Maaliskuu on jo pitkällä, kun neljäs päivä painuu mailleen. Hannan synttärit on tässä maaliskuun alussa ja viikonloppuna meillä kävikin ovi tiuhaan, kun vieraaksi saapuivat niin vanhemmat, sisarukset, kuin lapsetkin perheineen ja puolisoineen. Oli mukava nähdä kaikkia ja välillä nimenomaan täällä päässä. Paljon useammin nähdään useampia heitä Pohjanmaalla. Tässä maaliskuun aikana tapahtuu myös muuta. Meillä alkaa pian loma, kun lähdetään viikoksi Lappiin. Vielä pari päivää töitä ja sitten on lähtö. Perjantaina saa alkaa pakata vaatteita ja varusteita mukaan, lähtö on lauantaina aamupäivällä, kun meitä tullaan autolla hakemaan. On kiva lähteä ja ottaa vähän aikaa loman kannalta. Kohteenamme on Levin rinteet ja hissit muutaman vuoden tauon jälkeen. Ja asuminen tapahtuu matkaseurueen kaverin mökissä, jossain muutaman kilometrin päässä kyliltä. Ryhmässämme on kolme nuorta ja kolme aikuista. Osittain tiedossa on uusia tuttavuuksia - saa nähdä miten hyvin läppä lentää.
Perjantaina meille tulee vakuutusyhtiön tarjoama talotarkastus. Tarkastaja saapuu aamulla kahdeksalta ja ennakkotiedoissa oli arvio 2-4 tuntia. Menee ymmärtääkseni myös talon välipohjaan ja toivottavasti ottaa paljon kuvia, jotta pääsee itsekin näkemään miltä siellä näyttää. Idea on siis se, että kiinteistöt, sekä pari asuntoa tarkastetaan ja tästä syntyy raportti. Tavoitteena on, että saamme siitä taloyhtiön hallituksen käyttöön 5-vuotissuunnitelman. Eli mitä remontteja on tulossa sen perusteella, mitä raportissa lukee. Odotukset on siis sikäli korkealla, että olisi hienoa saada tietoa kiinteistöjen kunnosta tänään ja myös arvioita siitä, mihin alueisiin on syytä kiinnittää huomiota tulevina vuosina.
Tulee muuten kaksi vuosipäivää myös maaliskuun puolivälin paikkeille. Ensinnäkin autollemme tulee vuosi täyteen. Se luovutettiin meidän käyttöön juurikin 15.3. viime vuonna. Sen lisäksi uusi juttu on sähkösopimus. Kyllästyin pörssisähkön renkinä elämiseen ja tein määräaikaisen kiinteähintaisen sopimuksen. Pari vuotta voi unohtaa pörssisähkön hinnan seuraamisen ja tehdä asioita silloin, kuin siltä tuntuu. Meillä sähkönkulutus on tuiki pientä ja se korostuu kesäaikaan. Maksamme ehkä euron, pari enemmän tuulisina kuukausina, mutta talvi aikaan säästöä kertyy helposti kymppejä kuukaudessa. Tai ainakin, mikäli tulee vähänkin samanlainen talvi, kuin tänä vuonna. Maaliskuussa vuoden päästä auton soppari on katkolla ja parin vuoden päästä sähkösoppari. Eli sitten puntaroidaan, että mitä seuraavaksi. Jatketaanko samalla vai mitä.
Vielä 22.2. käveltiin jäällä ja aurinko paistoi.
Tänään 4.3. veneen pressun läpi tuli valoa, lunta ei ollut enää, vettä vaan.
