, mihin liityttiin täksi kaudeksi, edustaa niitä vesilläliikkujia, joista löytyy näitä aikaisin ja myöhään veneensä kanssa matkaa tekeviä. Oltiin nimittäin aika etäällä, Kustavin länsipuolella, Vuosnaisten satamasta pohjoiseen, mihin matkaa tuli yli 30nm kotisatamasta. Silti paikalle saapui kaksi venettä meidän lisäksi. Satamaan tosin mahtuisi kymmeniä, mutta tähän aikaan vuodesta sitä miettii, että saarikohteita saattaa saada ihan vain "omaan käyttöön". Ehkä kuitenkin vielä harvinaisempaa se on näissä merikarhusatamissa.
Nyt kun katsoo ulos ikkunasta, näkyy vesilammikoita ja vesitippoja puiden oksilla. Luonto on saanut viime päivien aikaan vettä. Ja kuulin tuossa radiossa miten hyönteiset ilmestyvät kostean mukana ja sen jälkeen hyönteissyöjät. Luonto ottaa tästä kaiken irti ja tarjoaa jälleen monta ihmeellistä asiaa. Vielä näkee pihoille, mutta ei aikaakaan, kun lehdet alkavat peittää ja näkyvyys puistoissa ja vehreissä ympäristöissä muuttuu kertaheitolla. Kevät on hienoa aikaa. Työviikotkin on tänä vuonna siitä erikoisesti, että näitä neljän päivän viikkoja tulee kolme putkeen. Sisätyöläisetkin pääsee näin nauttimaan ulkona olemisesta enemmän. Joskin sääennuste on aika epävakainen, ainakin tulevien päivien osalta.
Kävin tuossa aamutuimaan rautakaupassa ostamassa putkiosia. Veneessä kun on vesihanat köökissä, veskissä ja takana uimatason suihkulla. Näissä on liitoksia putken ja hanan oman putken välissä. Meillä on ollut tuo vene viisi vuotta, ja lähes yhtä monta kertaa olemme todistaneet keväällä vuotoja näissä liitoksissa. Kun järjestelmän pistää päälle, pumppu alkaa muodostaa putkistoon painetta, tulee vuodot aika äkkiä esiin. Ongelmana vain on se, että nämä liitokset on kaapeissa, kaiken takana. Joten menee hetki, ennen kuin havaitsee vuodon. Ja yleensä se on siinä viimeisessä, mihin ymmärtää katsoa. Niin tälläkin kertaa, minkä seurauksena pilssiin ehti valua vettä ämpäritolkulla. Nyt mulla on jälleen osia, millä aion korjata vuotavat putkien liitoskohdat. Veneessä on käytetty komposiittiputkia, mitkä varmaan kestää hyvin veneessä, mutta koko on eri kuin Suomessa käytettävät. Suomessa löytyy 16mm putkia ja liittimiä, veneessä on 17mm putkia. Niinpä oikeappista liitintä ei tahdo löytyä, vaan joudun turvautumaan niin sanottuihin sovellettuihin ratkaisuihin. Katsotaan nyt sitten, kuinka hyvin liitokset sietävät painetta. Tarkoitus on mennä vielä tänään asentamaan, sateen tauottua.
Airistolle kerääntyi sumua lähtöpäivänä torstaina.
Vain muutama maili saarten suojaan ja aurinko paistoi.
Saaret olivat vielä vailla vihreää väriä.
Tultiin satamaan ensimmäisinä. Hieno ja suojainen satama.
Jälleen sunnuntain vuoro. Tämä kerta olikin siitä erityinen, että pääsin haistelemaan Airiston meri-ilmaa. Kävi nimittäin niin, että saimme menneen viikon aikana veneen siihen kuntoon, että se oli valmis laskettavaksi. Perjantaina tapahtui vesillelasku ja launataina laitettiin yhdessätuumin kahteen veneeseen mastot. Ensin Teron ja Pirkon vene, sen jälkeen meidän. Laiturilla ja telakalla yleensä oli sen verran paljon porukkaa, että saimme auttavia käsiä mastojen kanssa. Telineeltä alas on yksi hanakala kohta, varsinkin, kun masto möllöttää ylähyllyllä. Ja toinen nostajia vaativa kohta on laiturille nostamisvaihe. Molemmat meni moitteettomasti, eikä oma selkä sanonut niks, eikä naks ollenkaan. Niinpä ahersimme eilen ja tänään aamulla veneen parissa. Mastoon tulee mm. puomi, sekä mastolta erilaisia köysiä vinssien läheisyyteen. Näiden kaikkien asettaminen paikoilleen vie aikaa. Mutta varsinkin tänään, ilma alkoi olla sen verran mukava, että rannassa oli kiva tehdä askareita. On tullut muutenkin oltua taas pitkästä aikaa ulkona paljon enemmän. Tänään veneitä laskettiin lisää ja taisivat kaikki olla purjeveneitä. Mastonosturille oli menijöitä, onneksi me päästiin siitä pois. Kivampi jatkaa varustelua Satavan rannassa. Siellä taas on vielä toistaiseksi aika väljää.
