Lauantai 27.11.2021

Työnantajamme pikkujoulut tansittiin onnistunein meiningein eilen perjantaina. Kaikista viikon mittaan tulleista koronauutisista huolimatta firman pomot olivat päätyneet siihen, että juhlat pidetään suunnitelmien mukaan. Jonkun verran oli nämä huolestuttavat uutiset aiheuttaneet peruuttamisia ja se näkyi jo muutenkin valtavassa hallissa lähinnä tyhjinä paikkoina pitkissä pöydissä. Ja ehkä niinkin, kun kaksi vuotta sitten firmalle tuli pyöreitä vuosia, oli juhlissa silloin latausta ja puitteet ja esiintyjät kunnossa, kaikki kynnelle kykenevät mukana, joten tämänkertaiselle se asetti jopa epäreilun vertailukohdan.

Uusi positio firmassa tarkoitti myös uusia ihmisiä pikkujouluissa. Nimittäin juurikin tuo edellinen pikkujoulu tapahtui vaiheessa, missä en tiennyt parin kuukauden päässä väijyvistä työtehtävien muutoksista, saati mitä tarkoittaa pitkäkestoinen pandemia. Noh, joka tapauksessa pikkujoulut toimii oivana boostajana uusiin ihmisiin tutustuessa. Kun istuu pöydän ääressä, missä lähistöllä on monta uutta kasvoa, sitä alkaa ajan kuluessa osallistumaan keskusteluihin enemmän ja lopulta joidenkin kanssa huomaa syventyvän johonkin aiheeseen, kuin pitkän ystävyyden omaavat konsanaan. Juomingit toki auttavat ja kiihdyttävät tätä ilmiötä. Kivaa oli! Ja nyt olo on about väsynyt, mutta onnellinen.

Saatiin viikolla viimein loppuun meidän rakennuslupa. Neliön yksiöön ja kaksioon jakava väliseinä on nyt virallisesti hyväksytty. Tähän tuli valoa, kun aloin kysellä sen perään. Sekään ei tuntunut tulevan automaattisesti, vaikka katselmuksesta oli viikkoja kulunut. Noh, sain onneksi pöytäkirjan sähköpostiin, kun sitä kauniisti kyselin. Ja kysymiseni johtui oikeastaan siitä, että asutonvälittäjä, jolla on meidän kaksiolle varteenotettava ostaja, kyseli lopputarkastuksen perään. On hullua miettiä, kuinka helposti kaksiomme meinaa mennä kaupaksi. Siitä, kun soitin aikanaan osto-ilmoituksen perään, on mennyt useampi viikko. Vähitellen olen lähettänyt lisää tietoja ja dokumentteja ja viimeisenä tuo lopputarkastuksen pöytäkirja. Näiden jälkeen eilen perjantaina sain tekstiviestin, missä tehtiin ostotarjous kaksiostamme. Ja voin sanoa, että hinta on lähes yksi yhteen sen kanssa, mitä yli sataneliöiset kerrostalokämpät maksaa luolavuoressa. Keskustan neliöhinnat on ihan omissa sfääreissä. Meinaamme tehdä vastatarjouksen. Saa nähdä kuin meiän käy.

Sunnuntai 21.11.2021

Marraskuu sen kun eteenpäin puksuttaa ja paljon on tänä vuonna tähän meikäläisen syntymäkuukauteen mahtunut. Siltä se ainakin tuntuu. On ollut pitkään aikaan ensimmäiset työmatkat, on ollut kaappien suunnittelua ja ostoa, on ollut sisustussuunnittelua, pientä peitsien vääntämistä siitä, mikä on siistiä ja mikä rumaa ja kun ei ne aina yhteen mee, niin silloin pitää neuvotella, suostutella, tyrkyttää ja kehua omaa, joskus se lopulta auttaa... Ja tähän kuukauteen mahtuu nyt myös, en tiedä monenko vuoden tauon jälkeen, tapiseerausta. Siis tapetin asentamista seinään. Pyöriteltiin vaihtoehtoja netissä pari päivää melko ahkeraan ja mentiin tänään paikan päälle rautakauppaan katsomaan ihan livenä. Värit kun pakkaa niin usein olemaan erilaisia, kun ne näkee omin silmin oikeasti verrattuna siihen, että tuijottaa tietokoneen ruutua ja tapetin kuvaa siinä. Noh, päädyttiin erääseen ja se on nyt seinässä. Tuli juuri valmiiksi. Tehosteseinä olohuoneeseen. Tähän mennessä viimeiset pari kämppää olemme pääasiassa maalanneet maalilla tehostevärejä. Nyt aika oli kypsä tapettiin. Mikä lie muuttunut. Ehkä ihmiset, aika, trendit, kokemukset, nähdyt esimerkit ja keskustelu. Yhdessä me tätäkin tehdään. Ostopäätöksestä remonttiin. Hyvä me.