Venttipäivä osuu lauantaihin tällä kertaa. Mietin tuossa, miten tein töitä aikanaan ravintoloissa. Pelinhoitajana peluutin vuoroin rulettipöytää, vuoroin black jack-pöytää. Paikkoja oli useita, itsekin ehdin työskennellä useassa eri ravintolassa ja yökerhossa. Työajat olivat myöhäisiä. Nykyään nukkumaanmeno tapahtuu nillä main, kuin silloin vasta teki lähtöä töihin. Oli mm. Elli ja Gunnar puutorin laidalla. EG-klubina tunnettu, punaista kangasta seinillä. Pelipöytä oli heti portaiden yläpäässä. Ehdin olla siellä yhden ainoan kerran. Mulla oli yksi perehdytyksistä siellä, toinen oli muistaakseni Amarillossa. Tuon EG:n muistaa paremmin, se oli jo silloin jotenkin toisesta maailmasta, ajasta ennen omaa aikuisuutta. Eikä se siinä sitten kauaa enää pystyssä pysynytkään, kun en sinne koskaan päässyt tai joutunut, kuinka vain, varsinaisesti töihin. Perehdytys kun tarkoitti sitä, että virkaiältään vanhempi pelinhoitaja oli koko illan vieressä.
Telkusta on tullut ja tulee vielä hetken urheilua mahan täydeltä. Olympialaiset ovat olleet päivittäin ohjelmistossa, on ollut hiihtoa, yhdistettyä, mäkihyppyä, alppilajeja ja jääkiekkoa. Sekä paljon, paljon muuta. Kummallisuuksiakin mahtuu tavlikisoihin, itselle ainakin mm. kaukalopikaluistelu on outo laji, sitä näkee lähinnä juurikin olympialaisten aikaan. Toinen uusi tuttavuus ilmestyi eilen ruutuun, kun vuorihiihto oli vuorossa. Aika koominen laji. Kuka lie kehitellyt. Eikä taida kuulua kovinkaan monessa massaa nuorten kärkikymmenikköön, kun valitaan harrastuksia.
Viimeisiä listoja, paikkojen siivousta ja työkalujen siirtämistä takaisin varastoon. Siinä viime päivien askareita, kun puhutaan meidän viimeisimmästä rempasta. Voiton puolella siis ollaan. Toki ihan valmista ei tule ennen, kuin ilmat lämpenevät. Pitäisi nimittäin halkaista muutama lista. Siitä tulee niin paljon pölyä ja purua, ettei sitä tohdi tehdä sisällä. Useampi ovi on täällä meidän kotona sijoitettu nurkkaan. Toinen karmi on siis nurkassa, eikä siihen silloin mahdu peitelistaa normaalisti. Puolikas, tai vähän alle, riittää hyvin. Pitää siis odotella hetki, nyt kun tuli tuollaista märkää lunta, niin voi olla, että todistamme lopun alkua talvelle. Vielä tulee pakkasta ja niin edelleen, mutta kevät alkaa pian kolkutella ovella.
Koulurakennus kalliolla, Satakunnantien vieressä. Päsee kävelysiltaa ison tien yli.
Talvi alkoi aika lailla yht äkkii ja jatkuu vaan. Muistan vielä siinä joulun aikoihin miettineeni, että miten mahtaa tämän vuoden talviurheilut onnistua. Nyt voi sanoa, että turhaa oli murehtiminen. Tässä helmikuun pulivälin krouvissa alkaa oikeastaan olemaan varmaan kaikki luistelukentät ja laskettelumäet ympäri Suomen priimakunnossa. Ja vaikkei luonnonlunta kummemmin olekaan, niin näin pitkä pakkasjakso on tarjoillut ihan mukavasti mahdollisuuksia pistää lumitykit töihin. Toki se vaatii rahaa, mutta eiköhän nuo laskettelukeskukset paina riskillä joka vuosi, tekevät ensin lunta ja toteavat sitten sen jälkeen, että kannattiko.
