Sunnuntai 9.5.2021

Hyvää äitienpäivää kaikki äidit. Tämä päivä oli pitkään sellainen, että juotiin kaffetta yhdessä äidin kanssa. Sitä juhlistettiin usein ulkona, päivät toukokuussa voivat ihan oikeasti soveltua siihen. Ainakin, jos on suojainen piha. Lapsuudenkodissani Stålarminkadulla näin oli. Se tulee ensimmäisenä mieleen, kun puhutaan keväisistä pihakaffeista ja eritoten äitienpäivästä. Nyt kun oma äiti katselee meitä omien muistojemme kautta, tämän päivän merkitys on hieman toinen. Perässähiihtäjä voisi kuvata hyvin, kun esimerkiksi kertaluokkaa parempi lounas ravintolassa tai kotona tarjotaan yleensä minullekin. Mikä sinänsä on ihan kiva rooli. Ehkä isänpäivänä sitten taas vähän keskemmällä.

Oltiin tämä viikonloppu kotosalla, kun tuo työviikon loppu oli sen verran sateinen, ettei oikein hotsittanut etätyön tekeminen veneestä käsin. Lämpötila taisi olla luokkaa +5 ja vettä tuli ihan reippaasti. Niinpä kävimme eilen pesemässä venettä suojaisessa ja aurinkoisessa Raision Marinassa. Tiikki kerää likaa ja tummuu, siihen aupa tarjoaa vesiletku ja harja. Niinpä suosiritimme vaiheet kasta, harjaa ja huuhtele. Vähän niin kuin joku strategia. Noh, tiikki vaaleni ja näytti puhtaammalta. Pesin lisäksi kevyellä pesuaineella veneen kylkiä, kun mustia raitoja oli ilmestynyt jo alkukaudesta niin paljon. Meillä on hyvä paikka nyt Raisiossa, lähempänä rantaa, suojaisempi, helppo siirtyminen huoltolaiturille ja vieressä tuttu, joten voimme katsoa toistemme veneiden perään.

Yritin viikolla myös edelleen korjata tai oikeammin ymmärtää veneemme lämppärin toimintaa. On alkanut selvitä seuraavaa: lämppäri toimii, kuten suunniteltu. Niin sanottu kontrolliyksikkö ohjaa laitteen toimintaa. Se hoitaa käynnistyksen ja seurannan, sekä sammutukset. Ja näistä nämä sammutukset voivat johtua erinäisistä syistä. Esimerkiksi lämmön nousu laitteen sisällä, jännitteen lasku tai nousu yli raja-arvon, polttoaineen tai ilman riittämättömyys ja niin edelleen. Eli laite on rakennettu niin, että se sammuttaa itsensä vaaran uhatessa. Vaaran sikäli, että mikäli laite sammuisi syystä tai toisesta hallitsemattomasti, toisin sanoen yks kaks yllättäen, laite jäisi kuumaksi ilman puhallusta ja saattaisi pahimmassa tapauksessa syttyä palamaan. Tämän takia laite ei mm. sammu, vaikka veneen päävirtakytkin väännetään off-asentoon. Eli ihminen ei voi töpeksiä. Noh, venettä syynätään lisää ja koitetaan löytää mahdolliset sähkökytkennät akun ja laitteen välillä. Toisaalta osaamme nyt käyttäytyä niin, että suomme lamppärille mahdollisimman hyvät olosuhteet, jolloin se toimii jo paljon luotettavammin.

Vielä lopuksi pari sanaa väliseinästä ja meidän muuttamisesta. Aika kuluu ja tällä hetkellä meidän tuleva muutto on alle kahden kuukauen sisällä. Tai pitäisi ainakin olla. Väliseinäprojekti Aninkaistenkadulla on viimein siirtynyt rakennustarkastusprosessissa päättäjälle. Uudet pohja- ja asemakuvat pitää tehdä ja nimetä oikein, ja suunnittelijan pitää todentaa pätevyytensä, kun on ensi kertaa Turussa. Hyviä hermoja ja puolen vuoden etukäteissuunnitelua tämä kyllä vaatii, yksi pirun pikkune väliseinä. Saa nähdä, jos luvan saisi juuri sopivasti, kun kämppä tyhjenee.