Toinen kohtuullisen suuri proggis täällä nykyisessä kodissa on vielä jalkalistat näihin neljään: oh, et, th ja k. Eli neljä eri tilaa, mutta silti sellaisia tiloja, jotka yhdistyvät jalkalistoilla, koska näiden tilojen välillä ei ole ovia ja ennen kaikkea ovenkarmeja. Eteiseen, kun tulee ulko-ovesta, siitä jatkuu käytävä olohuoneeseen, sieltä on yhteys työhuoneeseen, missä myöskään ei ole perinteistä ovea vaan aukko ja liukuovi ja takaisin eteiseen, sieltä pääsee myös keittiöön, mihin on myös aukko, eikä ovea lainkaan. Lista ei siis lopu, vaan jatkuu jatkumistaan. Mikä tarkoittaa sitä, että kaikialla pitäisi käyttää samanlaista listaa. Muutoskohdasta tulisi helposti liian haasteellinen ja lopulta ruma. Joten vältetään sitä.

Pikkujouluaikaa vietetään jälleen. Siinäkin taisi viime vuosi jäädä monella väliin. Ei ollut lupaa järjestää. Noh, nyt on mahdollisuus ja siihen on moni tarttunut. Meillekin tuli ilmoitus jo pari viikkoa-, ellei jopa kuukausi sitten, että pikkujoulut järjestetään. Noh, sitten joku aika sitten tuli jälleen uusi rajoitus, yli 50 hengen tilaisuudet mahdollisia vain, jos kysytään passia ovella. Ja kuinka ollakaan tänään oli lehdessä, että jostain perhanan lakikirjasta löytyi jälleen tähän yksi lisämutta. Työnantaja kun ei saakaan vaatia passia. Eipä tietenkään. No sitten jos luki pidemmälle, tuli jälleen mutta. Hitto näitä muttia. Eli paikka, kuten ravintola voi vaatia passia. Eli ei firma, mutta jos järjestät paikassa, missä passia kysytään kaikilta, niin silloin myös pikkujoulut voidaan järjesteää ja passia kysyä. Siis homman pitäisi kaiketi tarkoittaa, että meidän joulujuhlat järjestetään kaikeasta huolimatta ja sisään pääsee vain jos on passi kunnossa. Ei tämä kovin yksinkertaista ole. Menee ihan kaffe väärään kurkkuun näiden kaikkien muttien kanssa. En tiedä kuinka pitäisi suhtautua. Kaikean kaikkiaan tänä päivänä viljellään tätä yhdenvertaisuus -sanaa joka paikassa. Mun ymmärrys ei vaan taivu siihen, että jos tässä passiasiassa vedotaan tähän yhdenvertaisuuteen, niin onko palkat tai töiden vaativuus tai koulut ja opettajat ympäri maata esimerkiksi yhdenverataisia? Ei ole, no voisiko niitäkin joku vastustaa. Tämä on jotenkin ihan hullua. Yli 12-vuotiaista 80% on saanut rokotukset. Eikö se ole aika iso enemmistö, minkä mukaan mennään? Harvoin pressakaan saa enempää ja se valitaan silti, saati puolue, jonka piiristä valitaan pääministeri. Jotenkin välillä kaipaa sitä, että Kale jyrähtää ja pulinat pois. Nyrkki pöytään. Ei se pahaa tarkoita. Se antaa pisteen. Loppu. Slut. Ja seuraaviin aiheisiin.

Huh, meinasi oikein savu nousta näppäimistöstä. Noin niin kuin kuvainnollisesti. Leppoisaa sunnutain jatkoa ja alkavaa viikkoa vaan. :)


Siinä. Valo muuntaa väriä, uusi kuva sitten, kun tulee ulkoa valoa ja listat on myös paikalla.