Oltin tuossa viikko sitten työmatkalla Tukholmassa. Lähdin laivalla talvimatkailun pariin. Merellä oli aika arktisen näköistä ja tuntuista. Jäätä oli ihan kunnon kerros ja joka puolella. Ensin Turun saaristossa, sitten Ahvenanmaan saaristossa ja lopulta myös Tukholman saaristossa oli paikat laajasti jäässä. Soundi oli muhkea, kun irtonaiset jäälautat hakkasivat laivan kylkiin ja keulaan. Olin menomatkalla kahdeksannessa kerroksessa. Nukuin jopa ihmeen hyvin. Ehkä se hytin sijainti korkealla auttoi osaltaan. Ja se järjestys, Turun saaristossa ehditään muutamassa tunnissa avoimemmille vesille. Ja kun pääsen syvään uuneen, ei siitä niin vaan herätä. Kotiin päin tultaessa ääni oli välillä infernaalinen, kun laiva paineli pienemmästä välistä ja jäät koittivat estellä. Ja sitten kun päästään Korppoon ohi, alkaa olla tilaa ja äänet rauhoittuvat. Takaisin tullessa tilanne oli erilainen. Tukholman saaristo kestää pitkälle iltaan. Ja samalla hytti sijaitsi kuudennessa kerroksessa. Ääniä tuli pidemmälle iltaan ja myös yöllä, kenties juurikin Ahvenanmaan huitteilla. Onneksi siitä pääsi kotiin elpymään, lauantai meni aika puolivaloilla. Ja sunnutaina herätessä univelat olivat enää kaukainen muisto.
Nyt tänään ja tässä menneellä viikolla penkkiurheilu on ollut meikäläisen vapaa-aikaa varastava vapaa-ajan viettämismuoto. Tulevat vielä sopivaan aikaan telkkarista, kun kisat käydään Iltaliassa, jossa aika on melkolailla sama meidän kanssa. Tosin osa kiinnostavista tapahtumista tuli tuossa viikolla työaikaan. Ja kun siihen lisää sen mahdollisuuden, että työkoneellekin saa areenasta suoran lähetyksen auki, niin eipä siinä ihan joka hetki pystynyt keskittymään mihinkään muuhun, kuin siihen, mitä "telkussa" tapahtuu. Eipä ole firma lähtenyt siihen, että pistäisi yhteydet lukkoon, tai estoon, niin ettei pystyisi katsomaan. Ja onhan siellä talossa monenlaista hommaa, osassa ei moinen tule mieleenkään, kun on sen verran tekemistä koko ajan ja valvontaa vielä kaupan päälle.
Ostin vanhalle kaapille pohjan ja katon levy-jaatista ja kahdeksan jalkaa ikeasta, nousi kaappi muutaman sentin uudesta lattiasta ja leijuu nyt sitten.
Niin se Tammikuu 2026 sitten päättyi. Kansi kiinni. Se oli siinä. Se muistetaan kenties kylmistä ilmoista, korkeapaineenalueesta, joka ei suostunut millään väistymään. Tiedä monesko päivä tämä oli, kun pakkaslukemat ovat jossain kymmenen kylmemmällä puolella. Sen sai tuntea erityisesti mäkeä laskiessa. Vaikka tuuli oli vienoa, tuskin havaittavissa, tulee vauhdista aina viiman tunne, joka yrittää raoista lähemmäs kroppaa ja se jos jokin tekee kylmän fiiliksen. Me oltiin keskiviikosta perjantaihin Sappeella. Laskettiin kolmena päivänä, aina vähän kerrallaan. Tulopäivänä ehditiin mäkeen pimeän tultua. Laskettiin noin tunnin verran, pieniä mäkiä ehti siinä ajassa tulla alas viisi kertaa. Yllättävän paljon liikkeellä oli muitakin, joten jonoissa ja hissimatkoissa aika enimmäkseen kului. Aika meni kylmästä kelistä huolimatta nopeasti. Juteltiin siinä kotiinpäin ajaessa, että kyllä tämä sellainen kokemus oli, että voi tehdä toistekin. Suuri vaikutus on sillä, miten tämä on hinnoiteltu. Saadaan porukkaa käyttämään palveluita ja kuitenkin jokainen jättää jonkun euron ravintolaan tai esimerkiksi Valkeakosken citymarkettiin. Ja sitten voi valita rennosti, että miten pitkään laskee, ei tule sellaista "nyt pitää laskea koko rahan edestä" -meininkiä.