Otin kuvan olohuoneesta vuokrailmoitukseen. Nimittäin sohvaa ei ole enää. Tehtiin kaupat Torin avulla.


Kävelyreitin varrella Puolalanmäessä näkyy yksi Turun hienoimmista rakennusprojekteista.


Aurinko paistoi terassille. Kello oli 17:15.


Terassia ei nää ole. Kello oli 17:37. On tää.

Sunnuntai 2.5.2021

Aurinkoista sunnutaiehtoota. Tai nyt on siis sunnuntaiehtoo ja posket hehkuu. Lukiessa kenties jotain muuta. Aurinkoa ja tuulta, siitä on poskien hehku tehty. Tultiin muutama tunti sitten kotiin. Oltiin perjantaista sunnuntaihin saaristossa. Kolmistaan tällä kertaa, kun tytär päätti lähteä mukaan. Ei ollut muita kiireitä. Matkalla oli pääosin kylmää jälleen. Mutta jos verrataan viikon takaiseen, räntää ei enää satanut. Ja sunnutai oli jo ihan bueno. Tuuli tyyntyi ja sitä myötä myös auringon lämmitys koheni. Että kyllä kait se tästä, vaikka suursäätila lupailee jatkossakin viileää meininkiä.

Vappua mentiin toistamiseen koronan varjossa. Oli kehoituksia ja rajoituksia voimassa. Omalle kohdalle näillä ei niin suurta merkitystä ollut. Ainoa tilanne koettiin Nauvossa, kun ajateltiin ostaa ravintolasta valmista ruokaa veneelle. Kello kävi seitsemää ja alkoi käydä selväksi, että muut kuin paikallinen nakkikioski ei myisi seitsemän jälkeen. Niinpä lähdimme liikeelle ja ehdimme kuin ehdimmekin laiturin läheisyydessä olevaan ravintolaan tilaamaan kolme kertaa Skagen Toastit. Kiikutettiin paperikassissa ruoat veneelle ja nautiskeltiin kolmistaan. Siinä meidän vappumeny. Unten maille vaivutiin ennen puoltayötä, tai kuka mitenkin. Nuoriso taisi valvoa pidempään.

Ensi viikolla koitetaan lähteä jo torstaina ja tehdä jälleen etätöitä veneestä käsin. Säävarauksella tosin. Sitä ennen pitäisi kuitenkin jaksaa työviikko kotona. Työpaikkamme toimistossa on ollut edelleen hiljaista ja omalle kohdalle tuntuu, että palaaminen tai lisääntynyt käynti kyseisessä paikassa tapahtuu joskus syssymmällä. Lomien jälkeen ja mielellään se ensimmäinen rokotus saatuna. Sitten voisi alkaa hahmotella sitä kaksi päivää vai jopa kolme päivää viikossa. Tai puoli päivää toisinaan. Joustavasti kait. Tarpeen mukaan. Mitä enemmän on yhdessä tekemistä ja toisaalta halu itsellä nähdä muita. Jännä puoli tässä on sekin, että meidän pitäisi kaiken järjen mukaan lähteä silloin eri osoitteesta liikkeelle, kuin tänä päivänä. Jänniä aikoja.


Tiimi toimii, kevätpurjehdus on hauskaa, kun pistää vaatteita reilusti.


Kirkasta ja kaunista - vai mitä?


Ilta Stenskäristä kuvattuna. Värit oli komeat siinä puoli kymmenen aikaan.


Ja aamulla oli tyyntä ja rauhallista. Moottori- ja purjevene.


Eriyisen kiiltävä auto alaosassa. Juuri pesusta. Oli puussa ruokailevien siipiveikkojen ulosteessa. Saa nähdä kuinka pitkä ilo on tällä kertaa.