Maanantai 15.11.2021

Ja niin se viikonloppu ja eka työpäiväkin meni. Aamu oli pakkasen puolella ja autojen ikkunat näyttivät olevan jäässä. Työhuoneemme ikkunasta on hyvä holkitella. Kunhan päivä nousee ensin. Kotona työhuoneemme muutti. Siirtyi tähän asti makuuhuoneena toimineen huoneen paikalle. Se sopii paremmin aamu- ja päivähuoneeksi paljolti ilmansuuntien takia. Aurinko nousee ja paistaa aamulla, jos paistaa, tähän huoneeseen. Ja toisaalta, se missä nukumme jatkossa, pysyy varjossa pitkälle iltapäivään. Ja sen ikkunat on lisäksi puiden suojassa. Hyviä puolia myös tulevia lämpimiä jaksoja ajatellen.

Nyt, kun huoneet on fiksattu kuntoon, olemme valmiit etenemään erilaisten kaappien kanssa. Uuteen työhuoneeseen tulee koko seinän mitalta liukuovia ja ovien taakse elfa-hyllyjä. Niiden etu on joustavuudessa, voi laittaa, kuten me, vain ala- ja ylähyllyn. Ajatus on pistää veneen patjat tämän alahyllyn päälle. Ne saadaan kaikki jatkossa oven taakse piiloon ja lisäksi irti lattiasta, jolloin imurointi on mahdollista. Patjojen lisäksi tähän mahtuu 60cm leveitä hyllyjä koko huoneen korkeudelta. Siihen sitten laatikoita, missä on edelleen veneeseen liittyviä tarvikkeita. Ja muuta, mitä sitä nyt on. Tuntuu olevan. Ja tämän lisäksi ostimme uuteen makuuhuoneeseemme uuden vaatekaapin. Sain jo ensimmäisen puolen vuoden aikana tarpeekseni asunnon mukana tulleista rimpuloista. Halvalla. Niinpä. Jos pulttaat seinään kiinni, se tukevoituu. Markkinoilla on onneksi myös sellaisia, mitkä seisovat omilla jaloillaan. Otin lisäksi rungon 22mm tavarasta, mukavan jämerän näköinen ja tuntuinen. Pintakuvio tulee olemaan vaalea puu. Käytännössä valkoinen, mutta pinta on elävä. Tällaisia on nyt tilattu ja ostettu. Toimitukset tulee jossain joulukuun alussa. Tehdään Suomessa, joten toimitus pitäisi olla hanskassa. Toisin on nyt kaikella, mikä tulee jostain kauempaa. "Ei oota" on liikkeellä.

Tällaisia kaappeja kun ostaa, niin saa kyllä tilin hukattu aika lailla nopeasti. Laskut ja lainanlyhennykset vievät joka kuukausi about saman, mutta sitten kun innostuu ostamaan ylimääräistä, alkaakin pohja näkyä nopeammin. Tarkoittaa rauhallisempaa kuukautta. Tai lähinnä sitä, että välttää sen kummempaa ostelua. Pakollisilla mennään. Onneksi ehdin jo ostaa viikonloppuna meille leffaliput Bondiin. Keskviikkona pitäisi mennä vihdoin katsomaan. iSense-teatteriin. Aika suolainen on hinta. Lähes 20e per lätty. Se on aika paljon, kun samaan aikaan Disney+ on 9 euroa kuukausi. Noh, toisaalta jos käy kerran, pari vuodessa, ei se nyt paljon eroa tee onko 15 vai 20 euroo. Mutta tuntuu kuitenkin, kun muistaa vielä sen olleen lähemmäs kymppiä. Kaikki muuttuu. Ja hinnat nousee.


Oltiin perjantaina live-keikalla. Alun perin oltiin menossa keväällä 2020.


Tässä patjat koeasetettu. Etukulmassa oleva kaappi lähtee matkoihinsa.


Ja sama huone toiselta laidaltaan. Kaksi työpistettä. Illalla ikkunasta ei juuri valoa. Marraskuussa.