Ajomatka Turusta Sappeelle on noin 180 km. Googlen mukaan matkaan kuluu noin 2,5h. Meillä matka-aika oli hitusen pidempi, kun käytiin kaupassa Valkeakoskella. Saatiin samalla auto laturin päähän. Kyllä kulutus nousee aika lailla näillä pakkasilla. Jos kesällä meni about 15kwh/100km, nyt meni 23kwh/100km. Akku tyhjenee aika lailla nopeammin. Ja kun Valkeakoskelta jatkaa matkaa kohti Sappeeta, tuleekin useita pienempiä teitä. Kaikki tiet oli tällä kertaa asfaltilla ja kuivia. Lunta ei ollut paljon. Virallisen mukaan taisi olla 15cm. Ja kun ilma on ollut kuiva ja kylmä jo pidemmän aikaa, ei teillekään valu sulamisvettä. Oli siis mukava ajaa ja päästiin turvallisesti molempiin suuntiin.
Tänään on myös sen vuoksi merkittävä päivä, että parkettiasennukset ovat valmistuneet. Viimeinen huone, niin sanottu meikäläisen huone sai tänään uuden lattian, kun hetki sitten sahasin viimeisen puuttuvan palan ja asensin paikalleen. Näin olleen urakka, mikä koostui useasta tavaroiden siirtämisestä väliaikaiseen paikkaan, alkaa olla loppusuoralla. Vielä pitäisi kasata yksi kaappi, sekä kiinnittää karmit lopullisesti, sahata ja kiinnittää karmien ympärille listat ja lopulta jalkalistat sinne, mistä vielä puuttuu. Päivien pidentyessä näkee jälleen paremmin tehdä. Joten nautiskellaan loppuun asti ja koitetaan, josko kaikki olisi valmista helmikuun lopussa. Vähän tässä on työmatkoja ensi viikolla häiritsemässä aikatauluja. Mutta ehkä vanha viisaus pätee edelleen. Kun pystyy hetken sivussa, työmotivaatio nousee ja sitä palaa intoa puhkuen painamaan hommia.
Aurinko paistoi, pakkasta oli reippaasti, mutta kerrospukeutumisella pärjäsi noin tunnin hyvin.
Hienoja maisemia, ei viitsinyt montaa kuvaa räpsiä, kun näpit ja puhelin jäätyi heti.
Eilen lauantaina pääsin jo pitkälle. Käsisahaus alkaa mennä jo hyvin suoraan.
Vielä ei ihan ehdi töistä kotiin ja vähän syödä jotain, ennen kuin pimeys valtaa maiseman. Lähempänä se on päivä päivältä. Ei vaadi enää montaa viikkoa, kun auringonlaskun ajankohta siirtyy jonnekin viiden ja kuuden väliin. Silloin voi suunnitella jotain ilapäiväkävelyä tai sellaista ihan päivänvalossa. Ei tartte huolehtia heijastimista tai siitä, mahtaako nuo autolijat nähdä minua. Se on ihan auvoista aikaa, kun päivä pitenee. Ja samalla lähestyy taas ne ajat, kun vene alkaa kutitella mielessä. Tämä vuoden kierto on mukava keksintö, tuo erilaisia vaiheita ja erilaisia tekemisiä ja kiinnostuksen kohteita eri kohtiin vuotta. Talviurheilu on nyt kovassa huudossa, mutta jo parin, kolmen kuukauden kuluttua se on enää muisto vain. Yleensä, kun tulee kauden viimeisiä hiihtokisoja vaikka Holmenkollenilta ja aurinko paistelee, ei siinä ihan samalla tavalla ole sitä tunnelmaa, että voi kun kiinnostaa. Mutta ei mee kauan enää, kun telkkarista tulee useampi viikko putkeen kaikenmaailman talviurheilua ihan maailman parhaiden suorittamana ja vielä lähes parhaaseen katseluaikaan. Olympialaiset kun käydään tällä kertaa Italiassa, aikaeroa ei juuri ole.
