Vatsa täynnä. Syötiin juuri vaimon laittamaa ruokaa. Oli kuhaa kermakastikkeen kera ja perunoita. Maistui ja tuli kevyen kylläinen olo. Hieman ilmavampi, kuin lihaa syödessä. Varsinkin, jos pistelee jonkin vähän suuremman pihvin poskeen. Eikä siinä, molempia tarvitaan, kun on tässä maailmassa nykyään kova pyrkimys vähentää lihansyöntiä. Toistaiseksi aika laihoin tuloksin, mutta saapi sitä yrittää aina välillä. Eikä sitä tuolla maailmalla huomaa, vierailin Thaimaassa toista kertaa. Käyntien välillä oli noin 20 vuotta. En toki muista ihan kirkkaasti, mutta siellä se heidän oma ruoka oli aika lailla samanlaista, kuin viimeksi. Riisiä tai nuudeleita ja siihen lihaa, kalaa tai kanaa. Noin niin kuin pääasiassa. Ei siellä, missä me käytiin, ollut erikseen tarjolla kasvisaterioita, mutta epäilemättä niitäkin saa ja aina pitää lisätä sekin, että jos en minä niitä huomannut, se ei tarkoita samaa, kuin ei niitä olisi tarjolla ollut.
Noh, ruokailuista muihin aiheisiin. Ensimmäinen työviikko takana ja alkoihan se kiihdyttää askelia. Hommaa pukkaili lisää viikon loppua kohti ja erilaisia tehtäviä putkahteli sieltä täältä. Samoin kalenteriin alkoi tulla lisää varauksia ja olisiko ollut jokaiselle seuraavista kolmesta viikosta, yksi päivä pääkaupunkiseudulla ja yksi Ruotsissa. Pitkästä aikaa Ruotsiin, laivalla meno, päivä Tukholmassa ja laivalla paluu. Menee pari yötä merellä nukkuen. Meidän työnantaja on tällainen pohjoismainen yhtiö ja kun joka maasta tulee edustus paikalle, on kokous luontevinta järjestää Tukholmassa. Sinne on joka maan pääkaupungista suora lento ja Turusta laivayhteys.
Ollaan tässä viinkonlopun aikana saatu pikkuviimeistelyjä tehty kodinhoitohuoneen osalta. Vähän silikonia, kaapin ovia ja läpivientejä tasoon. En kehdannut porata betonia näin sunnuntaina, joten huomenna jatkan tukipuun kiinnittämistä. Sen päälle sitten taso kiinni. Ja kun taso on paikoillaan, voi siirtyä yläkaappien asennukseen. Josko tässä tammi-, helmikuun vaihteessa tulee sitten vihdoin aika kutsua herra tarkastaja paikan päälle. Koitamme saada kaikki viimeisetkin silaukset valmiiksi, jottei herralla olisi mitään, mistä valittaa. Siis kevättä kohti remppailun voimin.
Työpaikan naapurissa alkoi suuri rakennnusprojekti
Olin rekrytapahtumassa edustamassa ja paikalla esiintyi myös muuan Paavo.
Aamulla lehteä hakemassa. Gotham city. Tätä on tarjolla.
Se on uusi vuosi alkanut ja jo kaksi viikkoa vanha. Meni tuo vuoden alku aikalailla spesiaaleissa merkeissä, kun lomailtiin isolla ällällä Thaimaassa. Olipa reissu, voi sanoa. Saatiin kokea monenlaista, kun ensin asusteltiin vieraana Janin talossa. Paikalla oli Janin perhe, sekä vieraana hänen äiti ja me. Talon alakerrassa asui lisäksi Janin puolison vanhemmat ja he vierailivat pihalla ja talon yläkerrassa tämän tästä. Koskaan ei tiennyt kuka ovesta seuraavaksi astui sisään. Lisäksi Janin lapsilla oli useita päiviä ja öitä paikallisia kavereita vieraana. Onneksi meillä oli oma makuuhuone, jossa saatiin pääosin hyvin nukuttu, kaikista teini-ikäisten yöllisistä liikkeistä huolimatta.
Thaimaa on edelleen halpa maa elää. Varsinkin, kun meitä vietiin ruokapaikkoihin, mitkä sijaitsivat vähän syrjässä ja mitkä oli tunnetusti edullisia. Mitä enemmän ravintola on turistille suunnattu, sitä enemmän se näkyy myös hinnoittelussa. Aika luonnollista ja ymmärrettävää. Syötiin lähes päivittäin ravintolassa. Yleensä paikassa, missä pöytä sijaitsi ulkona ja varjossa. Lämpötila maassa on tasaisen lämmin. Sukkia ei kaipaa, eikä liioin pitkiä hihoja tai lahkeita. Lomaillessa se menee, mutta arki tuossa lämpötilassa olisi kyllä eräänlainen haaste. Hikeä pukkaa niin pienestä, että se saattaisi tunkea korvista.
Nyt kun loma on takana, on siitä vielä rippeet jäljellä aikaeron sulattelun muodossa. Ja oikeastaan myös kevyen olon muodossa. Ei ole vielä iskenyt minkäänlainen paineen tuntu tai kiire töissä. Niinpä tämä viikko menee todennäköisesti aika lailla leppoisissa fiiliksissä. Ihmetellessä maailman menoa ja tavatessa kollegoita ensimmäistä kertaa tänä vuonna.
Kauniita näkymiä kirjatoravintolan ikkunasta.
Siinä me, loman alkupuolella.
Torikuhinaa auringon laskun jälkeen, kaikkea myytävänä ja paljon asiakkaita.
Nautiskeltiin myös merellä, kun vuokrattiin Lagoon 40 paatti.
Käveltiin lähimmälle biitsille ja ihasteltiin näkymiä korkealta paikalta.
Auringon laskun tunnelmia Naithonin rannalla.
Olimme viimeiset kolme yötä hotellissa, missä oli mm. hiekkaranta-allas.