Mennyt viime viikot aika vauhdilla, kun ollaan oltu monena iltana veneen kimpussa. Ja nyt kun kelit alkoivat lämmetä mukavasti, tuli vähän sellainen olo, että olisi kiva lähteä pääsiäisenä merelle. Siinä on tarjolla useampi päivä aikaa mennä ja tulla. Meillä on lisäksi uutuutena tämä merikarhujen jäsenyys, joten niitäkin kohteita on kaluttavaksi aika lailla monta. Saa siis nähdä mihin sitä päädytään. Vaihtoehtoja on ja meidän ajatus on tehdä niin, että torstaina pidetään jo vapaata ja mennään aamulla veneelle asentamaan purjeet käyttökuntoon. Samalla viedään ruokaa, vaatteita ja varusteita. Sikäli, kun saadaan hommat valmiiksi, lähdetään torstaina liikkeelle ja takaisin pitää tulla viimeistään maanantaina, kun se on vielä pyhäpäivä. Eli nähtäväksi jää. Kivaa se on taas pitkän tauon jälkeen.
Vielä lyhyt päivitys työelämään liittyen. Työnantajamme lanseerasi uuden ohjeen etätöiden osalta. Jatkossa tulee olla toimistolla vähintään kolmena päivänä viikossa. Tämä ohje annettiin kaikille riippumatta siitä, missä tehtävässä työskentelee tai kuinka korkealla kaaviossa on. Ja tämäkös aiheuttikin suurta vastustusta. Taisi mennä monella kahvi väärään kurkkuun, kun lukivat uutisen tähän liittyen. Myös omasta tiimistä löytyi vastustusta ja suurta määrä erilaisia huolia. Kommentointi aiheen ympärillä sai jopa vähän koomisia piirteitä, kun osa heitteli sekaan kaikenlaisia keksittyjä "totuuksia", kuin politiikot konsanaan. Yhtä kaikki, tämä ohje on nyt voimassa. Katsotaan, miten se lähtee luonnistumaan ja rauhoittuuko polemiikki ajan kanssa. Koviten se taisi oottaa niiden kontolle, jotka vähiten noudattivat vanhaa 50%/50% ohjetta.
Traktori siirsi Ninan jälleen nosturille.
Lauantaina masto oli tukevasti paikoillaan.
Ja ensimmäiset mailit tähän kauteen, keväinen maisema, hiljainen vesiliikenne ja reipas vastatuuli.
Sunnuntai ja talvimainen ilma ilman lunta. Hyytävä ja kylmä pohjoisen puoleinen tuuli. Viime yönä lämpötila käväisi -6,4 asteessa Artukaisten mittauspisteessä. Kävin tuossa aamutuimaan kävelyllä. Tuuli oli onneksi tyyntynyt, joten kävelylenkin saavuttaessa noin neljä kilometriä, alkoi lämpöä nousta puseroon. Olihan mulla vaatetta talviseen malliin, pitkää kalsaria ja villapaitaa, mutta usein sellaiset parin, kolmen kilsan lenkit menee niin, ettei kone ehdi juuri lämmetä. Mutta matkan pidentyessä näin käy ja tällä kertaa oli määrä mennä vielä sittariin, siis sisätiloihin. Otin takin, lakin ja hanskat kärryyn, kun lähdin suuntaamaan kohti viinihyllyjä. Sain Hannalta tehtäväksi hakea pullollisen valkkaria, jotta saa risottoon hapokkuutta. Niinpä tein työtä käskettyä ja menin hyllyjen eteen ihmettelemään. Sain kotoa vinkin, että tällainen voisi olla ja sitä siinä holkittelin. Samoja merkkejä ja saman näköisiä puolloja, kuin Alkossa, mutta muutaman prosentin miedompia. Joku taas oikein miettinyt. Löysin, kuin löysin oikean saksalaisen riislinkin ja nappasin kärryyn. Hinta oli käytänössä sama, kuin vastaavat viinit Alkossa, eli 13,95. Mutta näin sunnuntaina vaihtoehtoja oli vähän. Eli mikäli elää suunnitelmallisesti ja huomio aina kaiken etupeltoon, olisi tämänkin voinut ostaa jo aiemmin. Tai toisilla lienee myös valkkaria aina kotona. Jossain viinikaapissa optimaalisessa lämpötilassa tietysti.