Talviurheilua se on itselläkin tiedossa, kun huomenna lähdetään ajelemaan kohti Sappeeta. Ehditään paikan päälle, joskus pimeän tultua. Matkaa tulee noin 190 km, mutta aikaa siihen kuluu reilusti yli kahden tunnin, kun loput 50km on pienempää ja vielä pienempää mökkitietä. Samalla tiet on talvikuosissa, jäässä ja kuhmuja täynnä. Saa nähdä, kuinka meidän polestar selviää tästä. Tippuuko paikat hampaista, vai kulkeeko se kuin ilmajousitettu taksimersu aikoinaan - ei pehmeämpää kyytiä ollutkaan. Toinen mielenkiintoa lisäävä puoli on tuo akun lataaminen. Missä kohtaa ladataan, miten paljon autossa on varausta perillä. Siellä Sappeen alueellakin on latureita. Ehkä siellä sitten, ennen kotiin lähtöä. Asiasta kukkaruukkuun: vieläkin ihmetyttää tämän reissun hinta. Myyvät hiljaisille viikoille yöpymiset (2 yötä), hissiliput (3pvä) ja vielä vuokravälineet, kaikki yhteensä 110€/henkilö. Pelkkä hissilippu kahdelle päivälle on näinä päivinä lähes satasen. Me ollaan oltu kahdesti aiemmin, muistaakseni. Nyt mennään taas. Etätöitä, laskemista, saunomista ja makoisia yöunia.
Aurinko paistoi ekan kerran vuonna 2026 olkkariin.
Tammikuu kiitää kovaa vauhtia eteenpäin. Sen verran paljon kaikkea ilmassa, että ei ehdi oikein päivien kulkua ihmetellä. Tässä sen huomaa, kun kirjoittaa alkuun päivämäärän ja tällä kertaa siihen tuli jo 21. Ventti, niin kuin joskus tavattiin sanoa. Alkaa olla siis tammikuu yli puolen välin ja vaikka pitkäksikin tammikuuta on joskus moitittu, ei se omalle kohdalle tällä kertaa siltä ole tuntunut. Tai se mitään vielä ohi ole, onhan tässä vielä viikkoa ja toinenkin. Meillä on kiva loppupää, kun lähdetään ottamaan tuntumaa pikkumäkiin Sappeella. Luvassa on ihan talvikeliä, joten saa pakata pitkää versiota kalsareista mukaan.
Lattiaremppa alkaa olla yhtä huonetta vaille tehty. Se viimeinen on meikäläisen huone, joka tällä hetkellä muistuttaa enemmän remppahuonetta, missä tehdään seiniä, verholautaa ja sahauksia. Olen siellä sahannut viimeksi listoja jiiriin. Maalaukset ja verholauta liittyvät vanhan vaatekaapin purkamiseen. Sen takaa löytyi jälleen seinän pätkä, mitä ei oltu tasoitettu saati maalattu. Ja vesiputkien kotelo, mikä toimii myös verholautana, loppui vanhaan kaappiin. Sitä pitää jatkaa noin puoli metriä. Levyjaati toimitti millin tarkat levyt. Ehkä huomenna koitan asentaa ne paikoilleen. Siis sitä sun tätä pienempää hommaa, kyllä vielä riittää tekemistä. Ja aikaa myös, kun eihän kevät vielä ole edes nurkan takana.
Huomenna on aika lähteä käymään pääkaupunkiseudulla, kun menen tapaamaan yhtä tulevaa tiimiläistä. Hän on töissä samassa firmassa jo nyt, mutta tehnyt vastaavaa hommaa, kuin mitä mun tiimi tekee, mutta vaan toisella osastolla. Nyt on suunniteltu, että tämä henkilö siirtyisi meille. Ajatus on suunnitella tulevaa siirtoa, roolia ja sen mitä pitää selvittää vielä ennen, kuin meillä on allekirjoitusta vaille valmista. Otin junan puoli kahdeksan aikaan, sillä ehtii Espoon konttoriin kymmeneksi. Se on sellainen leppoinen aamu, ei tarvitse laittaa kelloa soimaan sen aikaisemmin, kuin yleensä. Ja takaisin tulen niin, että juna on Turussa puoli viiden jälkeen. Siitä tulee noin tunnin pidempi päivä, kuin omassa konttorissa keskimäärin.