Lauantai 13.11.2021

Lauantai ja monin verroin mahtava viikko tulossa kohti loppua. Työ paremmaksi muuttuu kuin taikaiskusta, kun näkee ihmisiä, kollegoita, "omaa porukkaa" niin omasta, kuin naapurimaista. Lähdettiin Turun konkarin kanssa keskiviikkona laivalla. Mentiin Viking Gracella. Nukkumaan yhdentoista aikaan. Aamulla 6.30 laivasta ulos. Taksilla kohti konferenssihotellia lähellä Arlandan lentokenttää. Matka oli jotain 30 km. Isoa tietä. Ruuhkaa. Muistutus siitä, mitä miljoonakaupungin elämä on. Siinä ei auta edes nelikaistainen tie, tarvitaan kuusi tai jopa kahdeksan kaistaa. Noh, mutta päästiin perille ja oltiin ensimmäiset innokkaat hotellilla. Yhdeksään mennessä oli saapunut tulijat Tanskasta, Norjasta ja Ruotsista, sekä lopulta myös Helsingistä, he kun tulivat viimeisenä.

Vietettiin yksi yö paikalla. Ensimmäinen päivä sisälsi monta tuntia kokoushuonetta, missä meitä oli noin 50. Valtaosa osallistui. Sain itsekin olla stagella, kun esittelin meidän erästä työkalua, mitä mitä kaikki käyttävät työssään. Kerroin ja näytin demoa siitä, mitä uutta siihen on tulossa ja mitä sieltä löytyy jo nyt, mitä käyttäjät eivät ehkä ole huomanneet. Sain mahdollisuuden, varmasti paljolti, koska olen mukana sen kehittämisessä ja toisaalta, kun taustani on mitä on, tällaisten välineitten omaksuminen ja oppiminen on helppoa. Niin ja työkalu on jotain mitä avataan tietokoneen web-selaimeen. Eli ei vasara tai muu vastaava perinteinen työkalu. Päivään sisältyi monen monta puheenvuoroa. Mentiin luentojen jälkeen porealtaaseen. Vähän kuin vitsissä konsanaan, mukana oli suomalainen, norjalainen ja ruotsalainen. Hotellissa oli bueno spa. Baari, pikkupore ja vielä ulkona suurempi poreallas. Marraskuu, ulkona ja uikkaireissa. Ympäristö teki nauttimisesta helppoa. Ainoa rajoite oli aika, se tuntui menevän hurjaa vauhtia eteenpäin. Loppuilta meni illallisen merkeissä. Oli todella kiva tutustua eri kollegoihin, osan kanssa ollut aiemmin puhelimessa, osan kanssa ei yhteistä historiaa tätä ennen ollut ollenkaan.

Huomenna isänpäivä. Lotta tarjoaa varmaan aamiaisen, lounaan ja päivällisen. Niinhän se menee. Ei vaan, eiköhän tytär pääse valmiiseen pöytään. Pääasia tässä päivässä on yhteinen aika. Tekemisellä ei niin väliä, kunhan tehdään yhdessä. Marraskuu ei välttämättä tarjoa parhaita mahdollisuuksia ulkoiluun. Piknikit siis sikseen. Osa menee ravintolaan ja nauttii siitä. Itse taidan kuulua enemmän siihen koulukuntaan, että tehdään jotain yhdessä ja nautitaan ruoka kotona, mennään sitten taas joku toinen kerta ravintolaan, kun siellä ei ole kovin ruuha-aika.

Maanantai 8.11.2021

Maanantai kääntyi pimeän puolelle ja taitaa olla pakkastakin. Ohhoh. Ei kovin tavallista, eikä ilmeisesti kovin kauaa kestä tälläkään kertaa. Jos muutaman päivän sisällä lämpötila nousee jopa kymmenen astetta. Noh, ilmoista viis. Sisätiloissa sitä moni enempi on kuitenkin näinä marraskuun päivinä. Me mentiin tänään aamulla hyytävää viimaa vastaan fillarilla töihin. Siitä onkin aikaa, kun olen mennyt viimeksi maanantaina toimistolle. Ja näin kylmällä. Se taisi olla joskus silloin koronan alussa tai silloin, kun se vasta oli kiihtymässä. Ja silloin oli tapana kävellä Aninkaisista töihin. Nyt ei olla vielä korkattu kävelyä Luoliksesta. Mikä reitti valikoituu, kun koittaa oikaista ja käyttää kaikki mahdolliset polut ja aitojen kierrot, mihin ei ihan tohdi fillarilla mennä. Yksi, mikä heti tulee mieleen, on uudenmaankaudlla tehtävät tie-/viemärityöt. Mellakka-aita, tai joku aita, mikä lie, katkaisee pyörätien ja se on tuotu kummallisen kauas. Kävellen sen voisi kiertää ja mennä sen jälkeen sivutietä. Mutta fillarilla tyytyy toiseen, vähän pidempään reittiin.

