Vettä satelee ja luonto vihertää. Alkaa olla kesäinen asu puissa ja pensaissa. Vielä vaaleanvihreää, mutta siitä pikkuhiljaa kohti tummempaa ja pysyvämpää värisävyä. Saaristossa oli vielä hieman karumpaa, tulee ainakin toisin paikoin luonto vähän perässä. Ja eihän se ihme ole, sen verran kylmää vesi on vielä ja sitä kautta vallitseva ilma. Pienikin tuulenvire ja tunnelma on kylmä. Poikkeuksen tähän teki perjantai, kun saavuimme Jungfruskäriin. Aurinko paistoi koko päivän. Aurinkopaneeli tuotti sähköä ennätysmäärän tähän kevääseen. Paikoin oli niin lämmin, että oltiin t-paidassa ja shortseissa veneen sitloorassa. Se oli mukavaa se, pitkästä aikaa. Kokonaisuutena purjehdusreissu ympäri Turun saaristoa oli niin kiva, että sitä jäi kaipaamaan lisää.
Tällä viikolla meillä on ohjelmassa erilainen perjantai, kun osallistun kaveriporukan mukana Padel-turnaukseen. Pelimuoto on americano ja siinä pelataan kaksi tuntia vaihtuvin kokoonpanoin ja omat pisteet lasketaan, vaikka peli tapahtuu nelinpelinä. Idea on siinä, että ihmiset kiertää joka pelin jälkeen ja lopulta jokainen on pelannut jokaisen kanssa, sekä jokaista vastaan. Eniten pisteitä kerännyt voittaa. Saapa nähdä miten sitä pystyy rentoutumaan ja pelaamaan omaa parastaan. Vai meneekö hermoilun piikkiin ja pallot lentää minne sattuu. Sen olen oppinut, että suuri osa kisasuorituksesta, vaikka leikkimielisestä, on päästä kiinni. Pelien jälkeen saunotaan ja lähdetään kaupungille pitsalle. Tulee erilainen iltapäivä ja ilta, ei huono suunnitelma lainkaan.
Töissä tapahtuu ja toimisto on elävämpi kuin koskaan, nykyisessä tehtävässä ollessani. Uusia osaajia on liittynyt joukkoon ja heidän kanssa on vielä tutustumisvaihe menossa. Pikkuhiljaa sitä oppii tuntemaan paremmin ja sitä myöden viihtyy aina vaan paremmin. Hyvä asia on siinä, että ryhmämme alkaa olla sen verran iso, että joka päivä toimistolla on yksi tai useampia paikalla. Ei tarvitse yksin kärvistellä. Oma tiimikin on nyt kaksi kertaa suurempi, kun lopulta nuppiluku on kuusi plus meikäläinen. Jokaisella oma rooli ja osan kanssa kaikki ok ja toisten kanssa huolia tai työstettäviä asioita. Sitä tämä tiiminvetohomma taitaa pitkälti olla, ihmisten huolia ja murheita kuunnellen ja välillä yhdessä ratkoen. Yksi etätyöpäivä veneellä on takana, suunntelmissa on tehdä seuraava ensi maanantaina. Seurataan sääennusteita ja tehdään päätös myöhemmin.
Jungfruskärin laiturissa, näkymät sitloorasta.
Haplot merikarhusataman saunan uimalaituri. Mahtava paikka.
Tultiin saunasta, niin sumu yllätti.
Kuukausi meni aikalailla tekemistä täynnä. Paljon aikaa meni veneen kimpussa, mutta on sitä töitäkin painettu, synttäreitä juhlittu ja selvitelty erilaisia juttuja niin töissä, kuin vapaa-aikana. Ja samalla kun on ollut kaikenlaista tekemistä, tämä kirjoittaminen tänne omalle nettisivulle on jäänyt vallan. Ei yhden yhtä sanaa, kuvaa tai mitään muutakaan näkyvää. Mutta nyt siihen tulee muutos, olen päättänyt kirjoittaa jotain ja pistää pari kuvaa esille, purjehduskausi on nimittäin avattu ja siitä maailmasta tulee usein napsittua hyviä kuvia.
Vappuaatto meni vielä kotisatamassa, kun paranneltiin veneen varustuksia ja huollettiin wc:n meriveden ottoa vaihtamalla siihen uusi letku. Se ei ollutkaan ihan iisi homma, sen verran pahassa paikassa kyseinen putki kulkee. Mutta ähellysten jälkeen saimme, kuin saimmekin uuden putken vanhan tilalle. Kaikki ei ole vieläkään WC:n osalta valmista, mutta nyt on ajatus kuitenkin, mitä pitää vielä tehdä.
Perjantaina, eli vapunpäivänä se sitten koitti. Ensimmäinen purjehduspäivä nimittäin. Lähdettiin puolenpäivän aikaan ja otettiin suunta länteen. Lopulta erinäisten selvitysten jälkeen päädyimme Granön rantaan, missä meitä odotti kolme venekuntaa, kaikki saman seuran jäseniä. Iloinen tunnelma, tervetuliashalaukset laiturilla ja mukavan leppoinen iltapäivä aurinkoisessa säässä ja vielä ilta Teron ja Pirkon suuressa kajuutassa sujui mukavissa merkeissä. Saunottiin ja sosialisoitiin kukin tyylillään. Kivaa oli ja aurinko helli. Matkaakin ensimmäiselle päivälle kertyi ihan mukavasti 29 merimailia.