Koukkukankareentie jäässä, päässä siintää paalupaikka
Jo 16 vuotta palvellut katkaisusirkkeli, vielä on vuosia jäljellä
Sunnuntai ja päivä numero 11. Vuotta 2026 on takana jo tovi, olen ehtinyt olla töissäkin jo muutaman päivän. Aika kivasti alkoi tämä vuosi, kun oli noita vapaapäiviä sen verran. Tämä vuosi on ilmeisesti yhtä päivää vailla samanlainen, että arkivapaita on ihan mukavasti. Saas nähdä, miten sitä tänä vuonna sitten muodostelee pitkiä viikonloppuja tai muita vastaavia. Ja nyt kun on ollut tuota lattiaprojektia tarjolla, sitä on saanut ihan mukavasti edistettyä lomapäivien aikana. Se on muutenkin ollut kiva tehdä, kun siinä saa näkyvää aikaiseksi. Ja lopptulos on vielä hyvännäköinen. Pidän puulattiasta, ei siitä mihinkään pääse. Vielä eteisestä puuttuu hiukan ja sitten viimeinen makkari. Sen lisäksi tulee uudet listat ovien ympärille ja lattiaan, kun seinän väliin jäävä rako on suurempi - tarvitaan paksumpi lista peittämään. Eli viimeistelyhommia on sitten vielä lattianvaihdon jälkeen.
Töissä on riittänyt uudentyyppistä hommaa, kun on pitänyt miettiä, kuka olisi seuraava tiimiläinen. Saatiin lupa rekrytoida uutta verta tiimiin ja niinpä potkaistiin haku käyntiin. Hakemuksia tuli ihan mukavasti, osalla kokemus ja osaaminen juuri sitä, mitä haettiin. Toisilla taas ei sinnepäinkään. Joka tapauksessa hyviä kandidaatteja on useita ja onkin aika moinen tehtävä valita niistä yksi oikea. Kokemusta tällaisesta ei niinkään ole, mutta kahden ja puolen vuoden aikana, mitä olen ollut tiiminvetohommissa, olen saanut oppia erilaisia ihmisiä ja heidän johtamista, auttamista, kuuntelemista ja suostuttelua, ehdottelua ja tsemppaamista - vielä en ole uhkaillut ketään, eikä se taida olla kovin soveliastakaan nykyään. Ehkä lasten kasvatuksessa se on edelleen yksi keskeisimmistä keinoista yrittää saada lapsi tekemään jotain epämiellyttävää juttua. Mutta siis, parin viikon päästä tietänen, että kuka tuli valittua ja siitä sitten saan kokea seuraukset tulevina kuukausina ja vuosina.
Ja kun talvikin tuli, niin on ollut mukava keli kävellä lähiympäristössä. Meiltä lähtee moneen suuntaan katuja tai kävelyreittejä. Olen pyrkinyt joka päivä tekemään jonkun happihyppelyn kävelyn merkeissä. Kävin shoppailemassa toppahousut pitkästä aikaan. Mustat, eipä paljoa eroa tuulihousuista, vähän väljemmät ja eikä purista. Hyvin myös lämmittää. Olin hetki sitten kävelyllä ja meinasi tulla ihan tuskaisen kuuma. Pitkät kalsarit näiden housujen alla tuollaisessa n. -5 astetta ja vieno pohjoistuuli, oli aivan liikaa. Pitää testailla vähän erilaisia alusasuja ja seurata lämpötilaa. Josko siitä löytyisi sopivat yhdistelmät jatkon kannalta. Mutta ajattelin, että keväällä, kun taas lähdetään ensi kertaa vesille, toppahousut ovat oiva varustus siihen touhuun. Joten käyttöä on muutoinkin, kuin pakkassäällä.
Koulun pihalta, missä Lotta kävi ylä-asteen.
Ja omasta takapihan ovesta otettu kuva.