Huomenna sitten, jos luoja suo, astelemme yhdessä isännöitsijän ja Turun kaupungin rakennustarkastajan kanssa kynnyksen yli Aninkaistekatu 10:ssä. Lupasin mennä alaovelle vastaan aamu kymmenneltä. Siihen asti pitäisi osallistua viikottaiseen tiimipalaveriin. Hienoa, oikeastaan ihan game changer näihin hetkiin on älypuhelin ja teams-sovellus. Voi osallistua mistä vaan, lähes mistä vaan, ja varsinkin, jos on pääosin kuunteluoppilaana, eikä näytölle pahemmin jaeta materiaalia, mikä olisi puhelimen näytöllä herneen kokoinen, niin voi todella nauttia tekniikan edistymisetä ja elämän muuttamisesta. Ainakin osalla, ehkä jopa aika pienellä joukolla, tai suurella, riippuu mistä katselee, tämä mahdollisuus on. Ne kenellä se on, kannustan kokeilemaan. Toimii.

Ja lopuksi juttua viime viikonlopusta. Lähdettiin torstaina ajelemaan itään. Motaria tai nelikaistaista maantietä, tai mitä se nyt virallisesti onkaan, mentiin melkein päätyyn asti. Haminaan joo, sitten oisko ollut 30-40 km kaksikaistaista tietä Kotkaan, sen jälkeen taas mentiin neljällä linjalla ja se tekee suuren eron kuskille, mutta myös pelkääjälle. Auto soljuu jotakuinkin samaa nopeutta pitkälti koko matkan. Puuttuu se hidastelun tuoma armoton tuska ja toisaalta järjetön "lappu lattiaan" -meininki, kun vihdoin saavutetaan pari kilometrin verran ohituskaistaa. Kaikki tietää tämän, joka ajaa kasikympin tiellä 75 ja kun ohari alkaa, yht' äkkiä kuskille tulee tarve painaa kaasua. Sitten mennäänkin jo 90-100, eikä perässä tulleista pääse kuin ehkä kaksi ohi. Ja ne ajaakin sitten jo 120 - vähintään. Motari vaaditaan kaikkialle!

Niin, piti mainita myös Imatra, linnamainen hotelli ja teatteri, ravintola, pub ja luontopolku keskustan tuntumassa, Vuoksen rantoja hipoen. Kaikin puoli kiva paikkakunta, löytyy ihmettelemistä, täytettä kulttuurin nälkään, hyvää ruokaa ja kylmää olutta. Hotellissa oli sen lisäksi sauna päällä päivittäin, uima-altaat ja porealtaat käytettävissä. Joten se oli kaikkiaan kiva kokemus. Ja paluumatkalla pysähdyttiin, lauantai kun oli, Kotkan merimuseoon. Sekin oli hieno, uusi ja mahtava rakennus jo itsessään. Korkea ja suuri, sinne mahtui purjepaattia ja yksi rajavartioston suurista. Oikeita paatteja historiasta. Kyllä täytyy ihmetellä niitä, jotka maailman merille ovat sen aikaisilla navigointi ja paikannushärpäkkeillä uskaltautuneet. Nyt voit saada paljon apuja taskuun sujautettavasta, puhelimeksikin kutsutusta laitteesta. Siinä punainen pallura kertoo karttakuvassa missä sitä milloinkin seeglaa. Silloin joskus ei ollut paljon muuta kuin aurinko ja sen varaan rakennettuja laitteita. Joku lähti amerikkaan, mutta päätyi afrikkaan. Vai kuinka se koulussa kerrottiinkaan. :)


Luotopolku kulki kurun rantoja. Ei päästy tällä kertaa näkemään vesimassojen voimaa.


On se vaikuttava näky. Ei oo montaa samankaltaista Suomessa.


Lauantaina synttäreiden kunniaksi vähän musiikkia ja olutta spesiaalimukista.