Viime viikolla kun oli lämmintä, käytiin päivittäin telakalla. Pestiin venettä, vahattiin venettä ja lopulta torstaina myös testattiin lämppäriä. Sain postissa jatkokaapelin säätimen johdolle ja näin ollen viimeisen puuttuvan palasen asennukseen. Pujottelin kaapelin ähkien ja puhkien paikoilleen. Laitoin useita nippusiteita ja kun tyrkkäsin sulakkeet rasiaan, tuli ohjaustauluun valot ja tekstiä. Lämppäri lähti pelittämään. Käynnistelin sitä useaan kertaan uudelleen, kun polttoaineputki pumpulta lämppäriin oli uusi ja tyhjä. Oliko neljännellä kerralla, kun lämppäri lähti lopulta käyntiin. Siinä se lämmitti venettä runsaan tunnin. Säädin tehoa pikkuhiljaa pienemmälle, kun alkoi tarjeta t-paidalla. Kaikki tuntui pelaavan, mikään putki ei näyttänyt vuotavan, joten laitoin lisää nippusiteitä. Pitää vielä siivota tankkien ympäriltä ja sitten rakentaa välisenä takaisin paikalleen. Sen jälkeen näkyvyys polttoainepumppuun hankaloituu huoltoluukusta tiirailuksi. Pitää varmaan käyttää sitä vielä pari kertaa ja seurata, ettei mistää vaan vuoda mitään. Lämppäri on yksi tärkeimmistä ellei tärkein varuste alkukaudesta. Merivesi Turun saaristossa on luokkaa kolme astetta plussalla. Joten kylmää tulee olemaan. Meillä paatti on siinä kunnossa, että näillä näkymin ensi viikon aikana sen voisi laskea meren kannateltavaksi. Seurataan vielä sääennusteita, jos pakkasyöt jatkuu, saatta olla turhan aikaista.
Lopuksi vielä pari sanaa sähköautoilusta. Lähdettiin eilen ensimmäiselle pidemmälle matkalle, kun ajettiin autollamme Tampereelle ja takaisin. Kävimme Hannan serkun viisikymppisillä. Lähdimme matkaan noin 80% varauksella. Joka on meidän tapauksessa 65kwh varausta akussa jäljellä. Päästiin Tampereelle jäljellä oli noin 40%, eli noin 33kwh. Auto lupaili noin 200km tällä. Ajettiin vielä Hannan vanhemmat juna-asemalle ja lähdettiin etsimään pikalatauspaikkaa. Vaihtoehtoja on paljon ja vieraassa kaupungissa hankaluus tulee siinä, että ei hajuakaan missä, minkälaisessa ympäristössä, onko lainkaan Turkuun päin menevän tien suunnalla, jne. Päädyttiin lopulta Mc Donaldsin pihaan, jossain Tampereen ulkokehällä. Siinä oli kaksi laturia tyhjänä. Laturin piuha kiinni, luottokorttia masinaalle ja lataus alkoi. Mentiin mäkkäriin sisään. Ja jotenkin siinä haistellessa alkoi tehdä ruokaa mieli. Ostin aterian mukaan, ja kun varaus näytti noin 50%, otettiin johto irti ja lähdettiin kotia kohti. Lataukseen meni aikaa noin 15-20 minuuttia. Sen lisäksi latausaseman etisiminen, harhaan ajaminen ja lopulta paikan löytäminen veivät toiset 15-20 min. Eli vielä tässä on pientä harjoittelua ja tietynlaista sisäistämistä edessä. Kun päästiin kotipihaan, varaus oli valahtanut 14%:tiin. Sillä pääsee vielä noin 50 - 60km näissä huhtikuun alun lämpötiloissa. Kaupungissa ajelee pitkään, kun nopeus jää alhaiseksi. Kulutus nousee reippaasti, kun on kylmä ja nopeutta yli 100 km/h. Jos siis meinaa ajaa pitkälle, kannattaa ajella mieluummin teitä, missä on 80:n rajoitus, kuin 120.
Nina näyttää jälleen upealta. Kauden alku on käsillä.
Siinä uusi lämppäri 99%:sesti asennettuna. Pari, kolme nippusidettä vielä. Testattu ja toimii.
Perjantaiaamuna +3, mittamestari tuli ja teki suunnitelmat uutta sprayhoodia varten. Oli hieno, mutta viileä aamu.