Hyvää uuttavuotta nyt alkuun. Neljäs päivä menossa ja paljon on ehtinyt omassa elämässä tapahtua. Ensinnä todistettiin Turun kaupungin ilotulitusta aurajoen rannalta. Ilma oli kirkas ja kylmä, pakkasta taisi olla siinä kymmenen astetta. Lähdetiin kotoa kävellen matkaan. Ensin semaforiin, lähimpään Poholan puutaloalueen baariin. Istuttiin siellä hetki ja kun oli jälleen lämmin, matka jatkui. Sitten Alvariin, joka löytyy puutarhakadun ja humalistonkadun kulmasta. Siellä jälleen tunti ja vähän toista, kunnes puoli kahdentoista jälkeen lähdettiin kohti jokirantaa. Porukkaa oli paljon. Saatiin hyvät paikat teatterisillan läheltä. Nähtiin ilotulitus, joka oli mustaa taivasta vasten hieno. Ja kun se päättyi, lähdimme lampsimaan kotiin. Tämä matka menikin sitten yhtä soittoa. Vuosi vaihtui talvisessa säässä.
Sen jälkeen en olekaan ollut töissä. Perjantaina lähdin aamulla junalla Helsinkiin. Nähtiin Lotan kanssa. Oli edelleen talvinen keli ja kun Helsingissä tuulee usein, niin se lisää huomattavasti kylmän tuntua. Niin tälläkin kertaa. Jatkoin rautatieasemalta metrolla Lauttasaareen ja kävelin asemalta Lotan oven taakse. Istuskeltiin ja julteltiin, kunnes tultiin siihen tulokseen, että lähdetään syömään. Mentiin Lotan opastuksella bussilla kamppiin ja käveltiin sieltä ravintolaan, jonka olin bongannut hesarin ruokakriitikon artikkelista. Arvio oli positiivinen, niinpä ehdotin Lotalle, että mennään kokeilemaan. Paikka oli melko täynnä ja hälyinen. Se laski vähän fiilistä, kun ei meinannut kuulla mitään. Ruoka oli hyvää, ei mitenkään erityistä, mutta hyvää kuitenkin. Söin hirveä, entrecon muodossa. Ja perunamuusia kaveriksi. Vatsa tuli täyteen. Lotta söi burgerin, sekin hirvenlihasta. Lihapitoista ruokaa, muttei tehotuotettua, kuulemma. Metsästä ammuttua, varmaankin.
Hanna saapui perässä junalla, joten menimme rautatieasemalle vastaan. Turun junasta purkautui jälleen paljon väkeä. Pipo kuulemma paljasti, näkyi sen verran yleisön yli. Suuntamsimme nokkamme kahvilaan. Sielläkin oli aika paljon porukkaa, suuren kaupungin erottaa siitä, että joka paikka täytyy nopeammin. Toki oli perjantai, mutta kello oli about kolme. Lopulta hyvästelin Lotan ja me lähdetiin Hannan kanssa laivamatkalle Helsingistä. Oltiin varattu paria kuukautta aiemmin. Ajateltiin kokeilla pitkästä aikaa. Ja olihan se mukava kokemus. Leppoisa, irti arjesta ja lepoa raksaamisesta. Käytiin eilen Tukholmassa. Avicii-museossa, shoppailemassa ja ravintolassa. Ajettiin metrolla satamasta kaupunkiin, mutta käveltiin takaisin. Siljan terminaali on toisella puolella kapunkia, kuin mulle tutumpi Viikkari. Etäisyys Tukolman ytimestä on varmaan about sama molempiin, noin 3-4 km. Riippuu vähän reitistä. Mutta risteilystä Helsingistä Tukholmaan voisi luonnehtia pitkäksi kokemukseksi. Matka kestää kaksi yötä ja molempiin suuntiin ollaan merellä pitkään. Mikäli on tuulista, myös heilumista on enemmän. Aika lailla avomerellä laiva kulkee pitkän aikaa. Mutta summa summarum - nähtiin ja koettiin yhdessä. Tämän jälkeen on kiva jatkaa remonttia.