Keskiviikko 3.11.2021

Joku saattaa odottaa vastausta siihen, miten lopputarkastus lopulta meni. Niinpä. Odotin itsekin. Kunnes osapuolille vihdoin selvisi, ettei ehdotettu aika sopinut kaikille. Virallisesti rakennusluvan hakija, kun on ollut taloyhtiö ja sen edustaja isännöitsijä. Ensimmäisen kerran sain hakemuksen bumerangina takaisin, kun virheellisesti pistin hakemukseen oman nimeni. Tosiasiassa itse olen suunnittelut, toteuttanut, täyttänyt hakemukset ja viimeksi yrittänyt sovittaa kahden eri ihmisen kalentereja. Eli vähän niin kuin olisi arkkitehti, timpuri ja sihteeri samassa paketissa. Silti työn lopputuloksen tulee arvioimaan herra tarkastaja ja vaatii, että paikalla on myös isännöitsijä, jolla ei ole tuon taivaallisen osaa tai arpaa projektissa. Tai onhan hän allekirjoittanut mun täyttämiä dokumentteja. Noh, yritämme jälleen ensi viikolla, tiistaina tällä kertaa.

Tulin tänä aamuna työmatkalta. Pitkästä aika ulkomailla. Lähdin bussilla maanantaina lähipysäkiltä ja saavuin satamaan vähän ennnen laivan lähtöä. Tavattiin kollegan kanssa satamassa. Uusi tuttavuus, nähnyt joskus työpaikan ruokalassa, mutta tiemme ei ole aiemmin ristenneet. Juttu alkoi luistaa, vaikka mentiinkin enkuksi. Toinen osapuoli, kun oli syntyjään saarelta, brittein saarelta. Olen pirun tyytyväinen siihen, että pystyn aina vaan paremmin pärjäämään jutteluissa englanniksi. Olen löytänyt määrätyn rentouden ja kiertoilmaisut ja hällä väliä fiiliksen. En osaa aina viedä aloitettua virkettä loppuun, ei se mitään, aloitan jostain kohtaa uudelleen. Ja nämä kauan Suomessa asuneet englantilaiset osaavat kuunnella ja auttavat tarvittaessa.

Seilattiin pimeälle merelle Viking Gracen kyydissä. Oli siinä paljon tuttua. Jonoa, tungosta sisäänkäynnissä, siivous kesken, hytti, kauppa, baari, niin ja tällä kertaa osa tallusti maski kasvoilla ja osa ei. Ruotsiin mennessä työmatkalla laivamatka toimii hyvin siinä mielessä, että matkanteko on iisiä, baarissa saattaa illalla nauttia yhden oluen ja tutustua tai päivittää tilanteita jonkun kanssa. Sen jälkeen nukkumaan ja saa vielä aamulla aikaerosta tunnin hyvää. Tosin kuulutukset ja siivoojan koputukset alkavat noin tunti ennen satamaan saapumista. Jotenkin sihen toivoisi muutosta ainakin viikolla, kun on työmatkalaisia, jotka kaiketi näinä päivinä malttavat mennä ajoissa nukkumaan ja olla valmiina aamulla päivän koitoksiin ihan ilman perään katsomistakin. Tänäänkin aamulla käytiin kaksi kertaa huutelemassa "God morgon, hyvää huomenta", joo, joo - ajattelin.

Vielä huominen töitä ja sitten automatkalle Itä-Suomeen. Lähdetään kolmen maissa ajelemaan pääkaupunkiin päin, ohi ja porvooseen ja ohi, tulee Loviisa, Kotka ja Hamina - lopulta Lappeenranta ja Imatra. Kilsoja rapiat 400 ja ajoaika jossain 4,5-5h paikkeilla. Jos pääsee matkaan kolmelta, perillä ollaan ehkä kasilta. Sysipimeässä. Venäjän läheisyydessä. Kerroin tästä työmatkalla ja multa kysyttiin, että miksi Imatra? Niinpä. Ehkä mainoksen uhri ja hyvät muistot. Olen ollut tässä samassa hotellissa jo lapsena. Muistan kosken kuohut. Ja Helsinki ja Tampere on molemmat niin nähty. Imatra on pieni, hotelli on kuin linna ja sijainti on veden äärellä. Mennään viettämään kaupunkilomaa Etelä-Karjalassa. Ja ajateltiin niin, että palataan lauantaina ja tullaan rauhassa, ja pysäytellään jossain, kivoja paikkoja kun matkalle osuu. Ja sitten lauantaina, kun pyhäinpäivää vietetään, meikäläinen saa jälleen uuden iän vuodeksi käyttöön.


Eikö näytäkin myyntikuntoiselta?