Lauantaina purjehdittiin mukavassa sivu ja myötätuulessa Nauvoon. Oli sen verran reipas tuuli, että nopeus oli koko lailla huippua melkein koko matka. Nagussa olivat vappua viettämässä myös Jarno ja Elina nuorimmaisensa ja hänen kaverinsa kanssa. Treffattiin ranassa ja ihmeteltiin, että shrotsit jäi kotiin. Monet muut olivat muistaneet. Rannassa lämpö tuntui ihan eri lailla, kuin merellä. Nauvossa oli porukkaa, vaikka vasta ensimmäinen viikonloppu oli kyseessä. Vieraista varmaan suurin osa oli moottoriveneitä, se on tyypillistä alkukaudella.
Ensimmäinen purjehdusviikonloppu meni niin kivasti, että siitä tuli ihan sellainen olo, kuin olisi ollut kauan poissa hyvä kaverin luota. Luonto, linnut, hiljaisuus, kaunis maisema ja tuulen ja auringon voima, siinä sellainen sekoitus, missä me molemmat viihdytään. Huomenna on suunnitelmissa mennä suoraan töistä veneelle jatkamaan putkimiehen juttuja. Josko lomaksi vene huippukuntoon!
Siinä tämän kevään uusi tuttavuus korjausmielessä
Perässä käy kuplinta, kun potkuri pyörii ja työntää eteenpäin.
Olihan se kivaa, tätä lisää - kiitos.
Pääsiäinen on toisinaan keväinen ja jopa lämmin jakso ihmisen elämässä. Se tarkoittaa myös useita vapaapäiviä, paljon aikaa tehdä omia juttuja. Tarkoitus oli viettää pitkiä päiviä telakalla venettä ehostaen, mutta säät ovat pistäneet tällä kertaa hanttiin oikein kunnolla. Kylmää ja sateista, se on ollut useiden päivien ennuste viime päivien aikaan. Taitaa jäädä myrkkymaalin maalaaminen tulevaisuuteen, samoin näyttää käyvän vahaamiselle. Niissä on molemmissa hyvä, jos lämpötila on vähintään +5, mutta mieluummin +10. Ja siten sataa ei saisi samaan aikaan, tai ihan heti sen jälkeenkään.
Jotain pientä on toki sen lisäksi olemassa. Huomattiin tuossa, että veneen WC oli vuotanut. Talveksi laitettiin jäätymisen estämiseksi ainetta, mikä oli löytänyt tiensä ulos ja muodostanut pienen lammikon WC-istuimen viereen. Ruuvasin veskin irti, jotta pääsin näkemään, mistä vuoto on peräisin. Näyttäisi siltä, että posliinisen istuimen ja muovisen jalustan välinen tiivisterengas on päästänyt ainetta valumaan.
Istuin on kiinni lajustasssa erikoisesti, se lähtee irti niin, että mutterin putoavat jalustan sisään. On siis pakko irroittaa myös jalusta paikoiltaan, jos istuimen meinaa saada joskus takaisin. Noh, jalustan pultit menivät lisäksi yhtä vaille kaikki poikki. Nyt tehtäväksi jäi koittaa saada loppuosat pulteista jotenkin väännetty hohtimilla ylös tai sitten porattu reiät auki. Taisivat olla alkuperäiset pultit, ruuvattu syvälle lasikuituun ja mihin lie, todennäköisesti silikonia tai liimaa höysteenä.
Käytiin tuossa torstaina elokuvissa. Pitkästä aikaa. Yritimme mennä jo hetken aikaa, kun sain työnantajalta joululahajaksi kaksi leffalippua. Nyt löytyi aikaa ja toisaalta myös sopiva näytös. Tarpeeksi aikainen. Mutta oli siellä autiota. Oliko meitä sielä nipin napin 10 henkeä. Eihän se teatterisali mikään suuri ollut, mutta silti, missä kaikki ihmiset olivat. Elokuva oli Kaija K:n elmästä ja urasta kertova "Kaunis rietas onnellinen". Kotimainen elokuva, tullut teattereihin helmikuussa. Ehkä suurin paine oli mennyttä, mutta silti. Hanna luki juuri lehdestä, että elokuvissa käymisessä on menossa laskeva trendi, kilpailu suoratoistopalveluita vastaan on kovaa. Tämä elokuvien katselu on muuttunut jo aiemmin, kuin leffavuokraamot hävisivät. Lähteekö seuraavaksi leffateatterit. Tai ainakin vähenee, erikoistuu ja miten käy hinnoittelun?
Vanha mykky irtoili paikoin ja punainen primer tuli esiin. Maaliskuussa oli mukavasti aurinkoista.
Itäharjun seutu muuttuu vauhdilla. Viime viikolla puita kaadettiin viherkaistaleelta.